Tästä se lähtee!

Ovenkarmeissa on
kaiverrukset

Kaksi kokonaista päivää Pennyghaelissa takana! Lähes. Eilinen ja tämä päivä ovat menneet pitkälti alueeseen ja paikkoihin tutustuessa. Minulle annettiin ylellinen oikeus nukkua niin pitkään kuin halusin ensimmäisenä aamuna ja sain "tulla ulos sitten kun minusta siltä tuntui". Peruskohteliaisuus kuitenkin vaati minua laittamaan kellon soimaan, jotten nukkuisi suurin piirtein puolille päivin, mikä olisi hyvinkin minun tapaistani. Eipä oikeastaan ollut edes liian haastavaa herätä kello 9 aamulla, takana oli kuitenkin yli yhdeksän tuntia hyvin nukuttua unta. Sain aamiaista, jonka jälkeen Joy esitteli minulle taloa. Hotelli on kaunis, tunnelmallinen ja he ovat tehneet kovasti töitä paikan eteen! Taisin rakastua paikkaan heti varsinkin kaikkiin pieniin yksityiskohtiin, joita paikkaan on laitettu. Otan kuvia itse hotellista vielä jossain vaiheessa, mutta tässä jokunen.

Kaveri
morjestaa
takanreunuksella

Sänkyni pääty on
BlingBling

Joyn kierroksen jälkeen Paul esitteli minulle ravintolaa tai lähinnä sen baarialuetta, jonka jälkeen istuin hetken aikaa ulkona ihmettelemässä kaikkea, lukemassa ruokalistaa ja pohdiskelemassa, mihin olen itseni taas laittanut. Siirryttyäni aurinkoiselta pihamaalta sisälle, Paul tuli hakemaan minut huoneestani ja ilmoitti, että Joy2 tai pikku-Joy saapui. Pikku- Joy on 50 ja 70 välillä oleva pienikokoinen nainen, joka auttaa hotellin keittiössä esivalmistelemalla vihanneksia ym. Tonylle iltaa varten eli toimii apukokkina. Pikku-Joy on mukavan ja hauskan oloinen ihminen, joka on tällä hetkellä muualla töissä, mutta palaa auttamaan ilmeisesti ensi viikolla.. Hän myös tulee lyhentämään uusien työhousujeni lahkeet :D Istuimme kaikki, Obi- koira mukaan lukien takapihan terassilla juomassa kupit teetä ja nauttien kevätauringon lämmöstä. Auringossa nimittäin tosissaan oli bauttiarallaa parikymmentä astetta lämmintä. 

Fionnphortin reuna ja Iona

Iltapäiväteetuokion jälkeen Paulin piti lähteä hakemaan tuoreita simpukoita, joten hän lupasi ajeluttaa minua hieman ympäriinsä. Ajoimme länteen Bunessan kylän halki aina Fionnphortiin saakka, joka on kylä aivan Mullin saaren lounaiskolkassa, ja sieltä lähtee lautta Iona- saarelle. Siellä kävelimme hetken ja minä leikin turistia muutaman valokuvan verran, ja lähdimme ajamaan takaisin. Ohi hotellin ja matka jatkui toiseen suuntaan. Olimme Tonyn kanssa huristelleet Craignuresta, jonne lautta saapui pimeässä Pennyghaeliin edellisenä iltana, joten en ollut uskoa silmiäni millaiseen paikkaan olin saapunut! Upeat maisemat, kertakaikkiaan upeat! En vain jaksa lakata hämmästelemästä niitä. Tänään sain myös nauttia niistä toisenlaisella kiertoajelulla.

Simpukkafarmi

Pääsimme simpukkatilalle, täällä simpukat kasvavat/kasvatetaan naruissa, joista ne sitten poimitaan myyntiin. Perillä ei kuitenkaan ollut ketään niitä myymässä vaan paikalla oli kylmälaukku ja lappu, jossa luki pussien hinnat ja pyyntö jättää oikea määrä rahaa. Hyvin maalaishenkistä, tulee lapsuun mieleen; naapurissa nimittäin myytiin ja myydään vissiin vieläkin kananmunia samalla lailla. Loppuiltapäivän sainkin sitten vain chillailla, kunnes oli ruoka-aika. Täällä syödään aina yhdessä, mikä on tosi kiva juttu! Ilmeisesti myös tullaan kokkailemaan vuorotellen, mikä voi osottautua melko jännittäväksi, mutta yhtä lailla kivaksi asiaksi. Jos Tony vaan päästää keittiöön! :D
Ruuan jälkeen olikin aika valmistautua ensimmäiseen työvuoroon.

Sovittiin Paulin kanssa, että ollaan vartin yli 6 valmiina, kun illallinen tarjoillaan 6:30 alkaen. Illasta oli tulossa leppoisa vain yksi kuuden hengen seurue ja hotellin kaksi ainoaa asukasta, jotka ovat talossa koko viikon. I can do it! Ja ihan hyvin se kai menikin. Oli helppo päästä jyvälle, koska oli niin rauhallista, sai harjoitella sillä yhdellä ja ainoalla pöydällä :D Siitä huolimatta, että oli vain ne muutamat asiakkaat, uusi tapa toimia ja "vieraalla" kielellä työskentely luovat tietynlaisen paineen; tilausten täytyy olla kirjoitettu niin, että kokki tajuaa, joten ei suomenkielistä sönkötystä ja merkkejä väliin ym. pientä hiostavaa, mutta kehittävää täytyy yrittää harjoitella :D Ilta päättyi kuitenkin ihan menestyksekkäästi, saatiin 10 puntaa tippiäkin, se taitaa olla jopaa.. suurin piirtein... ehkä... 15€?
Ruokasali aamiaiskuntoon, kahta asukasta varten, tiskaus ja keittiön lattian pesu. Vähän eri meininki kuin edellisessä paikassani, jossa keittiön lattia ja tiskit kuului keittiöhenkilökunnalle ;) Siitä sitten nukkumaan, ja aamulla odottaisi lähtö Wildlife Tourille!

Ben More aamuauringossa

Tänään perjantai alkoikin sitten vähän aiemmin ja vähän väsyneempänä, sillä valvoin kirjoittamassa tuota ensimmäistä tekstiä :D aamiaista napaan, sain nauttia sen ihan hotellin ruokasalissa samaan aikaan kuin hotellimme ainoat asiakkaat, ihastuttava englantilaispariskunta. Olimme suuntaamassa samalle retkelle. Paikallinen luonto-opas ja luontoharrastaja ja luontoihminen ylipäänsä, Bryan, tuli hakemaan meidät hotellilta ja niin lähdimme matkaan! Bryan omistaa vaimonsa, Joy3 tai Iso-Joyn kanssa Pennyghaelin paikallisen kaupan. Kauppa taikka kioski on vielä pienempi kuin kuvittelin :D eli voinemme todeta, että kyllä, Pennyghael on riemastuttavan syrjäinen!

The Kauppa

Joka tapauksessa, kaupalta nappasimme matkaan pari muuta turistia. Itsehän en ole turisti, koska opettelen saaren tavoille, mutta voin aina vetää muukalais- kortin esiin, jos olen ihan pihalla!

Ja matkaan siis! Meidän pieni neljän turistin, yhden paikallisen ja yhden hetkellisesti paikalliseksi muuttuneen henkilön ryhmämme karautti matkaan tutkimaan paikallista eläimistöä. Retki oli mahtava! Pääsin näkemään saaren lähialuetta myös siltä puolelta, josta en sitä vielä ollut nähnytkään. Ajelimme pitkin pikkuruista tietä, jonka toisella puolella aamuauringossa välkkyi meri ja toisella puolella kohosivat vuoret, muun muassa Ben More, Mullin korkein huippu. Aivan mahtavaa! Itse fiilistelin enimmäkseen maisemia, muut kyttäsivät siivekkäitä ystäviämme. Toisin sanoen, olimme bongaamassa lintuja. Ihan mukavaa puuhaa se olikin, sain kuulla englanniksi paljon eri lintujen nimiä, mikä oli todella jees. Minun nimittäin olisi hyvä oppia ne. Osan linnun tunnistin itsekin, mutta osasta minulla ei ollut hajuakaan ja kun nimi vielä mainittiin englanniksi, putosin kärryiltä. Yritin vain kuumeisesti muistaa kaikki kuulemani, olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja ottaa kynää ja paperia mukaan.. Paras on kuitenkin The Great North Diver, suomeksi kuikka :D noh, taisi se olla joku hieno Amerikan jääkuikka, joita ei meilläkään paljon kai ole, vai? Ensimmäinen etappi tarkoitus oli bongata maakotkan pesä, mutta ainakaan minä en sitä nähnyt vaikka Bryan taisi tietää, missä se oli ja yritti hienolla teleskooppikiikarillaan sen meille etsiä.. Suuntasimme siis takaisin päin, mutta pysähdyimme kerran erään talon kohdalla ilmoittamaan, että tienposkessa on kovasti väsähtänyt vasikka, joka saattaa olla isossakin vaarassa, jos se hoippuroi tielle tai kaatuu veteen ja hukkuu tms. :( talon asukas, George, lupasi ilmoittaa farmarille, jonka lehmiä ne olivat ja myöhemmin saimme kuulla, että vasikka oli siirretty äitinsä hoiviin ja selviäisi.

Iloinen lintubongari! :)

Palasimme siis kaupalla ja Bryan pakkasi mukaan lounaan, joka kuului pakettiin. Itsehän olin tehnyt omat eväät, sillä olin vapaamatkustaja. Siksi sain myös istua pakettiauton takapenkeillä :D Joy ja Tony olivat pyytäneet Bryania ottamaan minut mukaan, jotta näkisin paikkoja. Kun eväät olivat autossa, suuntasimme eteenpäin. Pysähdyimme laaksossa, josta kuulemma oli mahdollista bongata kotkia. Kyseisessä paikassa nimittäin oli aiemmin pesinyt maakotkia. Seisoimme varmaan puolituntia pällistelemässä kiikareillamme näkyisikö mitään, mutta tuloksetta. Sitten, juuri kun olimme lähdössä, joku bongasi kotkan! Hetken kiikaroimisen jälkeen löysimme neljän kotkan parven liitelemässä kaukana vuorilla. Olivathan ne ihan hieno näky, mutta olisivat olleet lähempänä, olisivat olleet hienompia :D Nyt joka kerta kun laski kiikarinsa, hukkasi linnut. Olivat niin kaukana, ettei paljaalla silmällä erottanut. Kotkat ovat iso juttu täällä. Mullilla pesii sekä merikotkia että maakotkia.
Kun ne kotkat katosivat kaikkien kiikareista, suuntasimme takaisin, Bryan jätti minut hotellille ja jatkoi muiden kanssa. Minulle kuului vain puolen päivän retki, mutta oli se sen arvoista!
Minut heitettiin takaisin hotellille, ja loppupäivä olikin vapaa.

Setä bongaa lintuja :)

Ei se nyt täysin vapaa ollut, mutta en ollut tarjoilemassa, sillä varauksia ei ollut kuin asukkaamme. Sain siis opeteltavakseni skotlantilaisen alkoholilainsäädännön. Oikein hieno "workbook" se olikin. Ja ihan tosissani. Se oli minun mielestäni paljon avaavampi kuin Valviran miljoonan sivun opus! Mutta toisaalta, täällä ei olla ihan yhtä tiukkoja kuin kotosuomessa... Ensin kuitenkin yritin saada itselleni aikaa skotlanilaisesta työvoimatoimistosta Obanista, jotta saisin itselleni "vakuutusnumeron", joka on avain kaikkeen täällä: palkan maksuun, sairaanhoitoon, verotukseen jnejne.. Noh, kattellaan myöhemmin, koska sinne pääsen... Koska en ollut mielestäni saanut vielä riittävästi ulkoilmaa, päätin lähteä viemään Obin, paikan vahtikoiran, lenkille ja tutkimaan ympäristö enemmän vielä kun oli niin kaunistakin valtavasta tuulesta huolimatta. Tunnin lenkin me saimme aikaiseksi, Obi tosin tuntui olevan vähän pihalla, missä mennään, koska vilkuili kaihoisasti olkansa ylitse kohti kotia :D kun käännyimme takaisin, vanhasta pojasta tuli kuin uusi koira ja reippaasti tassutteli alamäkeä kohti kotia. Hassu :) mutta nyt olen ihan suosikki, koska minun kanssani pääsee pitkille lenkeille. Paitsi jos sataa... Muuten ilta sujuikin sitten lainsäädäntöoppaan parissa ja pääsinkin kirjoittamaan tätä vasta todella myöhään. Nyt on mennyt taas valvominen överiksi, onneksi kuitenkin huomennakin pitäisi olla aika leppoisa päivä.. Ei kuulemma lähimain juuri turisteja ole tällä hetkellä. Kausi alkaa vasta parin viikon päästä ja sitten tulee kiire. Nyt aion mennä nukkumaan ja nukahtaa kuunnellen ensimmäistä skotlantilaista sadetta. Hyvää yötä, pus!

Lenkkimaasto

Obi :)