Jahas, on vähän jäänyt tämä blogin kirjottaminen... Netti tuppaa olemaan toimimatta päivisin ja on ollut kauniita, lämpöisiä päiviä, joten olen viettänyt aikaa ulkosalla. Tässä viikon aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista ja sitten taas toisaalta ei paljon mitään :D En oikeastaan muistakaan enää, mitä kaikkea tässä kuluneella viikolla on tullut tehtyä!
Töissä olen ollut joka ilta tällä viikolla, ravintolassa on ollut aina pari kolme pöytää. Ihan jees, alkaa pikkuhiljaa jäädä kaikki asiat päähän, mutta sitten taas toisaalta, kun pääsee "työmoodiin" niin sitä automaattisesti tekee asioita, niin kuin on tottunut tekemään. Todella ärsyttävää! :D Samaan aikaan se on aivan loistavaa, sillä tulee opittua uusia tapoja tehdä asioita erilaisessa ympäristössä. Keittiössä on tullut nähtyä jo kaikenlaista, ja asiakkaistakin jo melkoinen kirjava sakki saatu kasaan. Niin paljon kun pidinkin edellisessä paikassa työskentelystä ja rakastan entisiä kolleegojani, nykyään vain ystäviä, edelleen, en ole tainnut ihan hetkeen nauraa samalla tavalla työpaikalla ollessani ja työtä tehdessäni kuin näinä parina kuluneena päivänä täällä! Tänään varsinkin oli sellainen päivä, jolloin eräs ajatus iski tajuntaani suurella voimalla: olen onnellinen.
Mutta mennäänpä muutama päivä taaksepäin.
Lauantai oli hauska päivä, aamu valkesi aurinkoisena ja lämpöisenä. Loch oli tyyni, joten Paul otti minut mukaan ja menimme kajakeilla melomaan järvelle. Loch on aivan uskomattoman kirkas ja puhdas! Ja kylmä. Päivä pysyi lämpöisenä ja ihanan aurinkoisena, joten kävin Obin kanssa pitkällä lenkillä, ja illalla töiden jälkeen menimme Paulin kanssa kyläyhteisön järjestämään Curry- iltaan. Oli aivan huippuilta! Tapasin paljon paikallisia, ja jotkut tulivat myös esittäytymään ja kysymään avoimen uteliaana, kuka olen. Minulla on ollut sellainen kelmi suunnitelma, paitsi että saan itse liikuntaa lenkittäessäni Obia, olen näyttänyt naamaani kylällä. Yksi tulikin kättelemään ja sanoi, nähneensä minut usein koiran kanssa, kuka mä olen :D mahtavia ihmisiä täällä! Otin muutaman oluen, nauroin, juttelin ihmisten kanssa ja nautin olostani täysin! Aivan mahtavaa! Eräs "paikallisista", James, kutsui meidät käymään luonaan jonain päivänä. En ole ihan varma, missä hän tyttöystävänsä kanssa asuu, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että hän on jonkin sortin tilanhoitaja jossain tms. Ja heillä on jotain erikoisia ankkoja ja koiria, jotka minun pitää nähdä! Paul lupasi viedä minut joku päivä, mutta kuluneen viikon poutapäivät hän on viettänyt suurimmaksi osin pihahommia tehden, ja eilen saapui ryhmä lintubongareita, jotka pitävät kiireisinä.
En itse asiassa oikeastaan muista, mitä muuta tässä on tullut tehtyä.. Viikko on ollut ihastuttavan lämmin ja aurinkoinen, joten olen tosiaan viettänyt suurimman osan ajasta ulkona joko lenkillä Obin kanssa tai auttanut Paulia maalaamaan Joyn puisia kukkatynnyreitä. Minulle napsahti myös postista viime keväänä ennakkotilaamani kirja, jota olen lukenut "vapaa-ajalla" auringossa. Yhtenä iltapäivänä kävin ihailemassa lähellä olevaa vesiputousta. Seurailin joen vartta jonkin matkaa ylöspäin ja löysin taas muutaman oikein upean paikan, jossa voi nauttia hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta :)
Keskiviikko oli vähän erilainen päivä. Sain vihdoin ja viimein ajan Obaniin "työkkäriin", jossa minua haastateltiin, jotta saisin vakuutusnumeron, jonka avulla maksan verot ym.ym.ym.. Sain kyydin Paulilta aamulla lautalle, koska hän oli menossa Craignureen uimaan jälleen. Päätin mennä mukaan uimaan, sillä aikaa lautan lähtöön oli reilusti enkä ehtisi käydä Obin kanssa päivittäisellä lenkillä. Oli ihan jees aamu-uinti ja -sauna :) 11 aikaan sitten seilailinkin jo kohti Obania, joka osottautui aika hienoksi paikaksi. Alkoi olla jo kaupungin tuntua verrattaessa Mulliin ja varsinkin Pennyghaeliin :D mutta sopivasti pikkukaupungin henkeä, aivan ihastuttava. Minulta jäi aika paljon näkemättä, koska kävin shoppailemassa jonkin verran. Täytyy siis yrittää päästä vielä uudelleen käymään, kun tulee tyven hetki kauden tohinoissa. Minulla ei ollut hajuakaan, missä Obanin työvoimatoimisto olisi, Paul oli näyttänyt kartalta vain suunnan suurinpiirtein, mutta paikka löytyi aika vaivattomasti. Itse "
haastattelu" kesti alle 10 minuutia, joten minulle jäi vielä aikaa käydä lounaalla ennen kuin lautta takaisin lähtisi. Istuinkin siis kivan kahvilan terassilla auringossa nauttimassa voileivän. Ennen lautalle paluuta muistin, että aurinkorasvaa piti käydä ostamassa, koska olen tosiaan ottanut jo jonkin verran väriä ihoon :D Pennyghaeliin palasin tällä kertaa bussila kyydin sijaan.
Lautan kannella istuessani mieleeni juolahti, että tasan kaksi viikkoa sitten saavuin samaisella lautalla Mullin saarelle. Silloin istuin toppatakki päällä nahkahanskat kädessä. Nyt istuin aurinkolasit nenällä t-paita päällä. Toki kellonaika oli eri, joten lämpötilakin oli eri, eikä kannella tarjennut ainakaan kauhean kauaa istua ilman takkia. Se ei kuitenkaan ollut toppatakki. En ole tähän mennessä vielä joutunut käyttämään sitä saapumispäiväni jälkeen kertaakaan. Nyt on viikonlopuksi luvattu kuulemma kylmää ja lumisadetta, joten saa nähdä, joudunko sittenkin ottamaan sen vielä ennen syksyä esiin ja käyttöön..
Yksi syy lisää siihen, että blogin kirjoittaminen on jäänyt, on se että olen yrittänyt ottaa itselleni tavaksi mennä nukkumaan viimeistään 11 aikaan illalla ja nousen (herätyskellon avustuksella) aamulla enkä suinkaan puolenpäivän aikaan. Illalla työvuoron jälkeen ja iltatoimien jälkeen kello on lähennellenyt nukkumaanmenoaikaa, joten olen siirtänyt blogin kirjoittamista. Varsinkin, kun minulla oli vielä kirja kesken..
Tässähän tätä taas olisi, nyt on työt alkanut kunnolla ja pääsen tekemään myös toista puoliskoa työstä, johon minut on palkattu eli aamuvuoroa. Siksi sanonkin nyt hyvää yötä kaikille, kello on jo paljon. Kuvia lisäilen tähänkin tekstiin vielä toisella kertaa, ja seuraavassa tekstissä kertoilen kuka on "Knuckles the Viking". Kirjotin tämän tähän, jotta muistan! :DD
Kauniita unia kaikki! :)
Ihanaa, että säät ovat suosineet! Kotoutumista helpottaa varmasti se, että pääsee olemaan ulkona, eikä tarvitse vain odotella omassa huoneessa esimerkiksi sateen loppumista joka ikinen päivä. Ymäristöön ja ihmisiin tutustuminen tekee paikasta kodin.
VastaaPoistaMulla oli Maltalla tapana kirjoittaa blogipostauksia valmiiksi Wordilla kun en ollut netin ääressä (tai se ei toiminut). Tietokoneelta ne oli sitten helppoa siirtää nettiin yhteyden toimiessa. Ihan näin vinkkinä, jos tuo netti jatkossa oikuttelee.
Täältä harmaasta ja kiireisestä Suomesta käsin näitä sun luttuja lukiessa tulee fiilis, että voisi lähteä välittömästi sinne jollekin retriitille. Tällä viikolla Jyväskylässä on satanut useampana päivänä rakeita. Säät vaihtelevat muutenkin jatkuvasti, järkyttävän sadekuuron jälkeen saattaa välittömästi ilmestyä aurinko lämmittämään.
Meidän parin päivän säät on nyt ollu vähän samanlaisia. Oon siis pysytelly omassa huoneessani lukemassa tms. Varsinkin kun Joy on ollu vähän pahalla päällä niin oon pysytelly pois sen tieltä :D melkonen 180 astetta käännös käytöksessä, en tiiä onko stressiä vai vaan harmistusta kun meni boileri rikki, mut sekin on nyt jo korjattu.. Kaikesta meinas tulla sanomista, täytin vesikannun väärin ym.. Noh, kaippa se siitä :) eilen sai vähän "vaihtelua" kun Paul otti mut messiin kauppaan :D näin hurjat on meidän menot täällä! Juu, wordiä meinasin yks päivä käyttääkin, mutta huomasin etten löydä sitä mun koneelta :D
VastaaPoistaKiva kuulla että olet onnellinen! :D Eikä näistä blogi kirjoituksista kannata ottaa paineita, ei ainakaan lyhentää yöunia niiden takia! Rauhassa vaan keskityt töihin, ettei pomotäti hermoile. Sit jos alan epäillä, että se on paistanut sut tms. niin "tee joku ääni" tai jälki etten suotta hermoile. Halit! T. Äippä
VastaaPoistamusta on vaan huikeeta, että se Paul ottaa sua mukaan joka paikkaan! Eihän sen ois pakko viettää sun kaa aikaa! :) Oot päässy näkee ja kokee niin paljon, koska ihmiset on niin ystävällisiä ja välittäviä <3 - Christa
VastaaPoista