Erasmuksen Vappu!

Hopoti hoi! Mitäs kaikkea tässä nyt onkaan tapahtunut viime aikoina.. Aika pitkälti mennyt koulupainotteisena nämä viime päivät. Muutamat esseen palautukset viime ja sitä edellisellä viikolla, tällä viikolla yksi esitelmä ja projektin palautus. Sitten alkaakin olla tämä koulu pulkassa! Opettajat alkavat olla lopussa aiheidensa kanssa, joten kertausta vaille valmis. Ai niin, onhan ne kokeet vielä sitten tuossa.. Ei oikeastaan minkään moista hajua, millaiset ne kokeet tulevat olemaan. Täällä tarvitsee kurssista 40%, että pääsee läpi. Kurssin aikana tehtävät tehtävät tai välikokeet vähentää painetta loppukokeeseen. Muun muassa yhden kurssin kaksi esseetä olivat jo yhteensä 40% eli jos niistä sai täydet, ei tarvitse kuin ilmestyä kokeeseen ja heittää vastaukset hatusta. Niin onnekas en kuitenkaan ole, mutta uskoisin, ettei tämän kurssin kokeeseen kovin paljon tarvitse onneksi lukea :)

No mutta mennäkseni niihin jännittävämpiin aiheisiin! Hetkonen.. mitäs sitä onkaan tullut tehtyä.. Aika juoksee niin nopeasti, että ei itse meinaa pysyä omissa tekemisissään perässä! Mutta, melkolailla tasan kuukausi ja sitten Hilla kohti kotia. Niin kovin haipakkaa mennyt tämä aika, mutta jokaisen päivän ja hetken ja tunteen arvoista se on kyllä ollut! Once an Erasmus, always an Erasmus.
Näinhän se on enempi tai vähempi tainnut mennä. Ehkä enempi! :D
http://www.youtube.com/watch?v=r356paCUZBk
Ja tähän teidän tulee sitten varautua, hyvät ystävät:
http://www.youtube.com/watch?v=aCsbo8j_HDI&feature=fvwrel
Onneksi täällä on tavannut myös uusia suomalaisia niin että, Hannaa lainatakseni, voi sitten välillä käydä hakemassa vertaistukea, jos ja kun alkaa liikaa ahdistaa.

Noh, joka tapauksessa. Nämä pari viikonloppua on mennyt biletunnelmissa, yllättäen ;)
Perjantaina 20.4. oli tiedossa International Students' Ball yhdessä kuppilassa, joten järkättiin ensin etkot meillä ja sitten paineltiin keskustaan. Noo.. ne juhlat eivät olleet mitkään kovin kummoiset :D vaihdettiinkin paikkaa aika nopsaan, mikä oli oikein hyvä ratkaisu, sillä saatiin tanssia oikein reippaasti ainakin parin tunnin ajan ja sitten taksilla kotio. Lauantai päivä meni opiskelun merkeissä (!). Meillä on yksi yhteinen projekti noiden muiden matkailun alan Erasmusten kanssa, ja se piti palauttaa viime viikolla niin lauantai ja sunnuntai hurahtivat sen merkeissä. Lauantai-iltana oli yksi suomalainen vaihtari järjestänyt MacGyver- juomapeli-illan. Ideanahan siis oli juoda aina kun a) MacGyver keksi jotain, b) MacGyver selitti mitä oli tekemässä, c) joku sanoi "MacGyver", d) jokin räjähti, e) MacGyver otti linkkuveitsen esiin, f) MacGyver koski takatukkaansa.. jne. Ja tätä peliä oli tarkoitus pelata koko 1. tuotankokausi. Eli lähestulkoon koko ajan juotiin. No itse en mennyt ihan sääntöjen mukaan eikä minulla ollut mukanakaan kuin 2 tölkkiä. MacGyveriä oli kyllä ihan huippua katsella monen vuoden jälkeen!!

Sunnuntai meni myös kouluhommien parissa, mutta illalla oli aikaa tehdä tyttöporukalla nachoja! Oli muuten parhaat nachot ikinä! Amarillon nachot on hyviä, mutta nämä, nämä ne vasta herkkua olivat! Siihen tuli vaikka ja mitä ja vaikka kuinka paljon! Oli kyllä vähän täysi olo sen jälkeen, eikä kyllä ihan vähää.. :D tilaa oli kuitenkin vielä yhdelle tuopposelle paikallisessa McCarthy's: ssä.
Seuraavalla viikolla, eli viime viikolla ei tapahtunut oikeastaan mitään kovin jännää.. Koulua vain, eikä se täällä ole mitenkään erityisen jännittävää. Tosin, yhden opettajan kohdalla ei koskaan tiedä, kuinka myöhässä hän tulee niin sitä voi aina vähän veikkailla. Maanantaina saatiin Maria Paolan leipomaa kakkua illalla ja katseltiin George Clooneyn Batman- leffa telkkarista. Torstai-iltana käytiin heittelemässä tikkaa McCarthy'sissä, kun Hanna ja minä oltiin molemmat saatu esseemme valmiiksi (palautus oli perjantaina).

Nachojen jälkeinen ähky :D

Aah, vihdoinkin taas PERJANTAI!! Iltapäivä meni iloisesti shoppailun merkeissä :) Illaksi oltiin suunniteltu, että osallistutaan Marian, Hannan ja Nicholen kanssa meidän ensimmäiseen Pub Crawliin! Eli siis tarkoitus oli kiertää 4 eri pubia ja jokaisessa rannekkeen hinnalla sai yhden shotin ja pääsi ilmaiseksi sisään yökerhoon, johon tämä pub crawl sitten loppui.  Mutta koska me emme olleet aiemmin olleet, saimme rannekkeetkin ilmaiseksi. Tämähän tarkoitti siis ainakin 25-30 euron säästöä!!! Ideahan oli, että pubeissa juodaan muutakin kuin vain se yksi shotti, siksi sitä kutsutaan Pub Crawlksi eli Pubi Konttaukseksi... No, koska itse en ollut suunnitellut juovani muuta, sillä lauantaina oli pitkä päivä edessä, niin pub crawl oli vähän pettymys. Jokaisessa pubissa oleskeltiin tunti ja lähtiessä saimme shotit. Meille tämä tarkoitti, että tunnin odottelua ennen luvattua shottia. Neljän pubin jälkeen kello oli jo päälle puolenyön, joten päätin, etten lähde enää yökerhoon, kun en kuitenkaan ollut tanssituulella silloin. Otin taksin ja painelin kotio nukkumaan. Noo... ei mennyt niin helposti se. Kun pääsin meidän rakennuksen ovelle, en saanut sitä avainkortilla auki!! Totesin, että noniin, tänne jäädytään. Oli meinaan harvinaisen kylmä yö. Viime viikot on muutenkin olleet aika sateiset ja kylmät ja kurjat :( Minäpä sitten soitin wardenille, eli täällä se tarkoittaa opiskelijaa, joka myös asuu Parchment Squarella ja vastaa juurikin tämänlaisista ongelmatilanteista, kun muuta henkilökuntaa ei ole paikalla. No, menimme toimistoon päivittämään minulle upouuden kortin. Eipä toiminut sekään. Uusi soitto wardenille. Yritti päästää minut omalla "yleisavaimella" sisään. Ei onnistunut tämäkään. Soitto kaverille, joka asuu samassa rakennuksessa; puhelinvastaaja, ranskaksi. Kolmas soitto wardenille. Tällä kertaa tyttö tuli miespuoleisen wardenin kanssa, joka näytti vähän lihasvoimaa ovelle ja pääsin sisään. Jännitysmomentteja keskellä yötä! Ainakaan ei satanut...

Lauantai meni sitten myös aika nopealla aikataululla: aamupäivästä teimme yhden kaverin kanssa toista ryhmätyötä parin tunnin ajan. Sitten kiireellä kauppaan yhden toisen kaverin autokyydillä. Vieläkään ei ole selvinny miksi ranskalaiset ovat aina myöhässä.. No, tämä kaveri oli, ja minulla meinasi mennä hermo, koska olin aika pitkälti aikatauluttanut päivän. Kiireellä kauppaan ja kärry täyteen tavaraa, sillä samaan ostoskertaan tuli illan pizzatäytteet sekä sunnuntain picnic- tarvikkeet. Kiireellä kotiin ja suihkuun ennen kuin tytöt tulisivat meille leipomaan pizzaa, jota oli tarkoitus syödäkin ennen yhden kaverin synttäribileisiin menoa. Maria, meidän ihastuttava italialaisystävämme, oli leiponut pizzapohjan. Hän katseli osittain huvittuneena, osittain järkyttyneenä sitä mitä me pizzoihimme laitoimme :D mutta hyvää tuli!! Ollaan täällä ollessa tehty aika paljon kaikennäköistä ruokaa yhdessä, ihan mahtavaa! Yhtenä päivänä saimme syödä Marian tekemää tiramisua. Sekin oli nannaa! Maria leipoo tosi paljon, mikä on meidän kannalta sekä hyvä että huono juttu :D Söimme pizzat ja vielä jälkkäriksi Ammin leipomaa juustokakkua. Kyllä oli herkkuillallinen! Lopulta pääsimme lähtemään juhliinkin. Ne alkoivat puoli kahdeksan, me olimme paikalla juuri ennen 10. Ei kauhian pahasti myöhässä.. Juhlat olivat jo hyvässä käynnissä eli sekaan vaan! Poliisikin muisti meitä juhlijoita käymällä kahdesti. Hauskaahan tässä on se, että Suomessa jos poliisi tulee ovelle, juhlat on kerrasta poikki. Täällä? Käski vain pitää pienempää ääntä pihalla ollessa. Brianin, siis synttärisankarin, naapuri on kuulemma vähän herkkä... Puoli kahden aikaan yöllä hipsin sitten kotiin nukkumaan. Sisälle päästyäni, tällä kertaa ovi toimi, mutta vasta useamman yrityksen jälkeen, löysin Hannan keittiöstä valmistamassa perunasalaattia sunnuntain Vappu piknikkiä varten.
(Jottei päivä olisi sujunut ilman kömmähdyksiä, jouduin soittamaan wardenille uudelleen lauantai päivällä, kun en saanut oveani auki upouudella avaimellani. Hämmentävintä oli, että avain ei tällä kertaa toiminut edes asunnon oveen! Noo, uusi soitto wardenille. Kun tämä sitten ajoi kortin toimiston koneella päivittääkseen sen selvisi, ettei kyseessä edes ollut minun korttini vaan Marian kortti!! Kortit olivat vaihtuneet Marian käydessä ulkona tupakalla! Oli lievästi sellainen tyhmähkö olo seisoa siinä wardenin edessä :D )

Munkkitaikina ja costarican kastike valmistumassa!

Sunnuntai olikin sitten meitin vappu!! Juhlikaa te vaan sitä siellä tänään ja huomenna, me nautitaan sateisesta, tuulisesta ja kylmästä säästä täällä opiskellen! Mutta meidän sisätilavappupicnic oli ihan menestys!! Ruokaa, munkkeja ja simaa oli hurjasti ja kaikki söi hyvällä ruokahalulla ja antaumuksella. Meillä oli pastasalaattia, perunasalaattia, munkkeja, costarican kastiketta, simaa, patonkia ja nachoja, kaikki itsetehtyjä!!! No okei, patonki ja nachot oli kaupasta, mutta muuten väännettiin kaikki itse. Hannan kanssa pistettiin simat tulille viime viikon tiistaina ja torstaina tehtiin uusi satsi. Yhteensä 16l simaa siis :D itse kävin vielä sunnuntaiaamuna keskustan kaupassa hakemassa patonkia ja pastasalaatin ainekset. Sitten istuttiinkin 3-4 tuntia leipomassa ja laittamassa. Onneksi kaksi suomalaista kaveria tuli auttamaan munkkien pyörittelyssä, muuten oltaisi oltu tekemässä niitä vielä pitkälle iltaan! Niitä munkkeja tuli miljoona! Ja kaikki meni!
Meillä oli oikea vapun tunnelma, ihmiset söi ja nauroi ja jutteli ja leikki ilmapalloilla! Ihan mieletöntä! Saatiin isot kehut ja kiitoksetkin toki :) On nautinto kokata ja laittaa kavereille Suomessa ja järjestää juttuja, mutta ne ovat tuttua juttua teille siellä ja maut ovat tuttuja. Näille ihmisille kun tekee ruokaa, se kiitos on vielä merkityksellisempi ja on vielä nautinnollisempaa nähdä, kun ihmiset tykkäävät itselaittamista herkuista; se on jo suuri kiitos itsessään! Ja se fiilis on niin mahtava! (Tuossa jälkimmäisessä Youtube- videossa osuu niin moni juttu kohdalleen!) Kaikki ihmettelivät, kuinka osataan tehdä esim. simaa ja munkkeja itse. Meidän 4H- sima (Hillan ja Hannan Helvetin Hyvä sima) oli suksee! :D Mietittiin Hannan kanssa siinä aamupäivällä leipoessamme, että mitä jos me ei oltais tultu toimeen? Olis tästäkin reissusta jäänyt paljon hyvää kokematta, mm. tämä Vappu picnic, tai ainakin se olisi ollut HYVIN erilainen.

Simat pulloissa odottamassa juhlijoita!

Ehkä kolmannes munkeista jäljellä!

Mutta, ihastuttavaa Vappua sinne teille Pohjolaan rakkaat ihmiset! Ottakaa ihana toukokuu vastaan iloiten auringosta, herkuista ja toistenne seurasta antaumuksella ja nautinnolla! Vappu, niinkuin mikä tahansa muukin päivä on juuri niin spesiaali kuin siitä itse teette!! Terkkusin MINÄ!

Saman verran munkkeja jo varmaan paistettu kuin on paistamatta!

Torstaina tulee minun rakkaat sisarukseni käymään täällä Vihreällä Saarella ja me seikkaillaan muutama päivä yhdessä. Lisää tarinaa sitten sen jälkeen :)

Pääsiäislomailemassa osa 2

Jotta tuosta ensimmäisestä tekstistä ei tulisi niin pitkä, päätin jakaa tämän pääsiäisen tapahtumat kahteen osaan. Tuo toinen tekstihän kattoi vain ensimmäiset kolme päivää lomasta..

Belfastin reissun jälkeen oli pari päivää tyhjää, ennen kuin matkasin Brysseliin moikkaamaan Silviaa. Itsehän kärsin kovista vieroitusoireista nämä kaksi välipäivää ja kaipasin ihmisiä ympärilleni ja tekemistä ihan koko ajan! Ai miten niin olen ihmisläheinen.. Oli vähän samanlainen tunne kuin aina kuoromatkan jälkeen. Mieli oli vielä reissussa vaikka kroppa oli jo kotona. Mitään suurempaa ei tapahtunut, joten hajoilin vähän. Kävimme keskiviikkona paikallisessa ja torstaina oli pizzailta. Pitkänä perjantaina sitten heti aamusta otin taxin alleni ja suuntasin Corkin lentokentälle. Oli aika jännää mennä ihan ekaa kertaa ihan yksin lentokentälle ja -koneeseen! Mutta selvisin. Taksikuski kertoili, että ei ollut satanut neljään viikkoon, mikä on melko epätavallista. Irlantilaiset laskee sadepäivien välejä. No, tuo sateeton kausi on otettu jo takaisin, koska varmaan kymmenenä päivänä takaperin on satanut joka päivä, välillä paistaa ja välillä tulee vettä kaatamalla. Joku täällä osaisi varmaan kertoa, kuinka monena päivänä satoi kesän 1997 aikana. Kuski oli herttainen setä ja ilahtui, kun kerroin opiskelevani matkailua; minulla on kuulemma oikea hymy siihen hommaan ja englantini on loistavaa (checked!). Toivotteli hyvät pääsiäiset jättäessään minut terminaalin pihaan.
Lento sujui moitteetta, luin lähes koko matkan Belfastin hostellista viemääni kirjaa. Lupasin tuoda vaihdossa toisen, kun seuraavan kerran menen..Oli loistavaa lukea kirjaa! Viimeksi luin tänne saapuessani, joten siitä oli jo kaksi kuukautta, mikä on minulle pitkä aika olla lukematta kirjaa! Koulukirjoja ei lasketa, koska niitä ei lueta..
Brysseliin päästyäni sain seikkailla lentokentältä keskustaan, jossa Silvia oli vastassa. Taikka melkein keskustaan. Kävimme kurkkaamassa Atomiumin, vuoden 1958 Maailman näyttelyyn rakennetun.. nähtävyyden. Se oli iso! Emme kuitenkaan menneet sisälle, koska se oli niin täynnä ihmisiä ja minulla oli matkalaukku mukana.

Atomium

Pystin jälkeen suuntasimme Silvian au pair- kotiin jättämään minun matkalaukkuni. Päätimme, että menemme kauppaan, ostamme ruokaa ja pidämme picnicin läheisessä puistossa ja että myöhemmin illalla menemme ulos syömään (porvari lomalla). Mukana heilui myös Silvian kaveri Jyri. Picnic oli hyvä, mutta ei kestänyt kovin kauaa, sillä aurinko laski puiden taakse nopeasti, kello oli jo varmaan viisi iltapäivällä, kun pääsimme puistoon. Palasimme maittavan eikä niin kevyen picnicin jälkeen palasimme kotiin ja pelailimme Kimbleä. Tällä kertaa en hävinnyt ihan 100-0!! Voitin jopa ensimmäisen erän, hyvä minä!! :D
Myöhemmin illalla suuntasimme texmex- ravintolaan illalliselle ja nautimme pääsiäismargaritat!

Jyri kehui meitä naisia margaritan keksimisestä. Kuuluuko se kunnia meille?

Jyri poistui keskuudestamme myöhään perjantai-iltana, koska hänen lento lähti aikaisin lauantaiaamuna. Lauantaina Silvia ja minä päätimme lähteä katselemaan keskustan nähtävyyksiä niin, että minä saan leikkiä turistia. Kävelimme jonkin aikaa ja kun pääsimme metroasemalla, huomasimme tekstin, että kaikki julkinen liikenne on pysäytetty aamulla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Bussi ja henkilöauto olivat törmänneet, mutta henkilöauton kuskin ystävä oli hakannut paikalle tulleen tarkastajan niin pahasti, että tämä oli kuollut vammoihinsa myöhemmin sairaalassa. Setä oli työskennellyt yhtiössä liki 30 vuotta, joten hänen muiston vuoksi, kaikki julkinen liikenne lakkautettiin siksi iltapäiväksi. Lopputulos oli, että metrot, tramit ja bussit eivät liikkuneet ilmeisesti vielä koko seuraavana viikkonakaan. Melkoinen bisnes taksikuskeille, sillä oli pääsiäisviikonloppu ja turisteja oli liikkeellä paljon. Onneksi minulla oli oma henkilökohtainen opas, niin pääsimme kävellen liikkumaan aika hyvin. Pysähdyimme merimieskirkolla ostamassa mämmiä pääsiäiseksi. Ostin sitä itsellenikin samoin kuin salmiakkia ja ruisleipää ja ne raahasin sitten mukanani takaisin Corkiin. Yllättävän moni ulkomaalaisista ystävistäni pitivät mämmistä! Hanna oli vähän pettynyt tähän, mutta mua ei haitannut, sillä en pidä niiiiin paljon mämmistä, että olisin halunnut syödä koko purkin itse. No, lauantai meni sitten muuten koti-illan vietossa leffoja katsellen. Teimme täytettyjä paprikoita ja pestosalaattia, namnamnam! Ei mikään huono tapa viettää ilta, hyvässä seurassa ja hyvän ruuan parissa. Täyttelimme ja lähetimme myös muutamat asuntohakemukset tulevaa yhteistä kotiamme varten :)
Sunnuntaina julkiset eivät siis kulkeneet vieläkään ja päätimme ottaa pyörät alle ja huristelimme keskustaan. Aurinko paistoi ja oli todella mukava pyöräretki-ilma. Näin sitä näki Brysseliä oikein komeasti, on muuten kaunis kaupunki, suosittelen käymään! Illalla pyrähdimme käymään Silvian au pair kavereiden luona istumassa iltaa, hauskaa oli! Maanantai olikin sitten jo kotiinpaluupäivä. Jännitimme vähän, miten pääsen lentokentälle, mutta sopiva juna onneksi löytyi. Junat eivät olleet osa samaa julkista liikennettä, joten ne liikkuivat. Pääsinkin junalla suoraan lentokentän alakertaan eli voisin sanoa, että ihan hyvä diili! Eikä maksanutkaan mitään! :D Kolme päivää vietin Brysselissä, mutta pissaavaa poikaahan en käynyt katsomassa :D
Lento meni nopeasti ja pian sitä näki Irlannin rannikon avautuvan allamme. Oli kyllä kaunis näky täytyy sanoa ja sydän huokaisi: kotona! En millään haluaisi lähteä täältä, mutta pakkohan se on. Takaisin kyllä palaan, mutta suunnitelmat ehkä vähän paremmin selvillä silloin :P

Brysselin Riemukaari

Vohveleita, en ole ikinä syönyt yhtä hyviä!

Oikeustalolta

Ensimmäinen viikko kahden viikon lomasta olikin sitten takana. Tällä toisella viikolla meidän piti Hannan kanssa lähteä kiertelemään Irlantia, mutta minulta ehti pääoma huveta sen verran, että sovimme lähtevämme sitten kokeiden jälkeen toukokuussa. Vietimmekin sitten toisen viikon lähinnä toistemme ja muiden Parchment Squarella olevien tyyppien kanssa. Lähes kaikki illat menivät ulkona erilaisilla kokoonpanoilla istuen, höpötellen ja hölmöillen. Silleen ihan nätisti hölmöillen.. Maanantaina muutaman ranskalaisen kaverin piti soittaa yhdess pubissa, mutta joku muu oli varannut lavan koko illaksi, joten he eivät saaneet vuoroa, mutta hauska ilta siitä tuli kuitenkin! Tiistaina vietimme meillä peli-illan ja syötimme ihmisille loput minun mämmistäni, salmiakkia, Fazerin sinistä, hapankorppuja ja ruisleipää sekä maistatimme salmiakkikossua. Ruuasta useimmat piti, salmari ei kaikille uponnut. Keskiviikko ja torstai olivat paikallisia iltoja eli istuimme McCarthysissa. Olemme Hanna kanssa himoinneet nachoja ja kokeilimme niitä yhtenä iltana, mutta oli vähän pettymys.. :/ Perjantaina sitten lähdimme melko isolla porukalla keilaamaan. Meitä oli yhteensä kai 16 keilaamassa kahdella radalla. Oli hauskaa! Keilailun jälkeen suuntasimme kuuntelemaan live- musiikkia *köhköh* pubiin..
Lauantaina sitten suuntasimme lähes samalla porukalla, no ainakin puolella samasta porukasta Cobhiin ihmettelemään Titanicin 100v tapahtumaa. Siellä oli ilmeisesti koko viikon tapahtunut vaikka mitä. Meille osui ihastuttavan aurinkoinen päivä ja viihdyimme hienosti. Lucile ja minä olimme porukassa ainoat tytöt ja ainoat rohkeat, jotka uskaltauduimme erääseen tivolilaitteeseen, joka pisti masun vähän sekaisin :D pojat nössöili. Syömäni kevätrullat melkein tahtoivat tehdä toisen tulemisen, kun ajelu oli ohitse. Mutta että sitä alun riemua!! :D Illalla eräs ranskalainen ystävä oli laittanut ruokaa ja kutsunut meidät syömään. Tarkoitus oli lähteä vielä jälkikäteen ulos tanssimaan, mutta jäi väliin, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu siihen nähden, että sitä tuli oltua ulkona melkein joka ilta. Sunnuntai meni rauhallisesti kuomien kanssa italialaista tiramisua leipoessa ja syödessä. Myöhemmin lähdimme vihdoin ja viimein kuuntelemaan The Bailey:ssä joka sunnuntai soittavaa livebändiä. Tarkoitus on ollut mennä jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta aina on jäänyt kuitenkin menemättä. Noo.. odottelin sellaista miellyttävän rauhaisaa iltaa, mutta irlantilaiset bilettävät sunnuntainakin! Jopa yksi bändin jäsenistä taisi olla humalassa! :D Mutta soittivat kyllä hyvin, ei siinä mitään. Ei kuitenkaan ollut ihan sellaista kuin odotin... Sitten olikin jo loma ohi ja maanantaina alkaisi taas koulu.

Maanantai ja tiistai menikin sitten varsin tiiviisti kirjoittaessa kahta esseetä, joiden palautuspäivä oli tänään. Eilen sain onneksi kämppiksestä seuraa ja rupattelimme ihan kaikesta siinä samalla ja höystimme keskustelua muutamalla hörpyllä sitä salmiakkikossua, jota oli jäänyt. Ei ehkä tulleet parhaat aineet ikinä, mutta eipä ollut tylsää!!

Pääsiäislomailemassa

No huh huh, olipahan loma! Loppui aivan liian lyhyeen, kaksi viikkoa meni niin että humaus vain kävi. Ajan hurja juoksu tarkoittaa sitä, että tämä lukukausi tekee kohta loppuaan.. Nyyh!
Mutta palatakseni pääsiäisen tapahtumiin ja ihan nyt tämän vuoden pääsiäisen. Lomahan meillä alkoi 30.3. ja 1.4. matkustimme ISS:n eli International Student Society:n kanssa Belfastiin Pohjois-Irlantiin. Huippu reissu, ihan mahtava! Eihän sitä tietenkään lähdetty heti klo 7 aamulla, mutta heti sen jälkeen, että ei mitenkään liikaa myöhässä. Koska bussi oli täynnä nukkuvia tai nuokkuvia matkalaisia, huristelimme auringon noustessa suoraan Dubliniin. Matka kesti noin kolme ja puoli tunti, joista kolme kärsin kamalaa vessahätää. Onneksi olen kuoromatkojen karaistama! Dublin otti meidät vastaan aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä ja koska oli lounas aika, painelimme syömään. Suuntasimme Temple Bar :n alueelle, mikä sai muun ryhmän naureskelemaan, koska Temple Barista puhuttaessa yleensä tarkoitetaan, noh, baaria :D Mutta me söimme myöhäisen aamiaisen tai toisen aamiaisen Bad Ass Caféssa (loistava paikka, suosittelen jos kukaan koskaan on Dublinissa käymässä!).

Papuja ja mausteista munakokkelia, namnamnam!

Pari tuntia Dublinissa ja sitten palattiin bussiin ja nokka kohti pohjoista. Yksi pissatauko välissä, ja loppuiltapäivästä saavuimme Belfastiin, jonka yllä huolestuttavasti pyöri tummia pilviä.. Paljon porukalla (ja isolla porukalla) matkustaneena tavallaan kärsin siitä, kuinka huonosti hostelliin kirjoittautuminen oli hoidettu...Koska meitä oli ainakin se 40, täytimme koko hostellin ala-aulan, kun matkanjärjestäjät vasta siinä heräsivät keräämään meidän deposit- rahoja ja jakamaan meitä huoneisiin. Huoh. Noh, puolen tunnin järkkäilyjen jälkeen pääsimme huoneeseen 20 muun, onneksi meidän ryhmäläisen, kanssa. Sänkyjen varaus ja kamojen jättö ja kaupungille!! Muut lähtivät Tescoon ostamaan syötävää ja juotavaa illaksi, minä ja Hanna painelimme tutkimaan ympäristöä vielä kun oli valoisaa. Ehdimme toki käydä myös kaupassa ostamassa juotavaa illaksi (hostellissa oli Kellari, jossa saimme istua iltaa ja nauttia alkomahoolijuomia), mutta koska olemme Hannan kanssa tällaiset rikkaat suomalaiset porvariopiskelijat (NOT), me kävimme ravintelissa syömässä sen sijaan, että olisimme paistelleen jauhelihaa hostellin keittiössä. Tässä vaiheessa on sanottava kiitos iskän laittamalle 100 eurolle Visa kortin deposit puolelle! Yksi ranskalaispoika Séb lähti meidän mukaan. Menimme syömään paikkaan nimeltä Nandos. Oi, oli hyvää! Kaikki pohjautui peri-peri- mausteelle, eli kaikki oli melkoisen tulista. Metal Head ystävämme (joka paljoo Turisasta ja oli otettu kun kerroin ko. bändin olevan kotikaupungistani, kai, ja että olen tuntenut yhden bändin jäsenistä. Tästä Séb oli kaikkein vaikuttunein) meni vahingossa sitten ottamaan kaikkien tulisimman vaihtoehdon, ja on se melkoista nähdä aikuinen mies kyynelissä liian tulisen ruuan vuoksi! Tescosta ostin myös itselleni Munamiekan eli muoviputkilon, jossa oli kolme tusinaa pientä folioon käärittyä suklaamunaa. Ai mitkä heräteostokset? Suklaat eivät kuitenkaan osoittautuneet kovin herkullisiksi, joten yritin niitä jakaa kaikille ympärilläolijoilleni.

Munamiekka

Palattuamme syömästä, muut vielä kokkailivat. Toivottamaan mannereurooppalaiseen tapaansa ranskalaiset ja espanjalaiset söivät vasta 8-9 aikaan illallista, joten jouduimme odottelemaan tovin ennen kuin he olivat valmiit laskeutumaan kellariin meidän kanssa. Mutta ilta oli mitä hauskin! Pojilla oli kitarat mukana, joten saimme kuunnella live- musiikkia niin irlantilaista kuin ranskalaista kuin varmaan muun maalaistakin. Istuimme pari tuntia ottamassa kuvia, juttelemassa, nauramassa, nauttimassa juomiamme ja kuuntelemassa musiikkia. Hanna ja minä vetäydyimme takaisin huoneeseen yöpuulle jo melko aikaisin, olisiko ollut 11-12 aikaan, sillä meillä oli suunnitelmissa mennä johonkin kuppilaan aamiaiselle ennen lähtöä seuraavana aamuna. Eihän siitä nukkumisesta juuri mitään tullut sillä Kellari oli juurikin meidän huoneen alapuolella niin, että kuulimme kaikki kovemmat huudahdukset, soittamisen ja nauramisen. Ja laulamisen. Eräs suomalainen vaihtarikaveri taisi opettaa miten Baarikärpänen menee... Eräs ranskalainen ystävämme taisi nauttia vähän liikaa, koska saimme kuunnella, kuinka hän puheli sujuvaa norjaa wc-pytyn kanssa myöhemmin yöstä. Olin juuri ehtinyt vaipua uneen, kun heräsin hyvin äkisti kovaääniseen ranskan puhumiseen ja kun nostin päätäni näin kuinka yksi ranskalainen ystävämme tanssi huoneessa, kyseli kuinka voin ja toivotti rauhaa. Juokoon seuraavalla kerralla rommikolansa raakana, ilman kolaa kun menee hyperaktiiviseksi :D Se poika on muutenkin vähän yliaktiivinen aina välillä. Loppujen lopuksi nukahdin noin puoli viisi aamusta ja nousin heti seitsemältä. Voin sanoa, että oli hiljainen bussimatka Bushmillsiin ja Giant's Causeway:lle!
Bushmills on noin 1300 asukkaan kylä Pohjois-Irlannin pohjoisella rannikolla. Sieltä löytyy maailman vanhin luvan saanut viski tislaamo "The Old Bushmills Distillery". Siellä käytiin! Tislaamo oli ihan mielenkiintoinen ja sitä oppi ymmärtämään viskin tekoa vähän paremmin. Mitäänhän en enää muista, mutta silloin se tuntui aukeavan. Kierroksen jälkeen suuntasimme Giant's Causeway: lle, joka on basalttipylväistä koostuva nähtävyys. Mikään hirvittävän iso se ei ole, mutta ympäristö mihin se on muodostunut oli aika vaikuttava! Paljon merta ja korkeat kielekkeet ympärillä. Se on yksi UNESCON perintökohteista ja siellä vierailee vuosittain tuhansittain kävijöitä. Myös meidän käynnillä kivillä seisoskeli paljon ihmisiä.

Siellä niitä seisoskeli kun me päästiin paikalle

Kivet ovat suurimmalta osin kuusikulmaisia

Näkymät on hulppeat!

 Muutaman tunnin ihmettelyn jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohti Belfastia. Palattuamme kaupunkiin, me poroporvarit ja Maria lähdimme jälleen ulos syömään, kun muut menivät kaupan kautta hostellille. Moni paikka oli ihan tupaten täynnä ja odottelua olisi ollut vähintään kolme varttia. No, samaisesta Nandosista, jossa olimme edellisiltana olleet löytyi meille kolmelle paikat. Valitettavasti kauppa oli ehtinyt mennä jo kiinni, kun me lopetimme ruokailun, joten sitten metsästimme off-license baarin, josta sai ostettua muutaman siiderin iltaa varten. Kysäisimme neuvoa vastaantulevilta kahdelta naiselta, ja he neuvoivat meille iloisesti tien. "In Belfast, you can always get a drink!". Kuulosti hyvältä sloganilta turistiesitteeseen.. No loppujen lopuksi löysimme yhden ja sen jälkeen palasimme mekin hostellille. Meidän huoneessa ranskalaistytöillä oli tohina päälle laittautumisessa, koska porukka oli lähdössä pubiin istumaan ennen omia jameja Kellarissa.
Ensimmäisessä pubissa istuimme kuin sardiinit purkissa eräässä loosissa. Tuli vähän mieleen sauna; kaikki istui vieretysten pikkuruisessa kopissa, jonka ovi suljettiin ja oli kuuma! Kukaan ei ollut tosin alasti.. Pian siirryimme kuitenkin naapurikuppilaan, jossa soitettiin live- musiikkia. Oli hienon kuuloista ja ranskalaiset ystävämmekin pääsivät osaksi iltaa! Väki tanssi ja lauloi mukana, sitä tuli väkisinkin loistavalle tuulelle! Ja ei, pari tuoppi ei vielä vaikuta samalla tavalla. Juuri ennen kuin soittajat lopettivat, joku munapää kuitenkin meni kaatamaan juomansa käsivarrelleni. Onneksi oli vain rommicola, eikä mikään punaviini.. Joka tapauksessa,  takkiani en voi pestä itse pyykkikoneessa vaan se pitäisi viedä pesulaan.. En ole vielä saanut aikaiseksi, koska juomaa ei kaatunut niin paljon, että takki olisi ruvennut hirmuisesti haisemaan. Léo ystävällisesti ehdoitti, että katson googlesta ohjeet kuivapesuun. Kaiken löytää googlesta. Miehet..

Karel laulamassa ranskaksi irkkusoittajien kanssa

Kun bändi oli lopettanut kävelimme takaisin hostellille ja suuntasimme Kellariin. Tällä kertaa tunnelma oli vähän vaisumpi, mutta kitaraa soiteltiin ja juteltiin niitä näitä. Edellisenä iltana olivat kuulemma pelanneet erästä peliä ja nyt se aloitettiin uudelleen. Sääntönä oli, että jos puhui omalla kielellä, joutui ottamaan yhden vaatekappaleen itseltään pois. Ranskalaisille ja espanjalaisille se oli melko haastavaa, sillä he puhuvat alituisesti omia kieliään varsinkin jos ovat keskenään. Heillä on oikein hinku puhua niitä. Meille suomalaisille se ei ollut niinkään vaikeaa. Me emme myöskään saaneet puhua ruotsia, koska kukaan ei huomaa kuulemma eroa ruotsin ja suomen välillä (!), ja Léo muisti, että se on meidän toinen kotimainen kieli joten.. Kaikki olivat vähän nuukahtaneita ja kellokin näytti jo ainakin 1 aamusta, joten keskustelu ei käynyt mitenkään liian vilkkaasti. Jokunen oli ilman kenkää tai sukkaa, mutta jäi kuulemma aika laimeaksi edelliseen iltaan verrattuna. Maria oli ylivoimainen, koska oli ainoa italialainen matkalla. Me poistuimme melko pian, yhtäkään vaatekappaletta menettämättä, kakan hajuiseen huoneeseemme nukkumaan. En tiedä menikö huoneemme vieressä juurikin kaikki viemäriputket vai miksi se haisi, mutta sen seinän vieressä, jossa minä nukuin oli pakko nukkua vain toisella kyljellä! Ei todellakaan voinut kääntää kasvoja seinää kohden!
Seuraavana aamuna suunnitelmissa oli pongahtaa jälleen heti kukonlaulun aikaan ylös ja mennä jonottamaan maaliskuun lopulla auenneen uuden Titanic- museon oville. Titanicin uppoamisesta kun on nyt kulunut 100 vuotta, täälläkin on tapahtunut kaikenlaista. Sitä on, voisin jopa sanoa, juhlittu.. Mielenkiintoista. No, joka tapauksessa saimme kävellä kovassa tuulessa, mutta ainakin auringonpaisteessa muutaman kilometrin matkan museolle. Mukaan lähti myös Maria. Oli hyvä idea olla heti museon auetessa jo paikalla, sillä silloin ei ollut vielä ihan liikaa ihmisiä liikkeellä vaan saimme kierrellä melko rauhassa. Bussi takaisin Corkiin lähti vasta klo 1 päivällä, joten meillä oli jokunen tunti. Itse en ole niin syvästi kiinnostunut Titanicin tarinasta, vaikka olihan se toki traagista. Koska kyseinen paatti rakennettiin Belfastissa, myös näyttely oli kasatty varsin vahvasti tämän rakennusprojektin ympärille. Itse uppoamista, joka kaikkia viehättää ja hirvittää eniten, ei kuitenkaan ollut kovin vahvasti nostettu esille toisin kuin kuulemma Lontoossa aikoinaan. Täällä Irlannissa pyörii sanonta ja teksti, että "tarvittiin 100 irlantilaista rakentamaan Titanic, mutta vain yksi englantilainen upottamaan se". Näyttelyn kierrettyämme lähdimme kävelemään takaisin keskustaan ostamaan jonkin verran matkamuistoja ja tuliaisia. Sadekin muisti meitä tässä vaiheessa, joten painelimme melko kiireesti eteenpäin. Vasta tässä vaiheessa pysähdyimme aamiaiselle. Ostimme subit mukaan ja menimme hostellille syömään. Muut alkoivat saapua vähän sen jälkeen takaisin, kaikki melko kastuneina. Yhdeltä lähdimme huristelemaan kohti kotia.

Belfast aamuauringossa

Titanic- museo