Dublin&Killarney

Näistä keskiviikoista on alkanut muodostua ikään kuin se virallinen "blogin kirjoitus- päivä". Tänään on vika päivä antibioottikuuria. Flunssa alkaa olla melkein selätetty, mutta sitkeästi se vain pysyttelee minussa. Limaköhää ja tukkoisuutta on vielä, alkaa kyllästyttää tämä tämmöinen! Onneksi on suklaakookos Ben&Jerry's ;) Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun puhdas paniikki ja epätoivo alkoivat muodostua pääni sisällä tunneilla istuessa. Tuijotin opettajaa, mutta en vain saanut kiinni siitä mitä hän sanoi. Osa muistiinpanoista oli täynnä vierahkoja sanoja niin kokonaisuuden muodostaminen on hieman hankalaa. Hotellin rakennusta ja feedback controllia... Tarvitsee ehkä pitää yksi sellainen "hengitäsyväänjaluemuistiinpanot"- päivä.. Olin tänään joogassakin, oli melkoisen hankalaa hengittää oiiiiiikein syvään, kun nenä on täynnä räkää :D jäi vähän pinnalliseksi, mutta tunnin jälkeen oli varsin hyvä olo. Siellä on tosi kiva käydä, vaikka aina sinne lähtiessä tulee sellainen ähh- fiilis. Tiedä sitten mistä tai minkä takia.

Viikonloppuna tosiaan oltiin Dublinissa musiikkimessuilla. Selvisi siis sekin. En tosin ehtinyt nähdä koko messuista kuin kolme etummaista kojua, sillä suuntasimme ensin syömään ja sen jälkeen kuuntelemaan Bressie:tä. Kyseessä on irlantilainen pop/rock- muusikko (ex-rugby pelaaja), joka nykyään myös tuomaroi Voice of Irelandissa. Ei mitenkään paha, jos sen tyyppisestä tykkää. Musiikista siis ;)

Bressie

Kuuntelemisen jälkeen suuntasimme suoraan Dublinin keskustaan, joten minulta menivät messut ohi. Tykästyin niin bassorummun kuminaan, että halusin jäädä vielä pariksi biisiksi kuuntelmaan, kun muut lähtivät kiertämään. Kun itse olin lähdössä kiertämään kojuja, muut totesivat, että ei täällä ole oikein mitään, lähdetään keskustaan. Minulta jäi siis messut näkemättä, mutta sain rahalleni vastineen; maksoinhan koko reissusta vähemmän kuin tavallisesti pelkästä bussimatkasta Dubliniin. Enkä ollut aikeissa ostaa kitaraa tai saksofonia, niin en kuulemma mitään pahemmin menettänytkään. En voi myöskään valittaa. Aurinkoisessa säässä oli ihastuttavaa kävellä keskustaan. Matkaan meni noin tunti. Keskustassa me Hannan kanssa lähinnä kiertelimme ja kaartelimme katsellen ympärillemme. Minusta oli hauska huomata, kuinka paljon oikeastaan muistin Dublinista viime vierailun jälkeen. Jäätävin fiilis tuli ehkä siitä, että "piipahdin" Trinity Collegen lahjatavarakaupassa ostamassa uuden hopeisen kelttiristin. Edelliseltä reissulta ostamani tippui viime talvena jonnekin Pasilan messukeskukseen matkamessujen aikana, joten nyt sain hankittua uuden, samanlaisen tilalle. Törmäsimme myös kävellessämme suomalaiseen julkkispariskuntaan: Kari-Pekka Toivonen&Merja Larivaara. Hanna ei tainnut tunnistaa enkä minäkään kehdannut pysäyttää, mutta uskoisin heidän tajunneen meidän olevan suomalaisia: meikäläinen ainakin hölötti suomea oikein KOVAAN ÄÄNEEN! :D no, ei poikinut nimmaria, mikä olisi ollut melkosta; saada suomalaisen huippunäyttelijän nimmari keskellä Dublinia!

Liffey- joki, Dublin

Hostellimme oli melko mukava tai ainakin mukavalla paikalla. Nukuimme 12hlö huoneessa lähes kaikkien muiden mukana olleiden vaihtareiden kanssa. Aika moni oli melkoisen pöyristynyt ja huolissaan lakanoiden kunnosta. Itsehän en mitään "hajuja" huomannut, kun olin vielä sen verran tukkoinen. Plus, olen saanut oman osuuteni hostelleista kiitos kuoromatkojen eikä mikään ole niin kammottavaa kuin Taizén viltit. Näen niistä edelleen painajaisia! Sunnuntaina bussi takaisin kotiin lähti puolenpäivän aikaan, joten meillä oli vielä aamu aikaa tutkiskella Dublinia. Kävimmekin sellaisissa paikoissa, joissa emme Tiinan kanssa seikkailleet ja vieläkin jäi paljon näkemättä, mm. Croke Park ja Guinness Storehouse, mutta ne voi käydä sitten seuraavalla kerralla. Söin kuitenkin täällä oloni ensimmäisen Beef&Guinness- padan ja oli muuten herkkua! Lauantai-iltana oli tarkoitus lähteä kuuntelemaan live- musiikkia lähikuppilaan ja nauttia tuoppi pitkän päivän päätteeksi. Aamulla oli ollut herätys n. klo 06:00, ja itse tulin nukkuneeksi kutakuinkin kolme tuntia, sillä en malttanut jättää kesken vanhaa televisiosarjaa, josta löytyi kaikki jaksot Youtubesta.. Noo, ennen musiikkia ja tuoppia päädyimme kuitenkin kävelemään reilu puoli tuntia. Se oli ihan päätön kävelyretki. Melko outo tarina, yritän selittää nopeasti. Yksi mukaanlähteneistä on melko vahvasti uskonnollinen ja vaikka tiesi meidän menevän pubiin eikä itse niissä oikeastaan käy, lähti mukaan. Koska bändi aloitti vasta vähän myöhemmin, lähdimme kävelemään ympäriinsä, sillä tämä yksi ei halunnut jäädä pubiin vaikka tiesi, että lähdimme ulos vain stä pubia varten jne jne, näette ehkä kuvion. Tuli vähän tyhmä olo kävellä ympäriinsä ja tuntui, että lähinnä yhden ihmisen oikun vuoksi.. Saimme kuitenkin tuoppimme ja kuulimme vähän perinteistä musiikkiakin, joten me was happy!

Killarney. Ensi lauantaina olisi suunnitelmissa lähteä käymään ihanassa Killarneyssä. Mukaan lähtevästä porukasta ei ole vielä tietoa, mutta tarkoitus on lähteä melko aikaisin aamulla (9:30 ;) Ainakin minä ja Hanna mennään. Olin aikonut itse joka tapauksessa lähteä käymään Killarneyssä, jossen tänä viikonloppuna niin sitten seuraavana, vaikka yksinkin. Ajattelin käydä Killarneyn kansainvälisessä hostellissa kysymässä harjoittelupaikkaa. Totta puhuakseni, niin kivaa kuin porukassa onkin ja vaikka olen maannut koko viime viikon yksin kämpässä, kaipaan sellaista hengitystaukoa. 24/7 ihmisten kanssa on melko raskasta.. Vaikka tietysti on oman huoneen rauha, mutta kuitenkin. Ja nämä ei ole minun ihmisiäni, vaikka ovatkin kivoja ja ihania tyyppejä ei niihin ole samanlaista suhdetta kuin teihin siellä. Vaikka en ikävöi kotiin (asia, jota nämä irlantilaiset ihmettelevät) eikä minulla ole niin sanotusti koti-ikävä, koska ystävät ja perhe kulkevat aina mun mukana sydämessä ja ajatuksissa olin missä tahansa, välillä kaipaan sitä yhteyttä, joka oman perheen ja ystävien välillä on. Sen merkitys vain korostuu, kun on oman maan rajojen ulkopuolella. Jottei mene liian henkeväksi, sanon suoraan: mulla on halipula!! :D Mutta sekin saattaa johtua vain siitä, että meidän kaveripiirissä halaillaan yltiöpaljon. Mutta varautukaa tytöt ja pojat, kissat ja koirat, kun tuun takas niin olen hyvin yltiöhalailija! Koska Irlannissa on perinteenä, että karkauspäivänä naiset kosivat, niin minusta tähän sopii vielä todeta, että tahdon viettää loppuelämäni teidän kanssa!

Viime viikolla kipeänä ollessani minulla oli hyvin aikaa ajatella. Mikä on varsin vaarallista. Olen miettinyt tätä harjoittelupaikkaa aika paljon, enkä aio tehdä tästä liian vaikeaa itselleni. Jos alkaa tuntua siltä, että mielekästä paikkaa ei löydy, en ala väkisin sellaista etsiä (tosin täällä kesätyöt haetaan vasta huhtikuussa..). On eri asia saapua jonnekin uuteen ja vieraaseen uutena ja vieraana kuin jäädä yksin jonnekin, josta kaikki muut lähtevät. Siksi olenkin miettinyt, että jos tulisinkin kotiin kesäksi, niin minulle jäisi vielä Erasmus- harjoittelu ns. käyttämättä ja voisin lähteä jonnekin muuallekin päin muailmaa suorittamaan sitä esim. kesällä 2013. Mutta tässä on vielä aikaa ja mahdollisuuksia keksiä vaikka mitä, paitsi että Suomen kesätyöpaikat menee tai on mennyt jo.. Ottaisikohan Hällä mut takas.. Äiti saanko asua sun luona jos tuunkin Suomeen ja vaikka en saiskaan töitä? :D
No, minulla on vielä aikaa miettiä ja pyöritellä tätä kaikkea mielessä. Olen saavuttanut yhden unelman vain tulemalla tänne. Unelmia minulla kuitenkin riittää, mihin lie sitten vievät.

Kuukausi!

Kuukausi oltu Corkissa! Melkosta! Flunssa teki tuloaan jo viime viikolla, mutta se puhkesi kunnolla tuossa sunnuntai-iltana. Yhdeksästä vessapaperirullasta melkein seitsemän on käytetty niistämiseen. Olen siis tämän alkuviikon sairastellut asunnolla. Eilen sain kuitenkin lääkettä vaivoihini. Ei ole ihan perus nenäsumute-yskänlääke-burana- kuuri vaan pillereitä, jotka joiden vaikutuksen pitäisi olla sama kuin noilla kaikilla lääkkeillä yhteensä. No, onhan se olo jo kohentunutkin ja huomenna olisi tarkoitus varmaan kouluun jaksaa raahautua.

Eilen oli myös International Student Day, jonka CIT oli järkännyt meidän vaihtareiden iloksi ja kunniaksi. No, en paljon iloa saanut siitä irti, mutta rohkeasti raahauduin kahdelle retkelle; Blackrock Castle:n observatorioon ja National Maritime College of Ireland:iin. Ihan hienoja paikkoja olivat molemmat. Väliin jouduin jättämään opiskelija- aamiaisen, sillä olin niin huonovointinen sekä illalla olleen Céilin ja Irish Dancing Display:n. Olisivat varmasti olleet huikeat, mutta tarve päästä lepäämään oli suurempi.

Blackrock Castle Observatory

Blackrock Castle oli pienempi kuin luulin ja olin ajatellut, että se on jossain vähän korkeammalla.. Tapasimme siellä yhden suomalaisen tytön, joka oli tekemässä työharjoitteluaan. En ehtinyt kuulla, mitä se varsinaisesti tekee.. Maritime College oli kans ihan näyttävä ja sinne sisään mahtuu jos jonkin moista huonetta ja simulaattoria. Siellä valmistetaan opiskelijoista merenkävijöitä ym. Näimme jopa pari laivastopukuista henkilöä. On se urbaanilegenda ihan fakta: uniformu on hot! Sen ehdin tiedostaa rään täyttämään päähäni. Vaihtarikaveri Léo oli tosi "kannustava" ja naureskeli vaan kun jumitin jossain nurkassa. Olin melko loppu sen päivän jälkeen. Koululla meille näytettii allas, jossa opiskelijat harjoittelevat meripelastustaitoja. Meille näytettiin myrsky olosuhteet- pimeää, aaltoja, kohinaa, sadetta.. Vellovien aaltojen katsominen ei ollut mitenkään herkullista, mutta selvisin. Vaikka sillä hetkellä ei tuntunutkaan hyvältä idealta, että olin lähtenyt retkille niin nyt voin sanoa, että oli hyvä päätös lähteä. Ei tuollaisiin paikkoihin tule itsekseen lähdettyä. Olenpahan ne nyt nähnyt.

National Maritime College of Ireland

Tämän päivän olen viettänyt surffaten koneella ja välillä nukkuen. Huoneissahan on kokolattiamatot, joten ne ovat keränneet varmaan vuosien pölyt, joten imuroinkin koko paikan. Tai siis oman huoneeni :P Täällä ei ole päiväpeittoa, joten pesasin lakanatkin, koska nekin olivat melko pölyiset..! Josko sitä sitten jo ensi yönä saisi nukuttua. Huomenna voisi kokeilla jo kouluun menoa, koulu alkaa vasta 12.

Menneistä tapahtumista sen verran, että perjantaina tosiaan kävästiin kaverin kanssa siellä The Bailey:ssä, mutta kävi juuri niinkuin pelkäsin; livesetä ei ollut paikalla! :( Oli kuulemma ollut esiintymässä Dublinissa eikä ehtinyt enää illaksi tänne. Mutta portsari, joka tämän informaation jakoi tunnisti mut ovella ja totes, että "sä olet ollut täällä ennenkin". Olin melko otettu, sillä olin käynyt siellä vain pari kertaa aiemmin. Ja se luuli myös, että olen kanadalainen. Ei ensin uskonut, kun sanoin että olen suomalainen. Toisaalta, oltiin Nicholen kanssa kaksin niin en mäkään ensimmäisenä yhdistäis yhdysvaltalaista ja suomalaista :D Viivyttiin paikassa tunnin verran jutellen ja juotiin limpparit ja paineltiin sitten taksilla himaan. Portsari vilkutti meille vielä oikeen isosti vaikka oltiin jo kadun toisella puolella.
Lauantaina suunnattiin isommalla lössillä Cobh:iin, kaupunkiin, josta Titanic lähti viimeisenä. Varsin herttainen merenrantakaupunki! Ja meille osui mitä täydellisin päivä! Aurinko paistoi lähes koko ajan ja oli melko lämmintä. Pari sadekuuroa ehti ropsahtaa ja yhdessä välissä tuuli todella voimakkaasti, mutta muuten oli loistava päivä! Illalla suunnattiin sitten porukalla vielä tanssimaan kaupunkiin. Valitettavasti edellisillan portsari ei ollut ovella..

Cobh Town Centre

Tulevana viikonloppuna olen lähdössä mm. kämppikseni Hannan kanssa CIT:n Music Society:n järjestämälle reissulle Dubliniin. Matkan kohteena on The MusicShow 2012. Siellä on erilaisia esiintyjiä, musiikkiin liittyviä tapahtumia, näyttelyitä ja tilasuuksia, kai. En ole ihan varma, mitä kaikkea siellä tulee olemaankaan, mutta kun koko matkan hinta yöpymisineen on 15e, menen sinne varmasti! Nyt vaan toivotaan, että olen parantunut siihen mennessä!

Tältä viikolta jäi sekä Zumba että jooga väliin. Zumba jäi jo viime viikolla väliin, koska havaitsin jo kipeeksi tulemisen oireita niin päätin, ettei ole hyvä mennä sinne rehkimään liikaa. Nyt harmittaa, koska olen ollut paikan päällä vain sen ensimmäisen kerran.. Toivottavasti en tipahda ihan kärryiltä. Kohta voisi käydä suihkussa, vaihtaa puhtaat lakanat ja pujahtaa nukkumaan. Tosin, nyt on vähän vilu taas niin, ettei tuo suihkuun meno houkuta.. Ehkä keitän kupposen teetä ja jatkan harjoittelupaikan etsimistä. Se ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin.. Ihmiset täällä ei vastaile sähköposteihin, ja eräs hostelli, joka on osa irlantilaista hostelliketjua, joka taas on osa kansainvälistä hostelliketjua, on laitettu myyntiin, joten en taidakaan hakea sinne niin kuin olin ajatellut.. Alan muistutella itseäni, että tiesin että näin voi käydä, ehkä nähdään jo aiemmin kuin kuvittelin, mutta vielä on kuukausia jäljellä. Yksi opettaja sanoi, että älä hämmästy vaikka soittaisivat ja kysyisivät voinko aloittaa jo heti huomenna. Mikään täällä ei toimi kiireellä - paitsi autoilijat.

Minne katosi päivät?

Hups, taas on vierähtänyt viikko.. Arki tuntuu solahtaneen uomaansa ja rutiinit ovat muodostuneet. Päivät kuluvat suurimmaksi osin koulussa ja kotona. Tänne on sopeutunut melko hyvin ja elämä on melko leppoisaa. Koulu täällä on koulu siinä missä muuallakin- melko väsyttävää. Ehkä rahtusen väsyttävämpää, sillä täällä ei oteta kannettavia mukaan niin, että voisi tuijotaa luennon ajan näyttö ja pelata facebook- pelejä. Täällä kirjoitetaan muistiinpanoja kynät sauhuten, mikä on oman oppimisen kannalta varsin hyvä asia, sillä minä ainakin tarvitsen itse kirjoitetut muistiinpanot, joista lukea. Haastavuuden täällä opiskeluun kuitenkin tuo, että lähes 100% ajasta menee opettajien diojen lukemiseen ja kirjoittamiseen, opettajan selitykset aiheesta meneekin sitten ohi. Kirjoittaminenkin on lähinnä sanojen kopiointia hirveällä kiireellä, jolloin sisällön merkitys jää vähän avonaiseksi. Onneksi lauseet voi sitten myöhemmin lukea, ja tämähän on vain alkukankeutta, vai mitä?

Tämmöinen löytyi koulun pihalta tiistaina; surffausta!

Tällä viikolla CIT:ssä on Rag Week. En ole ihanihan varma, mikä se on, mutta koululla on ollut jos jonkinmoista tapahtumaa ja kojuja ja opiskelijat ovat järjestäneet bileitä iltaisin eri baareissa, ja sisäänpääsymaksut menevät hyväntekeväisyyteen. Se on kai kaiken tämän teema ja ajatus; hyväntekeväisyys. Eräs vaihtarikaveri laittoi facebook- statukseensa, että jos ryyppäät hyväntekeväisyyttä varten, tiedät olevasi Irlannissa.

Maanantaina tosiaan oltiin kouluretkellä Newgrangessä. Bussi lähti koulun pihalta n. 8:45 ja Brú na Bóinne- keskuksen pihaan saavuimme n. 13:15. Matka yhdellä puolen tunnin pysähdyksellä kesti siis suurinpiirteina 4,5 tuntia. Itse Visitor Centre:ssä pyörimme reilun tunnin verran katsellen paikan nayttelyä ja videopätkää itse monumentistä ja sen tarkoituksesta jne. Kolmen aikaan Newgrange- kierros alkoi, mutta koska ryhmä oli melko iso, osa oppaan selostuksista meni ohi. Mutta paikka oli melko vaikuttava ja kävimme itse hautamonumentin sisälläkin. Paikan tarina ei ole mitenkään omaperäinen, hyvinkin monissa kulttuureissa on palvottu aurinkoa. Hauta on rakennettu niin, että talvipäivänseisauksena auringon noustessa valo paistaa suoraan sisäänkäynnistä valaisten koko kammion. Toisella puolella on toinen sisäänkäynti, josta aurinko paistaa laskiessa. Näin ainakin olin ymmärtävinäni..  Fakta, että paikka on niin vanha on kuitenkin hämmästyttävä! Kierros kesti tunnin, jonka jälkeen palasimme keskukseen ja sieltä alkoi kotimatka. Corkissa olimme n. 20:15. Melko pitkä ja uuvittava päivä siihen nähden, kuinka vähän itse vierailukohteesta sai irti, mutta mielummin maksoin siitä sen 3 euroa kuin 30 euroa, jonka se olisi maksanut, jos olisin julkisilla lähtenyt seikkailemaan. Ja seura oli loistava!

Jaksan hämmästellä edelleenkin, kuinka vihreää täällä on ja kuinka paljon pidemmällä kevät täällä on Suomeen verrattuna. Tänään ulkona ihan tuoksui keväältä! Lämpöasteita on 10 ja aurinko paistoi, ainakin osan aikaa päivästä. Irlantilaiset kulkevat täällä t- paidoissa ja jotkut jopa shorteissa. Tytöillä on kevyet takit tai hupparit ja monet menevät balleriinoissa- itselläni on gore-tex- kengät ja toppatakki. Äiti, joudut ehkä lähettämään ne kesävaatteet mulle odotettua aiemmin.. mutta shoppaillakin täällä kyllä kelpaa! ;) Osittain syy lämpimään pukeutumiseeni on, että tuuli täällä on kylmä. Tai ainakin eilen oli.. Mutta myös flunssa on tehnyt tuloaan jo useamman päivän, joten sekin selittää jotain. Yleensä aivastan kerran, jonka jälkeen olen heti flunssassa, mut nyt tämä köhäily ja voimattomuus/väsymys ja melkein kipeänä olo on jatkunut koko viikon. Sain ehkä jonkin muinaisen pöpön tuolta hautakammiosta maanantaina... Mutta tätä on liikkeellä, ja kun tutustuu ja viettää aikaa eri maista tulleiden ihmisten kanssa, pöpötkin leviävät. Ihan haitarista!

Hauskaa pääs.. eikun siis ystävänpäivää!

Siinä missä arkipäivät menevät koulussa ja kotona, viikonloppuillat menevät juhliessa. Viime viikonloppuna, olimme perjantaina ensin Celebrity- partyissä ja kuuntelimme mainiota live- bändiä. Kaikki tämähän on siis alkuhuumaa, toivon. Oikeastaan soittajia oli vain kaksi, mutta setti oli mahtava! Toinen herroista oli sama kuin edellisenä perjantaina, ja kappaleetkin olivat lähes samoja. Aiomme mennä huomenna katsastamaan josko kolmas kerta toden sanoo.. En vain tiedä, mikä se "tosi" tässä tapauksessa on ;D Lauantaina olikin vaihtareiden "Welcome Back"- juhlat, mutta niistä liukenimme aika pian ja vaihdoimme kuppilaa kerran jos toisenkin. Olimme jo jonottamassa erääseen yökerhoon, mutta kun kuulimme, että sisäänpääsy on 13e +2e narikka (ei taida olla ihan Night Life tasoa..), totesimme että emme mene sisään. Nichole, Amerikan vahvistuksemme, ilmoitti ettei naisten edes kuulu koskaan maksaa sisään. Kuulostaa hyvältä säännöltä. Päädyimmekin siis loppuillaksi the Bailey:hin, joka taitaa olla keskustan paras paikka. Tosin, jos live- esiintyjäsetää ei lasketa, musiikin taso ei ole ehkä kaikkein kummoisin.. Sunnuntai menikin sitten loikoillessa ja parin tunnin kävelylenkillä (kevät?)auringosta nauttien. Taisin löytää unelmatalon täältä! Suurin osa taloista täällä on muutenkin hyväkuntoisen ja kauniin näköisiä, mutta löytyy niitä ränsistyneitä ja hyljättyjäkin. Voisin ihan tosissani kyllä harkita asuvani pidempäänkin täällä, joskus :)

Tänään oli ihastuttavan löysä päivä; vain yksi tunti koulua ja sekin alkoi klo 15. Normaalisti meillä olisi englantia ensin 12-14 sitten tämä tunti ja illalla vielä englantia 16-18, mutta englannin kurssi ei alkanutkaan vielä tällä viikolla, joten sitä sai nukku ihan rauhassa niin pitkään kuin halusi. Kohta pitäisi lähteä kämppiksen kanssa kohti kauppaa, mutta on niin voimaton olo, että ei huvittaisi. Kaapit kuitenkin ovat melko tyhjät. Täällä voi ostaa vain sen verran, kun jaksaa kerralla kantaa, joten kaupassa joutuu käymään aika tiheään. Sen verran kun jaksaa kantaa tarkoittaa siis sitä, että kauppaan pääsee vain kävellen, mutta voihan sitä aina taksin tilata paluumatkalle ;)

Saa nähdä, mitä tuleva viikonloppu tuo tullessaa; paraneeko vai paheneeko flunssa. Jos sitä vaikka kokkailis jolloain porukalla jotain yhdessä, olisi kivaa! Ja laskiaispullia voisi leipasta! Maidon ja jauhojen kantaminen vain voi olla vähän työlästä.. Noh, hauskaa viikonloppu ihmiset!

2 viikkoa!

Kaksi viikkoa on jo vierähtänyt tänne saapumisesta, ja viikko kuulumisien kertomisesta, joten varautukaa piiiitkään tekstiin! :D Se on niin hämmentävää, miten nopeasti aika kuluu. Vaikka tunneilla ollessa se ei juurikaan haittaa, mutta.. Paikalliset opiskelijatoverimme tuntuvat olevan hyvin nuoria. Meteli tuntien alussa, ja välillä tunneillakin on korvia huumaavaa. Opiskelijat täällä ovat aloittaneet tämän koulun n. 16-18- vuotiaina riippuen siitä, minkä ikäisiä olivat aloittaessaan alakoulun. Jotkut aloittavat jo neljän vanhana, toiset vasta kuusivuotiaina eli suomalaisiin verrattuna ihan vauvoina, mikä sitten myöhemmin näkyykin.. Tämä tuntuu toisin sanoen olevan enemmän amis kuin yliopisto. Ja jotkut olivatkin ihan ymmällään, kun kerroimme olevamme "universitystä". Mitään mullistavaa ei ole viimeisen viikon aikana tapahtunut. Lukujärjestykset alkavat olla ojennuksessa ja kurssit valittu. Kuluvan kevään tulen opiskelemaan seuraavia: Management Principles, Hospitality Property Management, Sociology&Psychology in Tourism, Air&Cruise Line Operations, Tourism Marketing ja vielä englantia. Oletettavasti melko helppo tapa tienata muutama opintopiste.. Miksi tehdä ajasta täällä liian vaikeaa ja kuluttaa päivät vain opisekelemalla? Ihan mielenkiintoisilta vaikuttavat, ja tosiaan luennot kestävät noin 45 minuuttia (alkavat aina vähintään 10 min myöhässä) ja niitä on neljä kertaa viikossa. Tällä hetkellä minulla on koulua 20h viikossa.

Arkipäivät ovat kuluneet koulussa. Viime viikolla olisi tullut ennätys "joka ilta ulkona". Pari iltaa paikallisessa McCarty's:ssa, yhtenä iltana irlantilaisen hepun kemuissa, sitten oli kauden eka virallinen "PubCrawl" torstaina ja perjantaina Erasmus- pippalot keskustassa. Torstai jäi väliin, ja perjantain pirskeet eivät olleet ihan mitä oli luvattu. Niissä oli ideana maalata naamaansa, ja muita ruumiinosia, sellaisilla neonväreillä, jotka sitten loistavat pimeässä niinkuin laivoilta saatavat rannerenkaat. Väriä kaikilla oli kyllä naamassa, mutta ne valot, jotka olisivat saaneet porukan loistamaan eivät kuulemma olleet edes päällä koko iltana. "Kuulemma" on siksi, että itse olin parin kaverin kanssa alakerrassa fiilistelemässä live- esiintyjää, joka veti tosi hyvän setin! Saatiin Lauran kanssa jopa kiittelyt siitä, että meillä oli hyvä meininki :) ajan kuluessa tanssilattia esiintyjän edessä alkoi täyttyä enemmänkin. Kävin kerran yläkerrassa katsastamassa mikä meno. Se oli ihan tupaten täynnä!! Paloturvallisuudesta ei varmaankaan ole ollut puhetta henkilökunnan kesken.. Ei ollut ihan paikka minun makuuni, koska se oli niin täynnä, mutta musiikki oli melko hyvää, joten voisin nähdä itseni siellä joskus. Paikka, The Bailey, oli muutenkin tosi kivan oloinen! Eikä 3 Bulmers- tuoppia 10€ ole paha tarjous ;)

Paikat menevät täällä perjantaisin ja lauantaisinkin jo ilmeisesti kello 02:00 kiinni, mutta kai niitä myöhempäänkin auki olevia paikkoja on. Ei vaan olla vielä kokeiltu.. Viimeinen bussi lähtee vartin yli yksitoista, mutta taksimatkat eivät ole todellakaan pahanhintaisia täällä, porukalla kun menisi tulee matkan hinnaksi 3-4e mieheen. Kyseistä palvelua ei paljonkaan ole tullut käytettyä. Vielä. Bussimatkat maksavat yhteen suuntaan 1,70 eli täällä on tullut kruisailtua bussilla aika paljon. Kyllähän tuostakin kertyy ihan hyvä summa, mutta onhan se nyt melkein puolet halvempaa kuin Lahdessa tai Hämeenlinnassa!

Viikonloppu meni rennoissa merkeissä ja suurimmaksi osin kämppiksen seurassa. Lauantai vaan istuttiin olohuoneessa juttelemassa. Sängystähän nousin vasta puolenpäivän jälkeen.. Kun sade iltapäivällä lakkasi, lampsimme viereiselle huoltoasemalle ostamaan tuoremehua ja leffamättöä, ja ilta kuluikin sitten katsomalla pari leffaa tietokoneeltani. Sunnuntaina suunnattiin "läheiseen" kauppakeskukseen. Sinne kävelee noin 30-45 minuuttia riippuen tahdista jne. Tarkoituksena oli shoppailla minulle urheiluvaatteita, sillä päätin alkaa reippailla ja aloitin Zumban ja jooga. Mä tulen olemaan niin kuollut.. Sain tarvitsemai tuotteet ja jäimme lounaalle yhteen kahvilaan ja otimme hampurilaisateriat Hannan kanssa. Voin kyllä sanoa, ettette enää ikinä kuule minun valittavan Hesburgerin kovista hinnoista (ellei ne nyt nosta ihan älyttömiin summiin niitä)! Tämä ateria ei kyllä todellakaan ollut hintansa arvoinen :D Loppusunnuntai menikin sitten rentoillessa ja löhöillessä. Olen täällä ollessani alkanut katsoa erästä vanhaa sarjaa, Hotel Babylonia. Olen.. tallentanut sen koneelleni viime syksynä. Ihan huippu sarja, suosittelen!

Eilen sitten oli odotettu ja pelätty eka Zumba- tunti. Huoh, melkosta oli! Koska en ole mikään varsinainen atleetti, se otti aika koville :D Mutta tein sen! Jaksoin koko tunnin! Note to self: puoli litraa vettä ei riitä.. Zumban päälle mentiin vielä porukalla ratsastamaan. Oli ihan kivaa olla heposen selässä pitkästä aikaa. Hevoset tosin kulkivat toistensa perässä tehden sen mitä edelläolija teki eli itse ei oikeastaan päässyt ohjaamaan. Se oli sinänsä turhauttavaa, koska osaan ratsastaa, vaikkakin olen tullut hieman araksi ja epävarmaksi hevosten läheisyydessä. Mukana oli myös kolme uutta kaveria, kaikki poikia. Yksi heistä, saksalainen, oli ratsastanut aiemminkin ja meni tosi hyvin! Kaksi muuta, tahitilainen ja ranskalainen eivät olleet aiemmin ollut hevosen selässä ja Pierre ilmeisesti pelkäsi hevosia jonkin verran. Mutta kaikesta päätellen heillä oli tosi hauskaa, mikä oli huippujuttu! Itselläni ovat selkä ja jalat tällä hetkellä melko jumissa, joten en tiedä onko se jooga tänään hyvä vai huono juttu :D

Koulupäivät täällä alkavat klo 9. Eivät koskaan aiemmin, mutta saattavat sitten kestää iltakymmeneen asti.. Menimme tavalliseen tapaamme koululle yhdeksäksi ja ovella saimme kuulla, että tunti on peruttu samoin kuin kaikki ko. opettajan tunnit. Tämähän tarkoitti sitä, että kaikki tunnit tältä päivältä yhtä lukuunottamatta oli peruttu. Vapaapäivä! Ainoa tunti olisi siis 10-11. Menimme yhteen koulun kahviloista kuluttamaan aikaa. Kun olimme kävelemässä tunnille, opettaja käveli vastaan ja ilmoitti, että sekin tunti on peruttu. Jos tämän olisi tiennyt, en olisi herännyt tänä aamuna :D Emme ole vielä virallisesti rekisteröityneet kursseille, joten meille ei tule ryhmäsähköposteja ym, joten saamme tietää asioista vasta paikanpäällä.
Tämä yllättävä vapaapäivä tulisi kai käyttää nyt hyödyllisesti, kuten siivoamalla mutta voi olla, että menen ottamaan pienet päiväunet...

Viikonlopuksi ei ole vielä mitään suurempia suunnitelmia. Huomenna olisi tarkoitus pitää pizza- ilta Hannan ja irlantilaisen kämppiksen kanssa, koska hän lähtee aina viikonlopuksi kotiin. Maanantaina olisi tarjolla retki Newgrange:en. Hintaa retkelle tulee 3e + oma lounas. Ei paha siihen nähden, että paikka on vähän Dublinista pohjoiseen. Kyseessä on hautakumpu, joka on rakennettu 3200 eaa eli se on vanhempi kuin Stonehenge tai pyramidit, ja on yksi Irlannin suosituimmista nähtävyyksistä, tälleen lyhyesti kerrottuna.

Newgrange

En ole nyt viime aikoina ottanut juurikaan valokuvia (kaikki tämän tekstin kuvat ovat netistä), mutta ehkä maanantaina asiaan tulee muutos, kun matkaamme bussilla lähes koko maan halki. Valitettavasti bussi tulee olemaan täynnä ehkä niitä kovaäänisimpiä opiskelijoita, joten sen hinnan joudumme kuitenkin retkestä maksamaan.. Oletuksena on jo siis, että reissu tulee olemaan kuin yläastelaisten luokkaretki, mutta toivon olevani väärässä. Toivotaan, että ainakin olisi hyvä sää! Viime päivät ovat olleet vaihtelevat. Lämmintä on ollut, mutta tuuli on tuntunut hyytävältä. Tänään taas sataa vettä kaatamalla, mutta muuten tämän kahden viikon aikana suurin osa päivistä on ollut ainakin osittain poutaisia, ja auringostakin olemme saaneet nauttia. Muutamat puut ovat jo kukassa ja narsisseja ja ehkä kevätesikoita on istutettu pihoihin. Hauskaa helmikuuta!

Eka koulupäivä

Kävelyllä tehty löytö.

Kaverukset kävelyllä :)

Sunnuntai meni melko rauhallisissa merkeissä.  Pitkään nukkumisen jälkeen kävimme päiväkävelyllä tutkimassa naapurustoa ja oli tosi kiva lenkki, jonka teimme. Ilta meni meni kirjan parissa rentoutuen. Olimme koko viikonlopun odottaneet, että saisimme jotain tietoa koordinaattoristamme, joka järjestäisi tapaamisen ja sen aikana jakaisi meille lukkarit. No niin ei käynyt, joten sovimme porukalla, että talssimme maanantaiaamuna koululle kysymään, mikä on homman nimi. Kello 10 astuimme koulun ovista sisään ja saimme kuulla, että koordinaattorimme ei olisikaan paikalla koko viikkona. Ensin iski ajatus, että eikö meillä ala koulu vielä tällä viikolla, ei voi olla totta! Käskivät tulla takaisin kahdelta, jolloin heillä olisi tieto, milloin saamme lukkarit. Ei tarvinnut mennä koululle, kun sieltä tuli viesti, että tapaaminen on tiistaina klo 9:00. Saimme siis iltapäivän vapaaksi ja sovimme, että menisimme koulun teatteriin katsomaan elokuvaa. Täällä ilmeisesti joka maanantai on leffailta. Teatteri oli odotettua isompi, valkokangas ja kaikki, mutta jäätävän kylmä :D Elokuva oli Inbetweeners, joka kertoi neljästä koulunsa päättäneestä pojasta, jotka ovat nörttejä tai muuten sosiaalisesti rajoittuneita (sori..) ja päättävät lähteä elämänsä lomalle Kreikan saaristoon juhlimaan. Olihan se ihan hauska pätkä, tietynlaista American Pie- huumoria brittiläisittäin. Myöhemmin illalla lähdimme Erasmus- porukalla katsastamaan sen paikallisen McCarthy's pubin.

Netistä poimittu kuva meidän koulusta(joo en kiipeilly katolle), johon kuuluu vielä useampi rakennuskin. Mun koti on tuolla taustalla, punavalkoinen rakennus vasemmassa laidassa!

Tiistai oli sitten se eka virallinen koulupäivä. Kello 9 raahauduimme koululle, meille viestin laittaneen opettajan toimistolle. Sieltä meidät vietiin toiseen rakennukseen, joka on itse asiassa tuossa yläpuolella olevassa kuvassa oleva vasen kaari. Se on Tourism&Hospitality puolen rakennus. Kaikki tunnit ovat siinä, mikä on tosi jees. Ei tartte lähtee hortoilemaan pitkin kampusta. Löysimme meidän "ohjaavan opettajan", jolta saimme lukkarit. Siihen se helppous sitten jäikin. Saimme käteemme pinkan papereita, joihin oli tulostettu erilaisia lukujärjestyksiä. Niistä meidän piti valita kuusi kurssia ja muodostaa omat lukkarimme. Tehtävä osottautui lähes mahdottomaksi, koska kaikki tunnit tuntuu menevän päällekäin. Vierailimme muutamilla tunneilla ja saimme vähän fiilistä niistä ja sama jatkui tänään. Lukkarikin alkaa olla lähes valmis. Loppuviikosta meidän pitäisi saada tietoa vielä englannin kurssista, joka saattaa sitten mennä sotkemaan koko lukkarin ja pitää alottaa alusta :D Ensimmäistä koulupäivää juhlimme erään irlantilaisen kodissa, jonne hän oli kutsunut kaikki uudet ja vanhat Erasmus- vaihtarit. Talo oli tupaten täynnä ja desibelit melko korkealla siitä puheensorinan määrästä. Oli melko vaikea keskustella kenenkään kanssa, kun ei kuullut mitään. Muutama uusi tuttavuus tuli, mukaan lukien itse juhlien isäntä, jota en ollut aiemmin tavannut. Tänään juhliminen jatkuu erään saksalaisen asunnolla täällä Parchment Squarilla ja sitten McCarthy's kutsuu jälleen. Huomenna on onneksi vain kaksi luentoa vasta vähän myöhempänä..  Aiemmin tänään kävimme Nicolain ja Essin kanssa nauttimassa aurinkoisesta säästä kävelylenkillä.

Saint Peter's Church