Työn touhussa

Jaa, mihinkäs sitä jäätiinkään… Knuckles! Tosiaan, se olen minä :D minulla on tapana naksutella rystysiäni, minkä moni varmaan tietääkin. Joy antoi minulle lempinimen Knuckles tuossa jokin aika sitten ja siitä on kyllä saanut hysteeriset naurut! ”Knucles hoitaa homman!” ”Pistäkää Knuckles asialle!” Ynnä muuta yhtä älytöntä. Jokseenkin se on saanut minut vähentämään rystysieni ruksauttelua.. :D joudun kyllä keskittymään siihen melko paljon. Nykyään naksuttelen lähinnä omassa huoneessani.

Viking- lisäys tuohon tuli ehkä perjantaina, kun eräs ravintolan asiakkaista alkoi puhella viikingeistä ja kuinka niillä oli tapana tulla ryöstöretkille Iona- saarelle tuohon viereen. Ionalla on edelleen yksi toimiva luostari sekä yksi raunioluostari. Saarella on parisataa asukasta myös. Koska aksentistani voi päätellä, etten ole paikallinen tai edes englantilainen, niin moni onkin kysellyt mistä olen kotoisin. Eilen yksi pariskunta oli kiinnostunut tietämään sen myös, koska eivät pystyneet paikantamaan sitä. Kiitos kuuluu varmaan monille eri tv-sarjoille, joita olen elämäni aikana tapittanut sekä tietysti Irlanti- ajalleni. Ilmeisesti olen omaksunut irlantilaista puhetapaa enempikin, sillä eilinen pariskunta tunnistivat irlannin eivätkä siksi osanneet paikantaa minua minnekään, koska en kuitenkaan puhunut täysin niin kuin irlantilaiset (lue: en puhunut kuin englantia äidinkielenään puhuva). Go minä! :D kahtotaan millaista siansaksaa sönkkään, kun joskus kotiin tulen..

Palatakseni aiheeseen, viikingeistä höpötellyt ukko kyseli myös mistä olen, mutta hän kysyi suoraan olenko Skandinaviasta. Suomalaisethan eivät kaiketi olleet niitä kaikkein suurimpia viikinkikansoja (?), joten en sinällään tunne huonoa

omaatuntoa siitä, että kyseiset tappelijat ryöstivät ja raiskasivat aikanaan Isoa-Britanniaa, vaikka sympatiat nykyisen asuinpaikkani kansan puolellaan onkin. Mutta jokseenkin kuitenkin esihistoriaani kunnioittaen tuntui yllättävän järkyttävältä, kun kyseinen setä epäili viikinkejä, väitti legendaksi. En ihan ymmärtänyt, tarkoittiko hän koko viikinkien olemassaoloa vai sitä, että viikingit rellestivät Mullilla… Joka tapauksessa oli Paulin idea, että minun olisi pitänyt väittää, että  isoisoisoisoisoisäni ja koko sukusi olleen viikinkejä – tästä siis ”Knuckles the Viking”. Se koko ukko oli muutenkin melko outo mutta, kun on tehnyt asiakaspalvelutyötä jonkin aikaa, tottuu jos jonkinmoisiin tapauksiin :D

Torstaina saatiin kauden ensimmäinen isompi erä asiakkaita hotelliin. Hotelli on lähestulkoon täysi. Kyseessä on ryhmä lintubongareita. Aivan loistavaa sakkia! Ryhmän vetäjä ja matkanjärjestäjä Steve on aivan huippu tyyppi! http://www.swallowbirding.co.uk/ Jos kiinnostaa lähteä bongaa lintuja! Tämän ryhmän tulon mukana alkoi tosiaan toinen osa työstäni täällä, johon minut palkattiin: aamuvuorot. Aamiainen tarjoillaan 8-9 välillä aamuisin, joten hommiini kuuluu aamiaistilausten ottaminen ja tarjoilu, ja aamiaisen jälkeen ruokasalin kuntoon laittaminen ja kattaminen iltaa varten. Tähän mennessä mennyt ihan kivasti, ei mitään liian vaativaa ja saa jutella ja höpötellä ryhmän kanssa. Vähän ehkä hidas olen, mutta kyllä se siitä! (Tai sitten palaute oli lähinnä Joyn huonosta tuulesta riippuva..) Täällä pystyy antamaan paljon henkilökohtaisempaa palvelua, tykkään! Ja sama iltaisin oikeastaan, tahti keittiössä ei ole yhtä luja, koska Tony on yksin kokkaamassa, joten sitä tosiaan ehtii vaihtaa kunnolla sanan tai useammankin asiakkaiden kanssa, jos siltä tuntuu. Varsinkin, kun asiakkaita ei ole yhtä aikaa kovin montaa. Loistavaa vaihtelua edelliseen! Minulla on myös aikaa itselle ja itsestäni huolehtimiseen (jos vain haluan :P). Joykin on jo paremmalla tuulella, ollaan naurettu jo niin kuin ”normaalisti” ruokapöydässä. Eilen minulla oli aamuvapaa, Paul hoiti Joyn kanssa aamiaisvuoron. Olisi ollut hyvä mahdollisuus lähteä käymään Ionalla, mutta keli oli kurja: satoi vettäräntäälunta ja tuuli..Eikä tänäänkään ilma näytä olevan yhtään sen parempi. Nukuinkin siis pitkään ja otin rennosti. Iltapäivällä sade taukosi ja aurinko tuli esiin, joten otin siitä ilon irti ja painelin Obin kanssa heti pihalle!

Ryhmä lähti tänään aamulla, ja touhotimme kunnolla saadaksemme hotellin kaikki huoneet siivottua uusia varten: lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto, imurointi ymym.. Tänään olemme myös illan kiinni, joten päivän saa ottaa aika rennosti. Joskus on vain kuulemma päätettävä sellainen päivä, jotta saa ladattua itse kukin akkuja. Tony varsinkin, koska muuten hän työskentelisi 24/7, vaikka toki yrittäjät periaatteessa niin tekeekin. Perjantaista alkaen saadaan taas hotelliin lisää asiakkaita ja siitä eteenpäin niitä taitaa ollakin hotellissa koko ajan pitkälle kesään saakka!

Mitään sen kummallisempaa ei taida olla menneellä viikolla tapahtunut, katsellaan mitä nyt alkaneella viikolla keksitään! Vappu taitaa jäädä tänä vuonna väliin, sillä sitä ei erityisemmin täällä juhlita. Ainakaan 1.5. Ensi maanantai on Bank Holiday eli pyhäpäivä, liittyen kyllä samaan kuin meidän vappu. Keltit juhli kevättä, Beltanea, vähän riehakkaammin, mutta taitaa mennä sekin työn merkeissä tällä kertaa. http://en.wikipedia.org/wiki/Beltane . Tuossa vähän lisää aiheesta jos haluaa lukea.

Kevät keikkuen tulevi!

Jahas, on vähän jäänyt tämä blogin kirjottaminen... Netti tuppaa olemaan toimimatta päivisin ja on ollut kauniita, lämpöisiä päiviä, joten olen viettänyt aikaa ulkosalla. Tässä viikon aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista ja sitten taas toisaalta ei paljon mitään :D En oikeastaan muistakaan enää, mitä kaikkea tässä kuluneella viikolla on tullut tehtyä!

Töissä olen ollut joka ilta tällä viikolla, ravintolassa on ollut aina pari kolme pöytää. Ihan jees, alkaa pikkuhiljaa jäädä kaikki asiat päähän, mutta sitten taas toisaalta, kun pääsee "työmoodiin" niin sitä automaattisesti tekee asioita, niin kuin on tottunut tekemään. Todella ärsyttävää! :D Samaan aikaan se on aivan loistavaa, sillä tulee opittua uusia tapoja tehdä asioita erilaisessa ympäristössä. Keittiössä on tullut nähtyä jo kaikenlaista, ja asiakkaistakin jo melkoinen kirjava sakki saatu kasaan. Niin paljon kun pidinkin edellisessä paikassa työskentelystä ja rakastan entisiä kolleegojani, nykyään vain ystäviä, edelleen, en ole tainnut ihan hetkeen nauraa samalla tavalla työpaikalla ollessani ja työtä tehdessäni kuin näinä parina kuluneena päivänä täällä! Tänään varsinkin oli sellainen päivä, jolloin eräs ajatus iski tajuntaani suurella voimalla: olen onnellinen. 

Mutta mennäänpä muutama päivä taaksepäin.
Lauantai oli hauska päivä, aamu valkesi aurinkoisena ja lämpöisenä. Loch oli tyyni, joten Paul otti minut mukaan ja menimme kajakeilla melomaan järvelle. Loch on aivan uskomattoman kirkas ja puhdas! Ja kylmä. Päivä pysyi lämpöisenä ja ihanan aurinkoisena, joten kävin Obin kanssa pitkällä lenkillä, ja illalla töiden jälkeen menimme Paulin kanssa kyläyhteisön järjestämään Curry- iltaan. Oli aivan huippuilta! Tapasin paljon paikallisia, ja jotkut tulivat myös esittäytymään ja kysymään avoimen uteliaana, kuka olen. Minulla on ollut sellainen kelmi suunnitelma, paitsi että saan itse liikuntaa lenkittäessäni Obia, olen näyttänyt naamaani kylällä. Yksi tulikin kättelemään ja sanoi, nähneensä minut usein koiran kanssa, kuka mä olen :D mahtavia ihmisiä täällä! Otin muutaman oluen, nauroin, juttelin ihmisten kanssa ja nautin olostani täysin! Aivan mahtavaa! Eräs "paikallisista", James, kutsui meidät käymään luonaan jonain päivänä. En ole ihan varma, missä hän tyttöystävänsä kanssa asuu, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että hän on jonkin sortin tilanhoitaja jossain tms. Ja heillä on jotain erikoisia ankkoja ja koiria, jotka minun pitää nähdä! Paul lupasi viedä minut joku päivä, mutta kuluneen viikon poutapäivät hän on viettänyt suurimmaksi osin pihahommia tehden, ja eilen saapui ryhmä lintubongareita, jotka pitävät kiireisinä.

En itse asiassa oikeastaan muista, mitä muuta tässä on tullut tehtyä.. Viikko on ollut ihastuttavan lämmin ja aurinkoinen, joten olen tosiaan viettänyt suurimman osan ajasta ulkona joko lenkillä Obin kanssa tai auttanut Paulia maalaamaan Joyn puisia kukkatynnyreitä. Minulle napsahti myös postista viime keväänä ennakkotilaamani kirja, jota olen lukenut "vapaa-ajalla" auringossa. Yhtenä iltapäivänä kävin ihailemassa lähellä olevaa vesiputousta. Seurailin joen vartta jonkin matkaa ylöspäin ja löysin taas muutaman oikein upean paikan, jossa voi nauttia hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta :)

Keskiviikko oli vähän erilainen päivä. Sain vihdoin ja viimein ajan Obaniin "työkkäriin", jossa minua haastateltiin, jotta saisin vakuutusnumeron, jonka avulla maksan verot ym.ym.ym.. Sain kyydin Paulilta aamulla lautalle, koska hän oli menossa Craignureen uimaan jälleen. Päätin mennä mukaan uimaan, sillä aikaa lautan lähtöön oli reilusti enkä ehtisi käydä Obin kanssa päivittäisellä lenkillä. Oli ihan jees aamu-uinti ja -sauna :) 11 aikaan sitten seilailinkin jo kohti Obania, joka osottautui aika hienoksi paikaksi. Alkoi olla jo kaupungin tuntua verrattaessa Mulliin ja varsinkin Pennyghaeliin :D mutta sopivasti pikkukaupungin henkeä, aivan ihastuttava. Minulta jäi aika paljon näkemättä, koska kävin shoppailemassa jonkin verran. Täytyy siis yrittää päästä vielä uudelleen käymään, kun tulee tyven hetki kauden tohinoissa. Minulla ei ollut hajuakaan, missä Obanin työvoimatoimisto olisi, Paul oli näyttänyt kartalta vain suunnan suurinpiirtein, mutta paikka löytyi aika vaivattomasti. Itse "
haastattelu" kesti alle 10 minuutia, joten minulle jäi vielä aikaa käydä lounaalla ennen kuin lautta takaisin lähtisi. Istuinkin siis kivan kahvilan terassilla auringossa nauttimassa voileivän. Ennen lautalle paluuta muistin, että aurinkorasvaa piti käydä ostamassa, koska olen tosiaan ottanut jo jonkin verran väriä ihoon :D Pennyghaeliin palasin tällä kertaa bussila kyydin sijaan.

Lautan kannella istuessani mieleeni juolahti, että tasan kaksi viikkoa sitten saavuin samaisella lautalla Mullin saarelle. Silloin istuin toppatakki päällä nahkahanskat kädessä. Nyt istuin aurinkolasit nenällä t-paita päällä. Toki kellonaika oli eri, joten lämpötilakin oli eri, eikä kannella tarjennut ainakaan kauhean kauaa istua ilman takkia. Se ei kuitenkaan ollut toppatakki. En ole tähän mennessä vielä joutunut käyttämään sitä saapumispäiväni jälkeen kertaakaan. Nyt on viikonlopuksi luvattu kuulemma kylmää ja lumisadetta, joten saa nähdä, joudunko sittenkin ottamaan sen vielä ennen syksyä esiin ja käyttöön..
Yksi syy lisää siihen, että blogin kirjoittaminen on jäänyt, on se että olen yrittänyt ottaa itselleni tavaksi mennä nukkumaan viimeistään 11 aikaan illalla ja nousen (herätyskellon avustuksella) aamulla enkä suinkaan puolenpäivän aikaan. Illalla työvuoron jälkeen ja iltatoimien jälkeen kello on lähennellenyt nukkumaanmenoaikaa, joten olen siirtänyt blogin kirjoittamista. Varsinkin, kun minulla oli vielä kirja kesken..

Tässähän tätä taas olisi, nyt on työt alkanut kunnolla ja pääsen tekemään myös toista puoliskoa työstä, johon minut on palkattu eli aamuvuoroa. Siksi sanonkin nyt hyvää yötä kaikille, kello on jo paljon. Kuvia lisäilen tähänkin tekstiin vielä toisella kertaa, ja seuraavassa tekstissä kertoilen kuka on "Knuckles the Viking". Kirjotin tämän tähän, jotta muistan! :DD

Kauniita unia kaikki! :)

Tyyntä myrskyn edellä

Niin sitä on jo yli viikko vierähtänyt täällä oloa. Kuusi kuukautta ei loppupeleissä todellakaan ole pitkä aika; n. 24 viikkoa, joista jo yksi on takana. Tiistaina ja keskiviikkona pidimme ravintolan kiinni, joten illat olivat vapaat päivien lisäksi, sillä hotellin ainokaiset asukkaat lähtivät maanantaina. Maanantain olisimme olleet illan myös kiinni, mutta sunnuntain asiakasryhmästä osa halusi tulla syömään uudestaan myös maanantaina, ja Tony lupasi, että se käy. Ruuatkin he tilasivat etukäteen, jälkiruokaa lukuun ottamatta. Maanantaina hotellin ovelle ilmestyi myös kaksi naista, jotka olivat pyöräilemässä saarella. Lähes koko päivän satoi, joten he kaipasivat kuivaan suojaan. Heillä kävi tuuri, sillä ilman sunnuntaina pöydän varanneita asiakkaita olisimme olleet kiinni. Oman illallisemme jälkeen valmistauduimme Paulin kanssa illallistarjoiluun, mutta tällä kertaa minä sain hoitaa illan yksin. Ihan hyvin se sujuikin, sillä oli aika helppo ilta: kaikkien tilaukset juomia ja jälkkäreitä lukuun ottamatta tiedettiin etukäteen :D Paul kävi välillä katsomassa, että kaikki oli hyvin ja auttoi sitten laskutuksen kanssa ja loppusiivouksessa. "Töistä" pääsin siis kutakuinkin jo klo 21. :)

Tiistai meni varsin pitkälti sängyssä maaten ja Netflixin Hemlock Grovea katsoessa. Taisin poistua huoneesta vain illalliselle, jonka Paul oli poikkeuksellisesti kokannut. Ruuan jälkeen suurin piirtein toivottelimme hyvät yöt, sillä ravintola tosiaan oli kiinni ja kukin vetäydyimme omiin oloihimme.

Keskiviikko vaikutti jo lupaavammalta, sillä ei satanut ainakaan heti herättyäni. Päinvastoin aurinko taisi pilkistää pilvien takaa. Ampaisimme siis Obin kanssa pihalle, sillä yksi päivä makoilua sai riittää minulle. Plus netti takkuili, joten en voinut oikein muutakaan tehdä :D

Kävimme siis tekemässä pienen lenkin sateen uhallakin. Kiersimme Pennyghaelin Kartanorakennuksen ohitse. Rakennus on aika surullisen näköinen, rappeutunut, hylätty ja romahtamispisteessä. Se on kyllä melko kaunis ja kauniilla paikalla. Meidän tuurillamme kuitenkin takaisintulomatkalla alkoi sataa, taas. Illallisen jälkeen kuitenkin taivas oli täysin pilvetön ja aurinko paistoi. Päätin siis lähteä toiselle lenkille ruuan jälkeen nauttimaan auringosta. Tällä kertaa jätin kuitenkin Obin kotiin. Aloitin lähtemällä kävelemään taas Bunessan suuntaan kasvot kohti aurinkoa. Huomaa taas, että alkaa olla kevät ja aurinko alkaa lämmittää, sillä meikäläisen nassuun ilmestyy enempi pisamia...

Päätin kuitenkin poiketa reitiltä ja läksin tassuttelemaan niitylle päämääränäni kiivetä kukkulalle, joka kylpi auringonvalossa ihastelemaan maisemia. Seurailin lehmien tekemiä polkuja ja välillä kun tuli oikein mutaista, jouduin poikkeamaan niiltä ja seikkailemaan kunnolla "off road"- meiningillä. Lopulta pääsin kuin pääsinkin kukkulan laelle ja törmäsin lähes 30- päiseen peuralaumaan. Enkä edes oikeasti ollut kukkulan laella vaan vasta ensimmäisellä tasanteella. Peurat olivat onneksi haistaneet ja varmaan kuulleetkin tuloni, joten olivat enempi uteliaan varuillaan minusta kuin pelästyneitä. Karauttivat kuitenkin tiehensä, kun lähdin hitaasti lähestymään niitä. Loppujen lopuksi en kuitenkaan päässyt aivan harjalle asti, koska oli pakko kääntyä pois. En halunnut ottaa riskiä, että jäisin pimeään niille nummille harhailemaan. Lähdin siis hiljakseen laskeutumaan alaspäin ja kuljin koko ajan takaisin Pennyghaelin suuntaan. Kotiinpaluuni piti sisällään aitojen ylitystä, mudassa rämpimistä, kaksi pelästynyttä fasaania, jotka saivat oman sydämeni melkein pysähtymään, kun lehahtivat pellolta lentoon. Löysin kauniin ja syrjäisen paikan koukeroisten puiden, sammalen ja alppiruusujen keskeltä. Joku muukin oli sen todennut rauhalliseksi paikaksi, sillä sinne oli rakennettu lemmikkien hautausmaa. Tai ainakin toivon, että se oli lemmikkien... Yllätin myös ison karvaisen lehmän, jota en myöskään halunnut liiemmin häiritä, sillä se oli aika uhkaava isoine terävänoloisine sarvineen...

Löysin kuin löysinkin viimeinkin tieni kotiin ja juuri ajoissa. Ehdin vielä hotellin pihassa ihastella, kuinka aurinko vaipui vuorien taakse. Kotiinpäästyäni olin hikinen, mutainen, sukat märkinä ja erittäin hyvällä tuulella! :)

Pennyghael ilta-auringossa

Tänään torstaina oli Joyn syntymäpäivä. Aamu alkoi rauhallisesti ja hiljaisesti. Aurinko paistoi ja loch oli tyyni. Pesin vähän pyykkiä ja lähdin taas sateen uhallakin ulos Obin kanssa, sillä tiesin, että olimme lähdössä iltapäivällä Tobermoryyn syömään. Noh, kuten arvata saattaa, saimme sadetta niskaamme, mutta tällä kertaa se oli suhteellisen kevyttä tihkusadetta eikä sinällään haitannut. Näimme Obin kanssa myös poikivan lampaan. Emme kuitenkaan jääneet seuraamaan koko tapahtumaa vaan suuntasimme kotia kohti.

Kolmen aikaan lähdimme ajamaan kohti Tobermoryä.

Maisema hotellin pihalta :)

Tobermoryssä minä sain turreilla jonkin aikaa, kun muut hommasivat auton huoltoon. He etsivät minut käsiinsä sitten myöhemmin, kun olin pyörinyt aikani "pääkadun" kaupoilla. Menimme sitten yhdessä syömään. Ruoka ei ollut mitään kovin kummoista, mutta hauskaa meillä kuitenkin oli! Nämä ihmiset ovat aivan huippuja! Toivottavasti tunnelma myös pysyy samanlaisena, kun kiireinen kausi alkaa ja minä alan sählätä :D Ensi viikolla kaikki alkaa; hotelli tulee täyteen ryhmästä lintubongareita ja heille kuuluu aamiainen tottakai ja he syövät ravintolassa joka ilta. Nämä kolme päivää ovat olleet luksusvapaat! Saas nähdä, kuinka paljon ehdin Mullin saarta nähdäkään tänä aikana! Nyt, hyvää yötä! Minä yritän saada unta täällä kammottavien natinoiden ja rapinoiden ja naputusten keskellä...

Tobermory

The Weekend

Ensimmäinen viikonloppu takana. Lauantai sujui leppoisasti, eipä tullut juuri mitään ihmeellistä tehtyäkään. Vein Obin taas lenkille, tällä kertaa tietä pitkin kohti Bunessaa. Bunessaan taitaa toki olla melkein 20km, joten kävelimme vain jonkin matkaa siihen suuntaan. Tällä kertaan Obi ei olisi millään halunnut kääntyä takaisin vaan iloisesti tassutteli koko ajan eteenpäin. Tehdäänköhän sen kanssa aina sama lenkki, minkä vuoksi Obi niin innokkaasti tahtoi eteenpäin.. Ja tietysti keskellä tietä. Onneksi ihmiset täällä ajavat suhteellisen hitaasti ja vilkuilin jatkuvasti olkani ylitse. Kova tuuli vaikeutti autojen äänen kuulemista.

Ajaminen täällä on ihan oma juttunsa. Olen toki nähnyt kaikenlaista ajamista ja Irlannissa oleskelun aikana suurimman osan jännimmistä jutuista. Täällä tiet ovat yksikaistaisia kapeita pikkuteitä, joita paikalliset viilettävät surutta menemään. En ole tähän mennessä tainnut nähdä yhtäkään nopeurajoitusmerkkiä. Teiden varsilla on useita "passing point"- kylttejä. Passing point, on kohta tiessä, joka on hieman levennetty, jolloin vastaantuleva voi jäädä joko odottamaan sellaiselle tai jos se on vasemmalla puolella vastaantulija odottelee, jotta toinen ajaa levennyksen kautta ohitse. Se väistää, joka tulee sellaisen kohdalle ensin tai jonka on helpompi antaa tietä. Se on jopa laki. Jos et ensimmäisen mahdollisuuden tullessa anna tietä, saat sakon. Koskee myös, jos ajat hitaammin kuin takana oleva; sinun kuuluu pysäyttää tai hiljentää passing pointille niin, että takaatulija pääsee ohi. Ja aina vilkutellaan ja moikkaillaan. Se on minusta herttaista. Eilisellä lenkilläkin aina kun väistin ja pysähdyin penkan reunalle Obin kanssa, suurin osa autoilijoista moikkailivat minulle :) Huomiovärinen juoksutakkini onneksi näkyy melko pitkälle, joten erottaa että tiellä on jotain :D

"Täällä tuulee!"

Se takki on muuten osottautunut huippuostokseksi. Tähän mennessä se on pitänyt minut lämpimänä ja kuivana voimakkaalla tuulella sekä rae- ja vesikuuron aikana, joka lenkin lopuksi iski niskaan. Kävelimme Obin kanssa nauttien raittiista ilmasta ja minä maisemista, tallustelimme laskuveden vapauttamalla rannalla ja minä tutkailin kuin Niiskuneiti ikään näkinkenkiä. En löytänyt yhtään sydämenmuotoista, vielä. Olimme kävelleet reilun 2,5km, ja tie alkoi nousta sen verran, että näin kunnolla Iona- saarelle. Samalla huomasin, että sieltä suunnalta nousee pilviä, jotka aivan varmasti satavat ja reipas tuuli tuli vielä siltä suunnalta! Obi olisi jatkanut oikein iloisesti eteenpäin, mutta minua ei huvittanut kastua läpimäräksi. Eikä Obikaan ollut kovin innostunut sateesta kuten sain huomata. Joka tapauksessa käännyimme ja lähdimme ripeänlaisesti kulkemaan kotia kohti. Matka tuntui loputtomalta varsinkin kun tuntui siltä, että meitä jahdataan :D Mutta, ihme ja kumma, sade, jonka näin laskeutuvan lochin toisella puolella kohoavilla vuorilla ei syystä tai toisesta alkanut meidän yllämme. Saimme kävellä koko matkan auringonpaisteessa aina Pennyghaeliin asti ja vasta pari sataa metriä ennen kotia taivas repesi.Vuoria ei enää kunnolla erottanut, tuuli ulvoi ja meri vaahtosi! Olisi aivan mielettömän hienot kuvat tullut juuri ennen kun alkoi sataa, mutta en siinä vaiheessa enää viitsinyt pysähtyä ja Obilla on tapana vähän vetää, joten en ottanut riskiä, että puhelimeni olisi meressä. Pääsimme kuitenkin vielä eteenpäin semikuivina, koska ensin taivaalta tuli rakeita, lujaa, ennen kuin sade muuttui vedeksi. Kotiin päästyämme, aurinko jo pilkisti pilvien lomasta eli me saimme vain saderintaman reunan yllemme. Mutta oli mahtavaa! Takki piti kuivana, ja oli tunne, että on vahvasti elossa!

Lauantain lenkkimaastoa

Loppuilta meni huoneessa dataillessa. Illallisella olivat vain hotellin asukaspariskunta, joten sekin oli hyvin leppoisa. Näin Paul ainakin sanoi, kun käväisin keittiössä. Juuri kun olin menossa suihkuun ja painoin suihkun päälle, valot sammuivat. Häkellyin kovasti, koska luulin että se olin minä! Muutamassa sekunnissa ne kuitenkin tulivat takaisin ja menivät sitten uudestaan! Uskaltauduin kuitenkin suihkuun, koska valot tulivat takaisin yhtä nopeasti kuin menivätkin. Tultuani suihkusta aloin kuulla jyrinää ja tajusin, että sähkökatkokset johtuivat ukkosesta! Ryntäsin ulos huoneestani, sillä sen ikkunoista ei ole oikein hyvä näkymä. Tämä on vähän kuin luola, niin kuin Tony sanoi. Mutta se on söpö luola :) Ryntäsin siis luolastani ruokasaliin, josta on ikkunat lochille. Tony ja Paul olivat vielä siellä, ja kyselivät enkö oikein välittänyt ukkosesta,totesin että päinvastoin! Tosin, vaikka salamat ja jytinät ovat mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa, ei niistä ole kiva nauttia yksin :D Ukkosmyrsky ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, sillä ehdimme nähdä vain pari välähdystä ja jyrähdystä ja sitten se oli kaikki ohi. Toivottelin hyvät yöt pojille ja palasin huoneeseeni nukkumaan.

Tänään sunnuntaina heräsin siihen, että huoneessä on jäätävän kylmä. Patteri menee itsestään pois päältä klo 8:30, koska silloin hotellin asukkaat yleensä poistuvat huoneistaan ja lähtevät aamiaisen kautta omille teilleen. Söin aamiaiseni keittiössä ja palasin huoneeseeni, jossa ei kuitenkaan voinut kovin kauan viettää aikaa, kun oli niin kylmä :D palasin siis ruokasaliin, jossa Joy ja Paul (äiti ja poika) kinasivat, miten kannattaisi järjestellä pöydät illalla tulevalle ryhmälle; olimme saaneet aamun aikana 8 henkilön pöytävarauksen. Yhteensä illallisella siis tulisi olemaan 10 henkeä. On tavallaan huvittavaa ajatella, että 8 hengen seurue luo jo pienen probleeman ja sitä joutuu miettimään muutaman minuutin enemmän ja "keittiö" haluaa etukäteen tilauksen, ja minut tarvittiin illaksi töihin. Aiemmassa paikassa kun hoiti yksinään isompiakin ryhmiä, eikä keittiössä välttämättä ollut kuin yksi kokki, mutta pystyttiin hoitamaan kaksi kertaa tuon ryhmän kokoinen ryhmä ilman ennakkotilauksia. Meno siis on jokseenkin eri, mutta työtä riittää silti, sen tekeminen on niin erilaista jotenkin, että se tuntuu ihan yhtä "raskaalta" :D Ja on muistettava, että kukaan näistä ihmisistä ei ole alallaan ammattilainen, vaan tekee sitä ihan muista syistä ja se on enemmän kuin ihailtavaa. Minusta on ihanaa olla osa tätä kaikkea! Ainakin vielä, katsellaan mitä tapahtuu kun kausi alkaa kunnolla! :D

Kun huoneet ja ruokasali oli saatu kuntoon, suuntasin Paulin kanssa Craignureen, eli kylään, jonne lautta saapui. Craignuressa menimme paikalliseen kylpylähotellin uimaan! Siellä siis oli vain yksi allas, ja spa-osastolla oli sauna (!) ihan jokseenkin kelvollinen vaikkei löylyä juuri ollutkaan :D sitten löytyi höyryhuone, jotkut poreammeet jaloille sekä ulkoporeallas, joka oli paikan paras juttu! Sai istua ulkosalla viileähkössä ilmasa lämpimässä poreammeessa ja ihailla Skotlannin ylämaiden vuoristomaisemaa, joka avautui eteemme. Ei huono, sanon minä! Kylvettyämme riittävästi palasimme hotellille ja minä lähdin vielä Obin kanssa iltapäivälenkille. Tällä kertaa lähdin metsään taikka alueelle, joka ennen oli metsä. Nyt se on kaikki kaadettu hehtaaritolkulla ja tukkipinoja oli siellä täällä. Kävelimme Obin kanssa tietä, joka oli tehty tukkirekkoja ym. varten. Hakkuuaukeat ovat kuulemma olleet jo useita vuosia, eikä kukaan ole saanut niitä valmiiksi...
Aika pian lenkin jälkeen olikin jo taas yhteinen ruoka-aika, jonka jälkeen valmistauduin toiseen työvuorooni. Ihan kivaa oli kyllä! Paljon on opettelemista, olin ihan sekaisin kaikesta, vaikkei sinällään ollut edes kiire. Tutuimmalta ja turvallisimmalta tuntui kantaa lautasia pöytään :D asiakkaat olivat kuitenkin todella mukavia, he olivat joitain muita B&B pitäjiä tästä lähistöltä ja Tonyn, Joyn ja Paulin ystäviä, jotka toivat kuusi ystävää mukanaan syömään. Kaiken kaikkiaan siis mukavan leppoisa viikonloppu, vaihtelua aiemmille työviikonlopuille.. :D Ensi viikolle ei ainakaan tällä hetkellä ole yhtään huonevarauksia, joten viikon pitäisi olla aika hiljainen, mikä mahdollistaa minulle käynnin Obanissa hoitamassa virastokäyntejä sekä ehkäpä joitain turistijuttuja. 


Nyt kuitenkin, kauniita unia ja hyvää yötä!

Tästä se lähtee!

Ovenkarmeissa on
kaiverrukset

Kaksi kokonaista päivää Pennyghaelissa takana! Lähes. Eilinen ja tämä päivä ovat menneet pitkälti alueeseen ja paikkoihin tutustuessa. Minulle annettiin ylellinen oikeus nukkua niin pitkään kuin halusin ensimmäisenä aamuna ja sain "tulla ulos sitten kun minusta siltä tuntui". Peruskohteliaisuus kuitenkin vaati minua laittamaan kellon soimaan, jotten nukkuisi suurin piirtein puolille päivin, mikä olisi hyvinkin minun tapaistani. Eipä oikeastaan ollut edes liian haastavaa herätä kello 9 aamulla, takana oli kuitenkin yli yhdeksän tuntia hyvin nukuttua unta. Sain aamiaista, jonka jälkeen Joy esitteli minulle taloa. Hotelli on kaunis, tunnelmallinen ja he ovat tehneet kovasti töitä paikan eteen! Taisin rakastua paikkaan heti varsinkin kaikkiin pieniin yksityiskohtiin, joita paikkaan on laitettu. Otan kuvia itse hotellista vielä jossain vaiheessa, mutta tässä jokunen.

Kaveri
morjestaa
takanreunuksella

Sänkyni pääty on
BlingBling

Joyn kierroksen jälkeen Paul esitteli minulle ravintolaa tai lähinnä sen baarialuetta, jonka jälkeen istuin hetken aikaa ulkona ihmettelemässä kaikkea, lukemassa ruokalistaa ja pohdiskelemassa, mihin olen itseni taas laittanut. Siirryttyäni aurinkoiselta pihamaalta sisälle, Paul tuli hakemaan minut huoneestani ja ilmoitti, että Joy2 tai pikku-Joy saapui. Pikku- Joy on 50 ja 70 välillä oleva pienikokoinen nainen, joka auttaa hotellin keittiössä esivalmistelemalla vihanneksia ym. Tonylle iltaa varten eli toimii apukokkina. Pikku-Joy on mukavan ja hauskan oloinen ihminen, joka on tällä hetkellä muualla töissä, mutta palaa auttamaan ilmeisesti ensi viikolla.. Hän myös tulee lyhentämään uusien työhousujeni lahkeet :D Istuimme kaikki, Obi- koira mukaan lukien takapihan terassilla juomassa kupit teetä ja nauttien kevätauringon lämmöstä. Auringossa nimittäin tosissaan oli bauttiarallaa parikymmentä astetta lämmintä. 

Fionnphortin reuna ja Iona

Iltapäiväteetuokion jälkeen Paulin piti lähteä hakemaan tuoreita simpukoita, joten hän lupasi ajeluttaa minua hieman ympäriinsä. Ajoimme länteen Bunessan kylän halki aina Fionnphortiin saakka, joka on kylä aivan Mullin saaren lounaiskolkassa, ja sieltä lähtee lautta Iona- saarelle. Siellä kävelimme hetken ja minä leikin turistia muutaman valokuvan verran, ja lähdimme ajamaan takaisin. Ohi hotellin ja matka jatkui toiseen suuntaan. Olimme Tonyn kanssa huristelleet Craignuresta, jonne lautta saapui pimeässä Pennyghaeliin edellisenä iltana, joten en ollut uskoa silmiäni millaiseen paikkaan olin saapunut! Upeat maisemat, kertakaikkiaan upeat! En vain jaksa lakata hämmästelemästä niitä. Tänään sain myös nauttia niistä toisenlaisella kiertoajelulla.

Simpukkafarmi

Pääsimme simpukkatilalle, täällä simpukat kasvavat/kasvatetaan naruissa, joista ne sitten poimitaan myyntiin. Perillä ei kuitenkaan ollut ketään niitä myymässä vaan paikalla oli kylmälaukku ja lappu, jossa luki pussien hinnat ja pyyntö jättää oikea määrä rahaa. Hyvin maalaishenkistä, tulee lapsuun mieleen; naapurissa nimittäin myytiin ja myydään vissiin vieläkin kananmunia samalla lailla. Loppuiltapäivän sainkin sitten vain chillailla, kunnes oli ruoka-aika. Täällä syödään aina yhdessä, mikä on tosi kiva juttu! Ilmeisesti myös tullaan kokkailemaan vuorotellen, mikä voi osottautua melko jännittäväksi, mutta yhtä lailla kivaksi asiaksi. Jos Tony vaan päästää keittiöön! :D
Ruuan jälkeen olikin aika valmistautua ensimmäiseen työvuoroon.

Sovittiin Paulin kanssa, että ollaan vartin yli 6 valmiina, kun illallinen tarjoillaan 6:30 alkaen. Illasta oli tulossa leppoisa vain yksi kuuden hengen seurue ja hotellin kaksi ainoaa asukasta, jotka ovat talossa koko viikon. I can do it! Ja ihan hyvin se kai menikin. Oli helppo päästä jyvälle, koska oli niin rauhallista, sai harjoitella sillä yhdellä ja ainoalla pöydällä :D Siitä huolimatta, että oli vain ne muutamat asiakkaat, uusi tapa toimia ja "vieraalla" kielellä työskentely luovat tietynlaisen paineen; tilausten täytyy olla kirjoitettu niin, että kokki tajuaa, joten ei suomenkielistä sönkötystä ja merkkejä väliin ym. pientä hiostavaa, mutta kehittävää täytyy yrittää harjoitella :D Ilta päättyi kuitenkin ihan menestyksekkäästi, saatiin 10 puntaa tippiäkin, se taitaa olla jopaa.. suurin piirtein... ehkä... 15€?
Ruokasali aamiaiskuntoon, kahta asukasta varten, tiskaus ja keittiön lattian pesu. Vähän eri meininki kuin edellisessä paikassani, jossa keittiön lattia ja tiskit kuului keittiöhenkilökunnalle ;) Siitä sitten nukkumaan, ja aamulla odottaisi lähtö Wildlife Tourille!

Ben More aamuauringossa

Tänään perjantai alkoikin sitten vähän aiemmin ja vähän väsyneempänä, sillä valvoin kirjoittamassa tuota ensimmäistä tekstiä :D aamiaista napaan, sain nauttia sen ihan hotellin ruokasalissa samaan aikaan kuin hotellimme ainoat asiakkaat, ihastuttava englantilaispariskunta. Olimme suuntaamassa samalle retkelle. Paikallinen luonto-opas ja luontoharrastaja ja luontoihminen ylipäänsä, Bryan, tuli hakemaan meidät hotellilta ja niin lähdimme matkaan! Bryan omistaa vaimonsa, Joy3 tai Iso-Joyn kanssa Pennyghaelin paikallisen kaupan. Kauppa taikka kioski on vielä pienempi kuin kuvittelin :D eli voinemme todeta, että kyllä, Pennyghael on riemastuttavan syrjäinen!

The Kauppa

Joka tapauksessa, kaupalta nappasimme matkaan pari muuta turistia. Itsehän en ole turisti, koska opettelen saaren tavoille, mutta voin aina vetää muukalais- kortin esiin, jos olen ihan pihalla!

Ja matkaan siis! Meidän pieni neljän turistin, yhden paikallisen ja yhden hetkellisesti paikalliseksi muuttuneen henkilön ryhmämme karautti matkaan tutkimaan paikallista eläimistöä. Retki oli mahtava! Pääsin näkemään saaren lähialuetta myös siltä puolelta, josta en sitä vielä ollut nähnytkään. Ajelimme pitkin pikkuruista tietä, jonka toisella puolella aamuauringossa välkkyi meri ja toisella puolella kohosivat vuoret, muun muassa Ben More, Mullin korkein huippu. Aivan mahtavaa! Itse fiilistelin enimmäkseen maisemia, muut kyttäsivät siivekkäitä ystäviämme. Toisin sanoen, olimme bongaamassa lintuja. Ihan mukavaa puuhaa se olikin, sain kuulla englanniksi paljon eri lintujen nimiä, mikä oli todella jees. Minun nimittäin olisi hyvä oppia ne. Osan linnun tunnistin itsekin, mutta osasta minulla ei ollut hajuakaan ja kun nimi vielä mainittiin englanniksi, putosin kärryiltä. Yritin vain kuumeisesti muistaa kaikki kuulemani, olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja ottaa kynää ja paperia mukaan.. Paras on kuitenkin The Great North Diver, suomeksi kuikka :D noh, taisi se olla joku hieno Amerikan jääkuikka, joita ei meilläkään paljon kai ole, vai? Ensimmäinen etappi tarkoitus oli bongata maakotkan pesä, mutta ainakaan minä en sitä nähnyt vaikka Bryan taisi tietää, missä se oli ja yritti hienolla teleskooppikiikarillaan sen meille etsiä.. Suuntasimme siis takaisin päin, mutta pysähdyimme kerran erään talon kohdalla ilmoittamaan, että tienposkessa on kovasti väsähtänyt vasikka, joka saattaa olla isossakin vaarassa, jos se hoippuroi tielle tai kaatuu veteen ja hukkuu tms. :( talon asukas, George, lupasi ilmoittaa farmarille, jonka lehmiä ne olivat ja myöhemmin saimme kuulla, että vasikka oli siirretty äitinsä hoiviin ja selviäisi.

Iloinen lintubongari! :)

Palasimme siis kaupalla ja Bryan pakkasi mukaan lounaan, joka kuului pakettiin. Itsehän olin tehnyt omat eväät, sillä olin vapaamatkustaja. Siksi sain myös istua pakettiauton takapenkeillä :D Joy ja Tony olivat pyytäneet Bryania ottamaan minut mukaan, jotta näkisin paikkoja. Kun eväät olivat autossa, suuntasimme eteenpäin. Pysähdyimme laaksossa, josta kuulemma oli mahdollista bongata kotkia. Kyseisessä paikassa nimittäin oli aiemmin pesinyt maakotkia. Seisoimme varmaan puolituntia pällistelemässä kiikareillamme näkyisikö mitään, mutta tuloksetta. Sitten, juuri kun olimme lähdössä, joku bongasi kotkan! Hetken kiikaroimisen jälkeen löysimme neljän kotkan parven liitelemässä kaukana vuorilla. Olivathan ne ihan hieno näky, mutta olisivat olleet lähempänä, olisivat olleet hienompia :D Nyt joka kerta kun laski kiikarinsa, hukkasi linnut. Olivat niin kaukana, ettei paljaalla silmällä erottanut. Kotkat ovat iso juttu täällä. Mullilla pesii sekä merikotkia että maakotkia.
Kun ne kotkat katosivat kaikkien kiikareista, suuntasimme takaisin, Bryan jätti minut hotellille ja jatkoi muiden kanssa. Minulle kuului vain puolen päivän retki, mutta oli se sen arvoista!
Minut heitettiin takaisin hotellille, ja loppupäivä olikin vapaa.

Setä bongaa lintuja :)

Ei se nyt täysin vapaa ollut, mutta en ollut tarjoilemassa, sillä varauksia ei ollut kuin asukkaamme. Sain siis opeteltavakseni skotlantilaisen alkoholilainsäädännön. Oikein hieno "workbook" se olikin. Ja ihan tosissani. Se oli minun mielestäni paljon avaavampi kuin Valviran miljoonan sivun opus! Mutta toisaalta, täällä ei olla ihan yhtä tiukkoja kuin kotosuomessa... Ensin kuitenkin yritin saada itselleni aikaa skotlanilaisesta työvoimatoimistosta Obanista, jotta saisin itselleni "vakuutusnumeron", joka on avain kaikkeen täällä: palkan maksuun, sairaanhoitoon, verotukseen jnejne.. Noh, kattellaan myöhemmin, koska sinne pääsen... Koska en ollut mielestäni saanut vielä riittävästi ulkoilmaa, päätin lähteä viemään Obin, paikan vahtikoiran, lenkille ja tutkimaan ympäristö enemmän vielä kun oli niin kaunistakin valtavasta tuulesta huolimatta. Tunnin lenkin me saimme aikaiseksi, Obi tosin tuntui olevan vähän pihalla, missä mennään, koska vilkuili kaihoisasti olkansa ylitse kohti kotia :D kun käännyimme takaisin, vanhasta pojasta tuli kuin uusi koira ja reippaasti tassutteli alamäkeä kohti kotia. Hassu :) mutta nyt olen ihan suosikki, koska minun kanssani pääsee pitkille lenkeille. Paitsi jos sataa... Muuten ilta sujuikin sitten lainsäädäntöoppaan parissa ja pääsinkin kirjoittamaan tätä vasta todella myöhään. Nyt on mennyt taas valvominen överiksi, onneksi kuitenkin huomennakin pitäisi olla aika leppoisa päivä.. Ei kuulemma lähimain juuri turisteja ole tällä hetkellä. Kausi alkaa vasta parin viikon päästä ja sitten tulee kiire. Nyt aion mennä nukkumaan ja nukahtaa kuunnellen ensimmäistä skotlantilaista sadetta. Hyvää yötä, pus!

Lenkkimaasto

Obi :)

Matka kohti suurta tuntematonta!

Jos ei oteta huomioon matkaa Hämeenlinnasta Nurmijärvelle, reissuni alkoi lähtemällä Helsinki-Vantaan lentokentälle keskiviikkoaamuna klo 05:30. Iskä ja Siru saattoivat minut matkalle <3

Lennon Amsterdamiin oli tarkoitus lähteä klo 07:00, mutta juuri ennen lähtöä kapteeni kävi ilmoittamassa, että joudumme odottamaan tunnin verran, sillä Amsterdamissa oli liikaa sumua, jotta lentokenttä olisi voinut operoida kunnolla kaikkia lentoja. Juuri ennen kuin tunti tuli täyteen, kapteeni tuli ilmoittamaan, että joudumme odottamaan vielä toisenkin tunnin! Hurraa, hyvästi jatkolento Glasgowhun, sinne suunniteltu tapaaminen, suunnitellut juna- ja lautta-aikataulut!

No, asialle ei voinut mitään, joten olin vain lievästi paniikissa ja vain siksi, että mitäs nyt? Mitä tapahtuu matkatavaroille? Joudunko ostamaan uuden lipun? Joudunko jäämään yöksi Glasgowhun tai Obaniin? Kuka maksaa? No, okei, oli siinä jo aika monta asiaa, joista panikoida, mutta mieli rauhottui kyllä, kun lentoemäntä kertoi, että Glasgowhun lentää useita koneitä vielä. Enköhän siis ehtisi myöhäisempään junaan ja sen kanssa vielä viimeiseen lauttaan. Perille pääseminen vain ottaisi pikkusen enempi aikaa...

Viimeinkin Amsterdamissa! Otimme aikaa kiinni miltein tunnilla, ja koska me emme voineet lentää Amsterdamiin sen sumun vuoksi, ei sieltäkään päässyt lentoja lähtemään ajallaan. En kuitenkaan ehtinyt alkuperäiseen Glasgown koneeseen vaan jouduin saapumaan Skotlannin maaperälle 3h myöhemmin. Ja minun tuurillani, voitte arvata, oli tämän kevään lämpöisin päivä. Tämähän oli periaatteessa oikein mukava tapa aloittaa tämä taipale elämästäni, tuli iloinen ja tervetullut olo! Ainoa pikkuseikka oli se, että olin Suomesta lähtenyt ylläni villasukat ja kumisaappaat, kaksi toppia, t-paita, paksu villatakki ja toppatakki päällä ja matkalaukut olivat täyteen pakatut! :D 

Pytinki Glasgowssa

Noh, koska minulla oli 3h aikaa ennen junan lähtöä ihan rauhassa kentällä kuorin itseäni kerroksista, vaihdoin kengät ja sain kuin sainkin ängettyä riisumani vaatekappaleet matkalaukkuun. Hyvä minä, jee! Ei muuta kuin arskat silmille ja taksia etsimään. Päätin investoida taksiin, sillä se oli mieltä jokseenkin rauhoittavampi ratkaisu; vieras maa, vieras kaupunki, kuumuus ja painavat matkalaukut. Jep, ei herkullinen yhtälö julkisilla liikkumiseen.

Maisemia junamatkalta

Taksisetä oli hirmuisen miellyttävä ja mukava eikä skottiaksentin ymmärtäminen ollut edes liian vaikeaa, yllättävän helppoa itse asiassa. Autolla siis aivan aseman eteen, kamat ulos, kiitos ja kumarrus. Astelin 17kg painava rinkka ja 12kg painava käsimatkatavara sekä valtava käsilaukku mukanani lippuluukulle ja sain itselleni lipun aina Isle of Mulliin asti eli se sisälsi sekä juna- että lauttamatkan. Laukut hetkeksi säilöön ja pieni kierros aseman ulkopuolella auringossa ja sitten takaisin asemalle kevyelle kenttälounaalle ja kahville! Oli melko huutava nälkä siinä vaiheessa. Syötyäni ja hyväksikäytettyäni asman WIFI:ta ilmoittamalla Suomeen, että selvisin Skotlantiin, suuntasin paikalliseen kemikalioon, Bootsiin, ostamaan tarpeellisia tuotteita, joista osa osottautui turhiksi, koska huoneeni on melkoisen loistavasti varusteltu! Matkaan tarttui myös eväät 3 tunnin junamatkalle. Alan miettiä euron ja punnan eroa vasta joskus myöhemmin... 

Vaikka olin varautunut sateiseen ja pilviseen keliin, joka odottaisi minua Skotlannissa, auringonpaiste ja lämpö eivät olleet yhtään hullummat, sillä junamatka Glasgowsta Obaniin on melko henkeäsalpaava, kun saa ihailla auringonvalossa kylpeviä vuoria! Yritin kuumeisesti napata valokuvia, mutta ei sitä fiilistä millään saa valokuviin tallennettua!

Hetki ennen
lautan lähtöä,
taustalla siintää
Mull.

Junamatka siis kului rattoisasti maisemia ihaillen, mutta tottakai kaikkiin junamatkoihin kuuluu, että samassa vaunussa on kamalalta haiseva juoppo sekä hyvin ärsyttävä lapsiperhe. 3 tuntia myöhemmin olin hyvin kiitollinen, että matka päättyi niin kauniit kuin maisemat olivatkin!
Hirveällä paniikkikiireellä ulos junasta ja kohti satamaa ja Mullin lauttaa. Hyvin nopeasti huomasin, että paniikkikiire oli turha, sillä minulla oli 15minuuttia aikaa selvitä n. 50 metrin matka lauttaterminaaliin. Josko matkastressi saisi jo laueta?

Määränpää lähestyy!

Sisälle lauttaan päästyäni jätin tavarani niille varatuille hyllyille ja suuntasin yläilmoihin kannelle raittiiseen ilmaan. Siellä viihdyinkin suurimman osan matkasta, lähestyvää ja hiljaa yöhön vaipuvaa Mullin saarta ihaillen. Meri-ilma ja -tuuli olivat ihastuttavan tuntuiset siinä vaiheessa, kun 16h matkustamista jokseenkin lyhyiksi jääneillä yöunilla oli takana. Nyt ei enää tarvinnut huolehtia oikeastaan mistään. Hotellin isäntä, joka oli luvannut minut tulla lautalta noutamaan oli aiemmin päivällä ilmoittanut, että tullee vartin verran myöhässä, koska heillä on pöytävarauksia illaksi ja hän on paikan kokki. Mutta siinä vaiheessa minulle se oli tuon taivaallista, olisin turvallisesti ja ennen kaikkea VIHDOINKIN päämäärässäni. Tai ainakin oikealla saarella. Tony kuitenkin oli minua jo odottamassa ja kurvailimme pitkin teitä kohti hotellia.

Perille päästyämme Joy ja hänen poikansa Paul olivat lopettelemassa ruokasalin siivousta ja tulivat tervehtimään minua.Tony ohjasi minut huoneeseeni ja mieleni olisi tehnyt huokaista suureen ääneen helpotuksesta - huoneeni on upea! Koko hotelli on muutenkin todella kaunis! Nautimme yhdessä kupit teetä, minkä jälkeen suuntasimme nukkumaan. Huolimatta pitkästä päivästä jaksoin purkaa laukut ja etsiä kaikelle paikat, mikä sinällään on minulle hyvin epätyypillistä, matkatavarat saattavat parhaimmillaan olla purkamatta viikon verran saapumisesta- joskus ehkä ylikin! Olisiko ensimakua uudesta alkavasta elämästä? ;)
Viestit äitille ja iskälle, että tuhlaajatytär on saapunut turvallisesti perille, ja sukkana nukkumaan! Täytyy sanoa, että uni maistui niin kuin se maistuu nytkin!
Seuraavassa teksissä kerron ensimmäisistä päivistä The Pennyghael Hotel:ssa.

Mun huone!

Kauniita unia!