Kotia kohti

Hellurei ja hellät tunteet! Nimeenomaan, tämä viimeinen viikko on ollut yhtä tunnemyrskyä; iloa, surua, mielettömyyttä, naurua, pelkoa, onnellisuutta, jännitystä, ahdistusta ja mitä vielä. Päällimmäisenä on ehkä ollut se rajaton onnellisuuden tunne, kun olen saanut olla osallisena tätä hienoa kokemusta ja tavannut niin upeita ja ihania ihmisiä, joista monista on tullut niin kovin läheisiä. Onneksi ja toivottavasti sitä tulee vielä näkemään monen monta näistä uusista ystävistä. Parasta tässä Erasmus- vaihdossa on ollut se, (no Irlannin lisäksi tietenkin) että nyt on ystäviä ympäri maailmaa! Aina on paikka minne mennä, oli se sitten Puolassa, Ranskassa tai Tahitilla!

Se viimoinen projekti, BBQ Party McCarthy'sissä oli menestys, vaikka itse sanonkin. Oli ihan superhienoa katsoa, kun kaikki nauttivat ja nauroivat ja juttelivat ja söivät ja joivat jne. laskevan auringon paisteessa. Sitä jo melkein siinä vaiheessa vuodatti kyyneleen tai pari, kun tajusi, kuinka mahtavaa täällä on ollut. Ja meillä oli ihan live- bändikin esiintymässä kolme ranskalaista poikaa soitti kitaroita ja haitaria, espanjalainen oli bassossa ja italialainen oli muutamassa laulussa solistina. Se ilta oli sanoinkuvaamattoman hieno! Illan päätteeksi tosin oli jätettävä hyvästit suomalaisvahvistus Henrille, joka ystävällisesti otti matkaansa ajaessaan täältä kotiin Suomeen Hannan ja minun yhdet matkatavarat, ja rakkaaksi tulleelle Rafaelille, kolumbialaiselle ystävällemme, jonka lento lähtisi aikaisin aamulla. Onneksi Rafael asuu Teneriffalla nykyään niin on paljon helpompi lähteä moikkaamaan :)

Minä, Stefano, Léo ja Rafa :)

Sunnuntaina suuntasimme porukalla kävellen keskustaan, viimeisen kerran. Kaikki alkoi olla taas viimeinen sitä ja viimeinen tätä. Kävelimme kaikessa rauhassa keskustaan rupatellen ja nauttien toistemme seurasta. Keskustassa kävimme nauttimassa tuopilliset, joiden jälkeen Marie Lou ja minä kävelimme takaisin kämpille. Olimme Marian ja Mariannan sekä Ilarian, kolmen maailman parhaan italialaisen, kanssa sopineet, että pidämme pizzaillan, vielä viimeisen kerran. Pizzan jälkeen kävimme muutaman ranskalaisen kotona istumassa ja pölisemässä ennen kuin suuntasimme taas McCarthysiin sanomaan näkemiin yhdelle espanjalaiselle kaverille. Maanantai alkoi sitten vähän virallisemmin hakemalla muutaman allekirjoitukset vielä viimeisiin papereihin ja tulostamalla lento- ja bussiliput. Muuten päivä sujui melko verkkaisesti. Illalla sitten lähdimme keskustaan viettämään Nicolain synttäriläksäreitä. Huippuilta jälleen! Kaikenmoista sekoilua hyvässä seurassa, hyvän juoman ja musiikin kanssa!

Lucile ja minä An Brogissa!

Tiistaiaamuna ei sitten nukuttukaan liian pitkään vaan mentiin sanomaan moikka Sèbastienille ja Nicolaille. Ensin poukkosimme heti puoli kahdekselta Sebin luokse aamuteelle ja päädyimme auttamaan viimeisissä siivoamisissa ja pakkailuissa. Sitten kahdeksan jälkeen heippa Nicolaille, jonka ystävällinen talkkarisetämme Liam heitti lentokentälle. Loppupäivä menikin sitten vähän väsyneenä, mutta lähinnä facebookissa surffaillessa. Käväisin kaupassa hakemassa parit tarvikkeet, sillä illalla oli "illallinen" muutaman ranskalaisen kotona ja jokainen sai kokkailla sinne tarjottavaa. Itse tein perunasalaatin ja Marian kanssa sitten leivoimme vielä paprikamuffinseja. Illalla paikalla oli tusinan verran ranskalaisia, neljä italialaista ja minä. Oli Léon viimeinen ilta, joten ranskalaisten määrä ei yllättänyt. On siis itsekin kotoisin Ranskasta. Söimme, jutustelimme ja nauroimme kunnes oli aika siirtyä McCarthysiin. Oli niin kovin haikea tunnelma, koska Léo on yksi niistä, joiden kanssa on tullut vietettyä eniten aikaa. Onneksi Stefanolla, italialaisella pojalla, oli puhelimessaan "Fruit Ninja" peli, joka sai riemua ja naurua aikaiseksi ja ainakin oman pääni päältä tumma pilvi haihtui. Sitten sitä tuli taas nukkumaanmenon aika. Vielä ei kuitenkaan sanottu näkemiin, sillä aamullakin ehtisi vielä.

Hanna, Maria ja minä sanomassa moikka Sèbille, joka ajoi kotiin Ranskaan.

Keskiviikkona heräsin ennen 9 ja menimme sanomaan Léolle moikka. Aurinko muisti meitä läsnäolollaan, niin ei ollut liian vaikea sanoa hyvästi, tarpeeksi kuitenkin. Hyvästihän se siis ei ole vaan vain "nähdään myöhemmin". Ensimmäiset kyyneleet sitten Rafan lähdön jälkeen tuli vuodatettua tuolloin. Rafa ja Léo on ihan huipputyyppejä. Niiden kanssa oleminen oli niin kovin helppoa ja luonnollista, että tuntuu kovin oudolta, ettei heidän kanssa tulekaan käymään koulua sitten syksyllä. He jos ketkä valloittivat osan sydämestäni hetkessä! On nyt jo ikävä! Keskiviikko oli siis ainoa päivä, jolloin ei mentäisi McCarhtysiin viettämään jonkun läksäreitä. Nyt mentiin muuten vaan. Hanna ja Eric ottivat nacho- annokset ja minä ranskalaiset perunat. Söimme rauhassa, mutta sitten alkoi laiskottaa niin kovin, että sovimme menevämme tunniksi kotiin ja sitten keräämme lössin, jonka kanssa mennä kimpassa pubiin, mikä onnistuikin ja saimme mukavan määrän porukkaa mukaamme. McCarthysissä tällä kertaa pelailimme tikkaa, oli melko jännää. En ihan täysin ymmärrä sääntöjen hienouksia (tässä pelissä), mutta heittelin tikkaa! Keskiviikko siis meni kevyemmissä tunnelmissa paitsi että kävimme shoppailemassa jonkin verran, hihi! Keskiviikkona myös huomasin, kuinka lauantaina auringossa polttamani iho alkoi irtaantua kehostani...

Torstai, viimeinen päivä Erasmus vaihdossa Corkissa alkoi koululla käynnin merkeissä. Vielä piti hakea yksi nimmari sekä suomalaisen Lauran koulutyöt, jotka joutui jättämään koululle lähdettyään itse takaisin kotiin. No se meni vähän sellaiseksi sähellykseksi ja useammalta kysymiseksi, mutta loppupeleissä kävin hakemassa Lauran työt myöhemmin iltapäivällä. Tämän aamuisen ja viimeisen kouluvisiitin jälkeen suuntasimme Hannan kanssa vielä keskustaan ostamaan tuliaisia! Olimme keskiviikkona kaupungilla ollessamme saaneet lunastettua deposit- sekkimme, joten oli vähän shoppailurahaa! Kaupungilla tapasimme myös Marian, joka tuli lentokentältä siskoaan hakemasta. Takaisin Parchment Squarelle päästyämme alkoi pakkaaminen oikein toden teolla. Vähän vaikutti onnettomalta, mutta sain kuin sainkin kaikki romuni mahdutettua laukkuun. Nyt vain toivotaan, etteivät yritä heittää sitä ruumaan rahtina vaan että pysyy alle 32kg ;)
Ilta vierähti sitten jo perinteisesti McCarthysissä. Olemme kyllä tukeneet paikallista taloutta siellä varsin vahvasti ja siksi saimmekin baarimestarilta yhden Irish Flag- shotin ilmaiseksi tilattuamme niitä 9 kappaletta. Melkoinen tapa lopettaa tämä aika täällä. Nyt kello on melkein puoli neljä aamuyöstä ja odottelemme nukkumatta, että taksi saapuisi meitä viiden jälkeen hakemaan niin, että pääsemme bussiin ja matkalle kohti Dublinin lentokenttää, josta lennämme Oslon kautta Helsinkiin. Jännitysmomentteja luo se, että Oslossa turvamiehet ovat menneet lakkoon, joten voi olla, että lento kotiin viivästyy tai peruuntuu. Toivottavasti vain ensimmäinen. Nyt on siis aika siivoilla ja laittaa viimeisetkin tilpehöörit ja roinat laukkuun jos mahtuu ja jos ei niin kylmästi roskiin. Mitään ei saa jättää. Tuntui häijyltä heittää ruokaa roskiin. Annoimme suurimman osan ruokatavaroista Marialle, saa sitten jakaa niitä ihmisille jos ei käytä, mutta tuntui niin kurjalta heittää puolikas kurkku ja puolet leivästä!

Irish Flag

Kiitos siis viimeisen kerran Erasmukselle! Ihan mahtava kokemus, suosittelen ihan jokaiselle!! Olen niin kovin onnellinen, että tulin ja sain tavata kaikki nämä ihanat ihmiset! Nyt ei auta kuin antaa ajan kulua, ja pian taas näemme yhdessä!! Hilla kiittää ja kuittaa! Kauniita unia ihmiset. Uneksikaa menninkäisistä, vihreistä vuorenrinteistä, villikukkasista ja lampaista! Minulle ne ovat painuneet sydämeen ja tulen aina näkemään ne!
Tässä kaikille rakkaille ystävilleni ympäri maailmaa:

Leikin loppu

Oi voi voi.. Nyt on sitten opiskelut täällä saatu päätökseen ja opiskelutoverit Niciä lukuunottamatta saateltu kotimatkalle. Viimeinen koe oli keskiviikkona ja Lea, Ammi ja Essi lähtivät eilen, jokainen eri aikaan. Se ilta oli melko itkuntäyteinen. Kammottavaa ajatella, kuinka nopeasti tämä aika täällä on vierähtänyt. Ja kammottavaa ajatella, että minä ja Hanna ollaan melkolailla viimoiset lähtijät, joten me joudumme sanomaan hyvästi kaikille! No, jää tänne ihmisiä kuten ihana Maria vielä tekemään loput harjoittelusta ja lähtevät sitten kesä- tai heinäkuun lopulla. Mutta nämähän eivät ole hyvästit vaan ollaan monen kanssa sovittu, että tapaamme tämän vuoden Oktoberfesteillä, koska Lea ja Nicolai asuvat Münichissä! JEI! Sinne ei ole kovin pitkä aika :) En ehkä saavuttanut kaikkea haaveilemaani (esim. karistanut 25kg tai löytänyt rikasta irlantilaista hevoskasvattajaa tai ranskalaista viininviljelijää ;) ja opiskelutkin menivät vähän vasemmalla kädellä, mutta sain enemmän kuin osasin toivoa; joukon ihania uusia ystäviä! On raastavaa sanoa kaikille näkemiin, mutta oikeastaanhan se on vain "nähdään myöhemmin"..

Mutta mennään nyt sitten ajassa taaksepäin vapunjälkeisiin tapahtumiin. Nina, Siru, Elmo ja Albert tosiaan tulivat 3.-8.5. moikkaamaan minua tänne. Oli todella hauskaa reissata heidän kanssa ympäri ja nähdä Irlantia! Tosiaan, he saapuivat Dubliniin, jonne menin heitä vastaan. No, paras tapa tutustua Irlantiin on eksyä, sanovat jotkut. Kestikin jokunen hetki, ennenkuin löysivät perille Dublinin keskustaa, josta noukkivat minut kyytiin. Tästä otettiinkin sitten suunta kohti etelään ja Glendaloughia, Wicklown kansallispuistossa. Meni muutama yritys ja reitin kysyminen ennenkuin pääsimme tielle, joka vei meidät määränpäähämme. Saavuimme Glendaloughiin illansuussa, ja puisto olikin hiljentynyt muista matkaajista niin että saimme ihastella luonnon hiljaisuutta ja rauhaa itseksemme. Ilta kyllä pimeni varsin pian, joten oli lähdettävä ajamaan kohti Corkia. Tiedossa siis olisi vielä ainakin 4h ajomatka.

Upper Lake auringonlaskussa

Corkiin saavuimme joskus 1-2 aikaan aamuyöstä. En ollut saanut aikaiseksi käydä tarkistamassa missä hostellimme sijaitsee, joten sitä etsittiin jokunen hetki ja soitimme sitten respaan, että missä te oikein olette! Vihdoin ja viimein löysimme perille ja pääsimme nukkumaan! Aamulla oli kuitenkin herätys heti 8, koska auto piti siirtää toiselle parkkipaikalle. No, aikainen herätysthän tarkoitti sitä, että meillä oli myös koko päivä aikaa Corkissa! Suuntasimmekin hostelliaamiaisen (murjoja ja valkoista paahtoleipää sekä pikakahvia) jälkeen kohti Parchment Squarea, jossa minä pakkasin lisää tavaraa reissuamme varten ja pari kassillistä tavaraa, jotka halusin jo matkaavan takaisin Suomeen painoa lisäämästä omiin matkatavaroihini, kun itse palaan. Jätimme auton Parchmentille ja matka jatkui jalkaisin takaisin kohti keskustaa. Kämpillä vierähti kuitenkin sellainen tovi, että kun lopulta pääsimme keskustaan alkoi nälkä kalvaa kaikkia ja suuntasimmekin syömään ihan ensimmäiseksi. Ravintolassa vierähtikin sitten kevyesti pari tuntia! :D Runsaan lounaan jälkeen iltapäivä menikin shoppailuun! Nina ja Siru ainakin löysivät paljon mieluista, ja Elmokin ihan loppuvaiheessa. Kävimme nauttimassa myös yhdet terassisiiderit ja -oluet. Koko päivän taivaalla oli roikkunut tummat pilvet, kuten lähes aina täällä, ja kun olimme saaneet shoppailut tehtyä ja oli tarkoitus käydä katsomassa muutama nähtävyys, taivas repesi ja vettä tuli kaatamalla. Päätimme skipata nähtävyydet seuraavaan kertaan ja ottaa bussin ja lähteä hakemaan autoa kämpiltä. Sitten suunta takaisin hostellille ja ihastelemaan kaikkea uutta mitä tuli ostettua, hihih :D
Lauantaiaamuna auto heti 8 aikaan taas alle ja suunta rannikolle ja Kinsaleen aamiaiselle. Kinsale on pieni rannikkokaupunki noin puolentunnin ajomatkan päässä Corkista. Aurinko paistoi, kun lähdimme ja paistoi koko Kinsalessa olemisen ajan ja vielä lähes koko päivän, kun ajelimme kohti Killarneytä.
Lähempänä Kerryn maakuntaa alkoi sataa, mutta se loi jännitystä, koska ajelimme mutkaista tietä vuorien halki! Aivan Killarneyn nurkilla pysähdyimme Ladies' View:lle katsomaan yhtä Irlannin kauneimmista maisemista ja tämän jälkeen vielä Torcin vesiputoukselle ennen kuin ajelimme meidän
B&B:lle.

Healy's Pass

Ladies' View

Torc- vesiputouksella

Tähänkään majapaikkaan ei heti ekalla yrityksellä löydetty vaan ajoimme ensin risteyksen ohitse. Lopulta kuitenkin pääsimme onnellisesti maatilalle, jonka päärakennuksessa majapaikkamme odotti. Paikka oli hieno ja mukava ja siellä oli paljon kaikenlaisia eläimiä, joita kävimme sitten myöhemmin ihailemassa!
Pieni lepi ja virkistäytyminen ja sitten suuntasimme Killarneyn keskustaan syömään. Kolmas kerta toden sanoo, kyseinen ravintola on ihan huippu! Ruoka on hyvää, palvelu hienoa eikä hintakaan päätä pakota! Tässäkin ravintolassa vierähti helposti jokunen tovi ja nauroimme ja nautimme toistemme seurasta oikein kunnolla! Tarjoilijammekin tuntui tulevan hyvälle tuulelle siitä, että meillä oli niin hauskaa. Tai sitten se oli sitä, että käytimme aika hyvin rahaa ;) Saimme myös kuulla, että sinä viikonloppuna pidettiin jotkut rallikisat. Ihmisiä oli aika paljon liikenteessä, ja kisat taisivatkin olla syy siihen. Illalla ennen nukkumaanmenoa kertoilimme kauhutarinoita ja pelasimme korttia ja hyi kun säikähdin, kun oveen koputettiin keskellä meidän tarinoita!! Isäntäväestä joku kävi sanomassa meille, että meidän tulee olla hiljempaa, joku kanssayöpyjä oli valittanut, kun pidimme niin kovaa ääntä.. Ei millään voi pitää paikkaansa! :D Noh, laskimme volyymitasoa.
Aamiaisen jälkeen kävimme tosiaan ihastelemassa maatilan eläimiä, oli kanoja, lampaita, hevosia, koiranpentuja, poni, aasi, vuohia, pupuja, pari kesyä peuraa, possu, ankkoja, hanhia ja kalkkunoita, jopa kaksi emua ja wallabia! Melkoinen kotieläinpuisto!

Eläinten ihastelun ja kuvailun jälkeen suuntasimme taas Killarneyn keskustaan ostamaan minun kameraan paristoja ja katselemaan mitä muuta kaupungilla tapahtuu. Aurinko muisti meitä taas läsnäolollaan, mikä oli todella mahtava juttu! Otimme myös hevoskiesi sightseen- kierroksen kansallispuiston halki ja vierailimme Ross Castlella ja palasimme takaisin keskustaan. Kuljettajamme jopa jätti meidät suoraan meidän autolle. Tämän jälkeen sitten suuntasimmekin kohti Cliffs of Moheria ja Galwayta, jossa meillä oli hostelli varattuna.

Cliffs of Moherille ajelikin sitten jokusen hetken, ja käytimme jopa lauttaa kerran pienen lahdelman ylittämiseen. Käännyimme jossain kohdassa vähän väärään ja päädyimme pienemmille jyrkänteille, joita ihailimme jonkin aikaa ennen kuin jatkoimme taas matkaa. Vesi täällä on mielettömän kirkasta! Se oli kuin jostain tropiikista ainoana erona, että täällä vesi on jäätävää! Siitä huolimatta, jotkut hullut (irlantilaiset) ukot uiskentelivat onnessaan. Jossain välissä oli taas pakko pysähtyä soittamaan hostellille, että saammehan tulla vielä myöhään, koska olemme vasta nyt matkalla Cliffs of Moher:lle. Sieltä olisi vielä ainakin parin tunnin ajomatka Galwayhin. Saavuimme jyrkänteille hieman jo niin illansuussa, että se oli suljettu. Tai siis exhibition centre oli suljettu. Tämähän nyt ei niinkään ollut mikään huono juttu, koska ei tarvinnut maksaa sisään eikä ihmisiäkään juuri ollut muita paikalla. Tosiaan, tuli todettua, että näille nähtävyyksille ei pääse maksamatta. Jos haluaa jättää auton parkkipaikalle, on pakko ostaa lippu, joka maksaa n. 5e.  Cliffs of Moherilla on korkeutta kutakuinkin 200m korkeimmalla kohdalla, joten pudotus on melkoinen! Nämä jyrkänteet ovat ikuisuuden vanhat! Kiertelimme tunnin verran ihailemassa maisemia, mutta sitten oli pakko jatkaa matkaa, koska tuuli joka puhalsi Atlantilta oli niin kylmä, emmekä halunneet ihan liian myöhään olla perillä Galwayssa. Kävin Cliffseillä myös Hannan kanssa viikkoa myöhemmin, koska olimme sopineet, että menemme katsomaan ne myös yhdessä. Ne oli ihan hienot myös auringonvalossa, suosittelen! ;)

Kesätunnelmissa lauttaa odotellessa

Mini-cliffs

Real Cliffs!

Kun saavuimme perille, harhailimme jälleen aikamme ja kahden soiton jälkeen löysimme kuin löysimmekin hostellin. Parkkipaikkaa haeskeltiin sitten myös tovi. Lopulta pääsimme kuitenkin perille, saimme kamamme huoneeseen ja sitten se olikin jo unta palloon! Pari iltasatu ristiseiskaa tuli pelattua hostellin keittiössä iltateen ääressä. Aamulla herättyämme keräsimme kamat ja jätimme laukut laukkusäilöön hostellille ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Ensimmäisenä suuntasimme aamiaiselle, sillä tässä hostellissa ei ollut aamiaistarjoilua. Sitten vähän matkamuistoshoppailua ja aamupäivätuoppi! Galway on kaunis ja vilkas pieni kaupunki, suosittelen kaikille sinne matkaa suunnitteleville! :) Itse ainakin olen vielä menossa takaisin. Joskus.
Ostostelun jälkeen olikin aika suunnata jo takaisin autolle ja aloittaa reissun viimeinen ajomatka takaisin Dubliniin. Kaikki tiet vievät Dubliniin, oli tämän reissun motto :P
Ajelimme jonkin aikaa maisemareittiä, mutta sitten loppumatka taittui moottoritietä pitkin, jotta meillä olisi aikaa vielä Dublinissakin. Galway ja Dublinhan ovat vastakaisilla laidoilla saarta, Dublin idässä ja Galway lännessä. Päästyämme perille pääkaupunkiin, saimme ajaa taas pari kierrosta ympyrää ennen kuin löysimme hostellille. Se oli melkolailla Temple Bar- alueen sydämessä, eli ihan mahtavalla paikalla! Kamat huoneeseen, hengähdystauko ja sitten taas nauttimaan ruokaa! Loppuilta kuluikin sitten mainiosti hyvän ruuan ja vielä paremman seuran ääressä! Kun ravintolapuoli meni kiinni, jatkoimme iltaa alakerran pubissa. Hämmästyksekseni huomasin, että illan live-esiintyjä oli sama setä, jota olen pari kertaa alkuvuodesta käynyt täällä Corkissa The Bailey:ssä kuuntelemassa!! Eli varmasti hyvää musiikkia tiedossa koko illan! Kun nämä pojat lopettivat, siirryimme vielä hostellin alakerrassa olevaan pubiin ihan aitoon Temple Bariin kuuntelemaan live- musiikkia. Nukkumaan mentiin sitten 2 aikaan ja vieraani joutuivat nousemaan 4 aikaan lähteäkseen lentokentälle. Itse jäin vielä nukkumaan ja vasta myöhemmin aamulla lähdin bussilla takaisin Corkiin. Kiitos mahtavasta reissusta, oli todella hienoa ja hauskaa!! <3

The Temple Bar

Lyhyen loman jälkeen olikin sitten aika palata taas arkeen ja kertaustunneille, sillä kokeet alkoivat viikko reissun jälkeen. Nyt nekin ovat ohitse. Vielä on jäljellä yksi projekti, jonka tuossa noin kuukausi sitten itselleni otin: huomenna on lukukauden viimeiset bileet BBQ:n merkeissä McCarthysissä. Kuka menee ja ottaa itselleen tällaisen nakin..? No minä tietenkin! Pienet noin 30 hengen pirskeet kasvoivat lähemmäs 80 hengen pirskeiksi. Enpä tienny viime kuussa mihin soppaan lusikkani heitän! :D Oli kyllä ihan hauska fiilis omistaa lähes 700 euroa käteisenä hetken aikaa 8)
Rahasta puheen ollen, tuli kivana yllätyksenä, että täällä ilmeisesti sähkö maksaa maltaita! Oikeasti! Maksoimme 250e electricity depositin ja meidän olisi kuulunut saada se takaisin. Ilmeisesti täällä sähkö on kuitenkin niiiiiin kallista, ettemme saa siitä mitään takaisin! Vähän keitti..! Olin meinaan laskenut ostavani sillä vielä vähän tuliaisia ensi viikolla... Ja eläväni kesäkuun.. Ammilla ja Essillä sähkölasku oli ollut 422e PER HENKILÖ tältä 4 kuukauden jaksolta! Ihan käsittämätöntä! Irlantilainen ystäväni Siobhan totesi, ettei voi pitää paikkaansa, heillä sähkölasku 2kk ajalta ei ole koskaan edes 100e.... Voisin siis suositella näille, että vaihtavat sähköyhtiötä! En haluaisi ajatella, että henkilökunta huijaa meitä tällä tavalla.. Olivat kuulemma mitanneet sen kolmeen kertaan ja luku oli oikea. Kun saavuimme tänne, meille sanottiin, ettemme saa missään nimessä koskea mihinkään nappuloihin, joten meillä on posottanut lattialämmitys koko kevään. Se napsahtaa päälle aina aamuyöstä muutamaksi tunniksi. Nyt kun kysyimme, miksi se koko deposit meni, talkkaritäti totesi, että olisihan sen lämmitysen voinut sammuttaa esim. käytävältä, eihän kukaan siellä asu... Mu**ku. No, ei nämä asunnot niin lämpöisiä ole, että olisi koko keväänä ollut sellainen tunne että paahtuisi... Ihan uskomatonta!

Mutta, tämä ei suinkaan ollut vielä viimeinen teksi vaan vielä on kerrottavana viimeisten yhteisten bileiden tapahtumat ja ensi viikon lomakuulumiset!  Until then my friends!

Erasmuksen Vappu!

Hopoti hoi! Mitäs kaikkea tässä nyt onkaan tapahtunut viime aikoina.. Aika pitkälti mennyt koulupainotteisena nämä viime päivät. Muutamat esseen palautukset viime ja sitä edellisellä viikolla, tällä viikolla yksi esitelmä ja projektin palautus. Sitten alkaakin olla tämä koulu pulkassa! Opettajat alkavat olla lopussa aiheidensa kanssa, joten kertausta vaille valmis. Ai niin, onhan ne kokeet vielä sitten tuossa.. Ei oikeastaan minkään moista hajua, millaiset ne kokeet tulevat olemaan. Täällä tarvitsee kurssista 40%, että pääsee läpi. Kurssin aikana tehtävät tehtävät tai välikokeet vähentää painetta loppukokeeseen. Muun muassa yhden kurssin kaksi esseetä olivat jo yhteensä 40% eli jos niistä sai täydet, ei tarvitse kuin ilmestyä kokeeseen ja heittää vastaukset hatusta. Niin onnekas en kuitenkaan ole, mutta uskoisin, ettei tämän kurssin kokeeseen kovin paljon tarvitse onneksi lukea :)

No mutta mennäkseni niihin jännittävämpiin aiheisiin! Hetkonen.. mitäs sitä onkaan tullut tehtyä.. Aika juoksee niin nopeasti, että ei itse meinaa pysyä omissa tekemisissään perässä! Mutta, melkolailla tasan kuukausi ja sitten Hilla kohti kotia. Niin kovin haipakkaa mennyt tämä aika, mutta jokaisen päivän ja hetken ja tunteen arvoista se on kyllä ollut! Once an Erasmus, always an Erasmus.
Näinhän se on enempi tai vähempi tainnut mennä. Ehkä enempi! :D
http://www.youtube.com/watch?v=r356paCUZBk
Ja tähän teidän tulee sitten varautua, hyvät ystävät:
http://www.youtube.com/watch?v=aCsbo8j_HDI&feature=fvwrel
Onneksi täällä on tavannut myös uusia suomalaisia niin että, Hannaa lainatakseni, voi sitten välillä käydä hakemassa vertaistukea, jos ja kun alkaa liikaa ahdistaa.

Noh, joka tapauksessa. Nämä pari viikonloppua on mennyt biletunnelmissa, yllättäen ;)
Perjantaina 20.4. oli tiedossa International Students' Ball yhdessä kuppilassa, joten järkättiin ensin etkot meillä ja sitten paineltiin keskustaan. Noo.. ne juhlat eivät olleet mitkään kovin kummoiset :D vaihdettiinkin paikkaa aika nopsaan, mikä oli oikein hyvä ratkaisu, sillä saatiin tanssia oikein reippaasti ainakin parin tunnin ajan ja sitten taksilla kotio. Lauantai päivä meni opiskelun merkeissä (!). Meillä on yksi yhteinen projekti noiden muiden matkailun alan Erasmusten kanssa, ja se piti palauttaa viime viikolla niin lauantai ja sunnuntai hurahtivat sen merkeissä. Lauantai-iltana oli yksi suomalainen vaihtari järjestänyt MacGyver- juomapeli-illan. Ideanahan siis oli juoda aina kun a) MacGyver keksi jotain, b) MacGyver selitti mitä oli tekemässä, c) joku sanoi "MacGyver", d) jokin räjähti, e) MacGyver otti linkkuveitsen esiin, f) MacGyver koski takatukkaansa.. jne. Ja tätä peliä oli tarkoitus pelata koko 1. tuotankokausi. Eli lähestulkoon koko ajan juotiin. No itse en mennyt ihan sääntöjen mukaan eikä minulla ollut mukanakaan kuin 2 tölkkiä. MacGyveriä oli kyllä ihan huippua katsella monen vuoden jälkeen!!

Sunnuntai meni myös kouluhommien parissa, mutta illalla oli aikaa tehdä tyttöporukalla nachoja! Oli muuten parhaat nachot ikinä! Amarillon nachot on hyviä, mutta nämä, nämä ne vasta herkkua olivat! Siihen tuli vaikka ja mitä ja vaikka kuinka paljon! Oli kyllä vähän täysi olo sen jälkeen, eikä kyllä ihan vähää.. :D tilaa oli kuitenkin vielä yhdelle tuopposelle paikallisessa McCarthy's: ssä.
Seuraavalla viikolla, eli viime viikolla ei tapahtunut oikeastaan mitään kovin jännää.. Koulua vain, eikä se täällä ole mitenkään erityisen jännittävää. Tosin, yhden opettajan kohdalla ei koskaan tiedä, kuinka myöhässä hän tulee niin sitä voi aina vähän veikkailla. Maanantaina saatiin Maria Paolan leipomaa kakkua illalla ja katseltiin George Clooneyn Batman- leffa telkkarista. Torstai-iltana käytiin heittelemässä tikkaa McCarthy'sissä, kun Hanna ja minä oltiin molemmat saatu esseemme valmiiksi (palautus oli perjantaina).

Nachojen jälkeinen ähky :D

Aah, vihdoinkin taas PERJANTAI!! Iltapäivä meni iloisesti shoppailun merkeissä :) Illaksi oltiin suunniteltu, että osallistutaan Marian, Hannan ja Nicholen kanssa meidän ensimmäiseen Pub Crawliin! Eli siis tarkoitus oli kiertää 4 eri pubia ja jokaisessa rannekkeen hinnalla sai yhden shotin ja pääsi ilmaiseksi sisään yökerhoon, johon tämä pub crawl sitten loppui.  Mutta koska me emme olleet aiemmin olleet, saimme rannekkeetkin ilmaiseksi. Tämähän tarkoitti siis ainakin 25-30 euron säästöä!!! Ideahan oli, että pubeissa juodaan muutakin kuin vain se yksi shotti, siksi sitä kutsutaan Pub Crawlksi eli Pubi Konttaukseksi... No, koska itse en ollut suunnitellut juovani muuta, sillä lauantaina oli pitkä päivä edessä, niin pub crawl oli vähän pettymys. Jokaisessa pubissa oleskeltiin tunti ja lähtiessä saimme shotit. Meille tämä tarkoitti, että tunnin odottelua ennen luvattua shottia. Neljän pubin jälkeen kello oli jo päälle puolenyön, joten päätin, etten lähde enää yökerhoon, kun en kuitenkaan ollut tanssituulella silloin. Otin taksin ja painelin kotio nukkumaan. Noo... ei mennyt niin helposti se. Kun pääsin meidän rakennuksen ovelle, en saanut sitä avainkortilla auki!! Totesin, että noniin, tänne jäädytään. Oli meinaan harvinaisen kylmä yö. Viime viikot on muutenkin olleet aika sateiset ja kylmät ja kurjat :( Minäpä sitten soitin wardenille, eli täällä se tarkoittaa opiskelijaa, joka myös asuu Parchment Squarella ja vastaa juurikin tämänlaisista ongelmatilanteista, kun muuta henkilökuntaa ei ole paikalla. No, menimme toimistoon päivittämään minulle upouuden kortin. Eipä toiminut sekään. Uusi soitto wardenille. Yritti päästää minut omalla "yleisavaimella" sisään. Ei onnistunut tämäkään. Soitto kaverille, joka asuu samassa rakennuksessa; puhelinvastaaja, ranskaksi. Kolmas soitto wardenille. Tällä kertaa tyttö tuli miespuoleisen wardenin kanssa, joka näytti vähän lihasvoimaa ovelle ja pääsin sisään. Jännitysmomentteja keskellä yötä! Ainakaan ei satanut...

Lauantai meni sitten myös aika nopealla aikataululla: aamupäivästä teimme yhden kaverin kanssa toista ryhmätyötä parin tunnin ajan. Sitten kiireellä kauppaan yhden toisen kaverin autokyydillä. Vieläkään ei ole selvinny miksi ranskalaiset ovat aina myöhässä.. No, tämä kaveri oli, ja minulla meinasi mennä hermo, koska olin aika pitkälti aikatauluttanut päivän. Kiireellä kauppaan ja kärry täyteen tavaraa, sillä samaan ostoskertaan tuli illan pizzatäytteet sekä sunnuntain picnic- tarvikkeet. Kiireellä kotiin ja suihkuun ennen kuin tytöt tulisivat meille leipomaan pizzaa, jota oli tarkoitus syödäkin ennen yhden kaverin synttäribileisiin menoa. Maria, meidän ihastuttava italialaisystävämme, oli leiponut pizzapohjan. Hän katseli osittain huvittuneena, osittain järkyttyneenä sitä mitä me pizzoihimme laitoimme :D mutta hyvää tuli!! Ollaan täällä ollessa tehty aika paljon kaikennäköistä ruokaa yhdessä, ihan mahtavaa! Yhtenä päivänä saimme syödä Marian tekemää tiramisua. Sekin oli nannaa! Maria leipoo tosi paljon, mikä on meidän kannalta sekä hyvä että huono juttu :D Söimme pizzat ja vielä jälkkäriksi Ammin leipomaa juustokakkua. Kyllä oli herkkuillallinen! Lopulta pääsimme lähtemään juhliinkin. Ne alkoivat puoli kahdeksan, me olimme paikalla juuri ennen 10. Ei kauhian pahasti myöhässä.. Juhlat olivat jo hyvässä käynnissä eli sekaan vaan! Poliisikin muisti meitä juhlijoita käymällä kahdesti. Hauskaahan tässä on se, että Suomessa jos poliisi tulee ovelle, juhlat on kerrasta poikki. Täällä? Käski vain pitää pienempää ääntä pihalla ollessa. Brianin, siis synttärisankarin, naapuri on kuulemma vähän herkkä... Puoli kahden aikaan yöllä hipsin sitten kotiin nukkumaan. Sisälle päästyäni, tällä kertaa ovi toimi, mutta vasta useamman yrityksen jälkeen, löysin Hannan keittiöstä valmistamassa perunasalaattia sunnuntain Vappu piknikkiä varten.
(Jottei päivä olisi sujunut ilman kömmähdyksiä, jouduin soittamaan wardenille uudelleen lauantai päivällä, kun en saanut oveani auki upouudella avaimellani. Hämmentävintä oli, että avain ei tällä kertaa toiminut edes asunnon oveen! Noo, uusi soitto wardenille. Kun tämä sitten ajoi kortin toimiston koneella päivittääkseen sen selvisi, ettei kyseessä edes ollut minun korttini vaan Marian kortti!! Kortit olivat vaihtuneet Marian käydessä ulkona tupakalla! Oli lievästi sellainen tyhmähkö olo seisoa siinä wardenin edessä :D )

Munkkitaikina ja costarican kastike valmistumassa!

Sunnuntai olikin sitten meitin vappu!! Juhlikaa te vaan sitä siellä tänään ja huomenna, me nautitaan sateisesta, tuulisesta ja kylmästä säästä täällä opiskellen! Mutta meidän sisätilavappupicnic oli ihan menestys!! Ruokaa, munkkeja ja simaa oli hurjasti ja kaikki söi hyvällä ruokahalulla ja antaumuksella. Meillä oli pastasalaattia, perunasalaattia, munkkeja, costarican kastiketta, simaa, patonkia ja nachoja, kaikki itsetehtyjä!!! No okei, patonki ja nachot oli kaupasta, mutta muuten väännettiin kaikki itse. Hannan kanssa pistettiin simat tulille viime viikon tiistaina ja torstaina tehtiin uusi satsi. Yhteensä 16l simaa siis :D itse kävin vielä sunnuntaiaamuna keskustan kaupassa hakemassa patonkia ja pastasalaatin ainekset. Sitten istuttiinkin 3-4 tuntia leipomassa ja laittamassa. Onneksi kaksi suomalaista kaveria tuli auttamaan munkkien pyörittelyssä, muuten oltaisi oltu tekemässä niitä vielä pitkälle iltaan! Niitä munkkeja tuli miljoona! Ja kaikki meni!
Meillä oli oikea vapun tunnelma, ihmiset söi ja nauroi ja jutteli ja leikki ilmapalloilla! Ihan mieletöntä! Saatiin isot kehut ja kiitoksetkin toki :) On nautinto kokata ja laittaa kavereille Suomessa ja järjestää juttuja, mutta ne ovat tuttua juttua teille siellä ja maut ovat tuttuja. Näille ihmisille kun tekee ruokaa, se kiitos on vielä merkityksellisempi ja on vielä nautinnollisempaa nähdä, kun ihmiset tykkäävät itselaittamista herkuista; se on jo suuri kiitos itsessään! Ja se fiilis on niin mahtava! (Tuossa jälkimmäisessä Youtube- videossa osuu niin moni juttu kohdalleen!) Kaikki ihmettelivät, kuinka osataan tehdä esim. simaa ja munkkeja itse. Meidän 4H- sima (Hillan ja Hannan Helvetin Hyvä sima) oli suksee! :D Mietittiin Hannan kanssa siinä aamupäivällä leipoessamme, että mitä jos me ei oltais tultu toimeen? Olis tästäkin reissusta jäänyt paljon hyvää kokematta, mm. tämä Vappu picnic, tai ainakin se olisi ollut HYVIN erilainen.

Simat pulloissa odottamassa juhlijoita!

Ehkä kolmannes munkeista jäljellä!

Mutta, ihastuttavaa Vappua sinne teille Pohjolaan rakkaat ihmiset! Ottakaa ihana toukokuu vastaan iloiten auringosta, herkuista ja toistenne seurasta antaumuksella ja nautinnolla! Vappu, niinkuin mikä tahansa muukin päivä on juuri niin spesiaali kuin siitä itse teette!! Terkkusin MINÄ!

Saman verran munkkeja jo varmaan paistettu kuin on paistamatta!

Torstaina tulee minun rakkaat sisarukseni käymään täällä Vihreällä Saarella ja me seikkaillaan muutama päivä yhdessä. Lisää tarinaa sitten sen jälkeen :)

Pääsiäislomailemassa osa 2

Jotta tuosta ensimmäisestä tekstistä ei tulisi niin pitkä, päätin jakaa tämän pääsiäisen tapahtumat kahteen osaan. Tuo toinen tekstihän kattoi vain ensimmäiset kolme päivää lomasta..

Belfastin reissun jälkeen oli pari päivää tyhjää, ennen kuin matkasin Brysseliin moikkaamaan Silviaa. Itsehän kärsin kovista vieroitusoireista nämä kaksi välipäivää ja kaipasin ihmisiä ympärilleni ja tekemistä ihan koko ajan! Ai miten niin olen ihmisläheinen.. Oli vähän samanlainen tunne kuin aina kuoromatkan jälkeen. Mieli oli vielä reissussa vaikka kroppa oli jo kotona. Mitään suurempaa ei tapahtunut, joten hajoilin vähän. Kävimme keskiviikkona paikallisessa ja torstaina oli pizzailta. Pitkänä perjantaina sitten heti aamusta otin taxin alleni ja suuntasin Corkin lentokentälle. Oli aika jännää mennä ihan ekaa kertaa ihan yksin lentokentälle ja -koneeseen! Mutta selvisin. Taksikuski kertoili, että ei ollut satanut neljään viikkoon, mikä on melko epätavallista. Irlantilaiset laskee sadepäivien välejä. No, tuo sateeton kausi on otettu jo takaisin, koska varmaan kymmenenä päivänä takaperin on satanut joka päivä, välillä paistaa ja välillä tulee vettä kaatamalla. Joku täällä osaisi varmaan kertoa, kuinka monena päivänä satoi kesän 1997 aikana. Kuski oli herttainen setä ja ilahtui, kun kerroin opiskelevani matkailua; minulla on kuulemma oikea hymy siihen hommaan ja englantini on loistavaa (checked!). Toivotteli hyvät pääsiäiset jättäessään minut terminaalin pihaan.
Lento sujui moitteetta, luin lähes koko matkan Belfastin hostellista viemääni kirjaa. Lupasin tuoda vaihdossa toisen, kun seuraavan kerran menen..Oli loistavaa lukea kirjaa! Viimeksi luin tänne saapuessani, joten siitä oli jo kaksi kuukautta, mikä on minulle pitkä aika olla lukematta kirjaa! Koulukirjoja ei lasketa, koska niitä ei lueta..
Brysseliin päästyäni sain seikkailla lentokentältä keskustaan, jossa Silvia oli vastassa. Taikka melkein keskustaan. Kävimme kurkkaamassa Atomiumin, vuoden 1958 Maailman näyttelyyn rakennetun.. nähtävyyden. Se oli iso! Emme kuitenkaan menneet sisälle, koska se oli niin täynnä ihmisiä ja minulla oli matkalaukku mukana.

Atomium

Pystin jälkeen suuntasimme Silvian au pair- kotiin jättämään minun matkalaukkuni. Päätimme, että menemme kauppaan, ostamme ruokaa ja pidämme picnicin läheisessä puistossa ja että myöhemmin illalla menemme ulos syömään (porvari lomalla). Mukana heilui myös Silvian kaveri Jyri. Picnic oli hyvä, mutta ei kestänyt kovin kauaa, sillä aurinko laski puiden taakse nopeasti, kello oli jo varmaan viisi iltapäivällä, kun pääsimme puistoon. Palasimme maittavan eikä niin kevyen picnicin jälkeen palasimme kotiin ja pelailimme Kimbleä. Tällä kertaa en hävinnyt ihan 100-0!! Voitin jopa ensimmäisen erän, hyvä minä!! :D
Myöhemmin illalla suuntasimme texmex- ravintolaan illalliselle ja nautimme pääsiäismargaritat!

Jyri kehui meitä naisia margaritan keksimisestä. Kuuluuko se kunnia meille?

Jyri poistui keskuudestamme myöhään perjantai-iltana, koska hänen lento lähti aikaisin lauantaiaamuna. Lauantaina Silvia ja minä päätimme lähteä katselemaan keskustan nähtävyyksiä niin, että minä saan leikkiä turistia. Kävelimme jonkin aikaa ja kun pääsimme metroasemalla, huomasimme tekstin, että kaikki julkinen liikenne on pysäytetty aamulla tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Bussi ja henkilöauto olivat törmänneet, mutta henkilöauton kuskin ystävä oli hakannut paikalle tulleen tarkastajan niin pahasti, että tämä oli kuollut vammoihinsa myöhemmin sairaalassa. Setä oli työskennellyt yhtiössä liki 30 vuotta, joten hänen muiston vuoksi, kaikki julkinen liikenne lakkautettiin siksi iltapäiväksi. Lopputulos oli, että metrot, tramit ja bussit eivät liikkuneet ilmeisesti vielä koko seuraavana viikkonakaan. Melkoinen bisnes taksikuskeille, sillä oli pääsiäisviikonloppu ja turisteja oli liikkeellä paljon. Onneksi minulla oli oma henkilökohtainen opas, niin pääsimme kävellen liikkumaan aika hyvin. Pysähdyimme merimieskirkolla ostamassa mämmiä pääsiäiseksi. Ostin sitä itsellenikin samoin kuin salmiakkia ja ruisleipää ja ne raahasin sitten mukanani takaisin Corkiin. Yllättävän moni ulkomaalaisista ystävistäni pitivät mämmistä! Hanna oli vähän pettynyt tähän, mutta mua ei haitannut, sillä en pidä niiiiin paljon mämmistä, että olisin halunnut syödä koko purkin itse. No, lauantai meni sitten muuten koti-illan vietossa leffoja katsellen. Teimme täytettyjä paprikoita ja pestosalaattia, namnamnam! Ei mikään huono tapa viettää ilta, hyvässä seurassa ja hyvän ruuan parissa. Täyttelimme ja lähetimme myös muutamat asuntohakemukset tulevaa yhteistä kotiamme varten :)
Sunnuntaina julkiset eivät siis kulkeneet vieläkään ja päätimme ottaa pyörät alle ja huristelimme keskustaan. Aurinko paistoi ja oli todella mukava pyöräretki-ilma. Näin sitä näki Brysseliä oikein komeasti, on muuten kaunis kaupunki, suosittelen käymään! Illalla pyrähdimme käymään Silvian au pair kavereiden luona istumassa iltaa, hauskaa oli! Maanantai olikin sitten jo kotiinpaluupäivä. Jännitimme vähän, miten pääsen lentokentälle, mutta sopiva juna onneksi löytyi. Junat eivät olleet osa samaa julkista liikennettä, joten ne liikkuivat. Pääsinkin junalla suoraan lentokentän alakertaan eli voisin sanoa, että ihan hyvä diili! Eikä maksanutkaan mitään! :D Kolme päivää vietin Brysselissä, mutta pissaavaa poikaahan en käynyt katsomassa :D
Lento meni nopeasti ja pian sitä näki Irlannin rannikon avautuvan allamme. Oli kyllä kaunis näky täytyy sanoa ja sydän huokaisi: kotona! En millään haluaisi lähteä täältä, mutta pakkohan se on. Takaisin kyllä palaan, mutta suunnitelmat ehkä vähän paremmin selvillä silloin :P

Brysselin Riemukaari

Vohveleita, en ole ikinä syönyt yhtä hyviä!

Oikeustalolta

Ensimmäinen viikko kahden viikon lomasta olikin sitten takana. Tällä toisella viikolla meidän piti Hannan kanssa lähteä kiertelemään Irlantia, mutta minulta ehti pääoma huveta sen verran, että sovimme lähtevämme sitten kokeiden jälkeen toukokuussa. Vietimmekin sitten toisen viikon lähinnä toistemme ja muiden Parchment Squarella olevien tyyppien kanssa. Lähes kaikki illat menivät ulkona erilaisilla kokoonpanoilla istuen, höpötellen ja hölmöillen. Silleen ihan nätisti hölmöillen.. Maanantaina muutaman ranskalaisen kaverin piti soittaa yhdess pubissa, mutta joku muu oli varannut lavan koko illaksi, joten he eivät saaneet vuoroa, mutta hauska ilta siitä tuli kuitenkin! Tiistaina vietimme meillä peli-illan ja syötimme ihmisille loput minun mämmistäni, salmiakkia, Fazerin sinistä, hapankorppuja ja ruisleipää sekä maistatimme salmiakkikossua. Ruuasta useimmat piti, salmari ei kaikille uponnut. Keskiviikko ja torstai olivat paikallisia iltoja eli istuimme McCarthysissa. Olemme Hanna kanssa himoinneet nachoja ja kokeilimme niitä yhtenä iltana, mutta oli vähän pettymys.. :/ Perjantaina sitten lähdimme melko isolla porukalla keilaamaan. Meitä oli yhteensä kai 16 keilaamassa kahdella radalla. Oli hauskaa! Keilailun jälkeen suuntasimme kuuntelemaan live- musiikkia *köhköh* pubiin..
Lauantaina sitten suuntasimme lähes samalla porukalla, no ainakin puolella samasta porukasta Cobhiin ihmettelemään Titanicin 100v tapahtumaa. Siellä oli ilmeisesti koko viikon tapahtunut vaikka mitä. Meille osui ihastuttavan aurinkoinen päivä ja viihdyimme hienosti. Lucile ja minä olimme porukassa ainoat tytöt ja ainoat rohkeat, jotka uskaltauduimme erääseen tivolilaitteeseen, joka pisti masun vähän sekaisin :D pojat nössöili. Syömäni kevätrullat melkein tahtoivat tehdä toisen tulemisen, kun ajelu oli ohitse. Mutta että sitä alun riemua!! :D Illalla eräs ranskalainen ystävä oli laittanut ruokaa ja kutsunut meidät syömään. Tarkoitus oli lähteä vielä jälkikäteen ulos tanssimaan, mutta jäi väliin, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu siihen nähden, että sitä tuli oltua ulkona melkein joka ilta. Sunnuntai meni rauhallisesti kuomien kanssa italialaista tiramisua leipoessa ja syödessä. Myöhemmin lähdimme vihdoin ja viimein kuuntelemaan The Bailey:ssä joka sunnuntai soittavaa livebändiä. Tarkoitus on ollut mennä jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta aina on jäänyt kuitenkin menemättä. Noo.. odottelin sellaista miellyttävän rauhaisaa iltaa, mutta irlantilaiset bilettävät sunnuntainakin! Jopa yksi bändin jäsenistä taisi olla humalassa! :D Mutta soittivat kyllä hyvin, ei siinä mitään. Ei kuitenkaan ollut ihan sellaista kuin odotin... Sitten olikin jo loma ohi ja maanantaina alkaisi taas koulu.

Maanantai ja tiistai menikin sitten varsin tiiviisti kirjoittaessa kahta esseetä, joiden palautuspäivä oli tänään. Eilen sain onneksi kämppiksestä seuraa ja rupattelimme ihan kaikesta siinä samalla ja höystimme keskustelua muutamalla hörpyllä sitä salmiakkikossua, jota oli jäänyt. Ei ehkä tulleet parhaat aineet ikinä, mutta eipä ollut tylsää!!

Pääsiäislomailemassa

No huh huh, olipahan loma! Loppui aivan liian lyhyeen, kaksi viikkoa meni niin että humaus vain kävi. Ajan hurja juoksu tarkoittaa sitä, että tämä lukukausi tekee kohta loppuaan.. Nyyh!
Mutta palatakseni pääsiäisen tapahtumiin ja ihan nyt tämän vuoden pääsiäisen. Lomahan meillä alkoi 30.3. ja 1.4. matkustimme ISS:n eli International Student Society:n kanssa Belfastiin Pohjois-Irlantiin. Huippu reissu, ihan mahtava! Eihän sitä tietenkään lähdetty heti klo 7 aamulla, mutta heti sen jälkeen, että ei mitenkään liikaa myöhässä. Koska bussi oli täynnä nukkuvia tai nuokkuvia matkalaisia, huristelimme auringon noustessa suoraan Dubliniin. Matka kesti noin kolme ja puoli tunti, joista kolme kärsin kamalaa vessahätää. Onneksi olen kuoromatkojen karaistama! Dublin otti meidät vastaan aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä ja koska oli lounas aika, painelimme syömään. Suuntasimme Temple Bar :n alueelle, mikä sai muun ryhmän naureskelemaan, koska Temple Barista puhuttaessa yleensä tarkoitetaan, noh, baaria :D Mutta me söimme myöhäisen aamiaisen tai toisen aamiaisen Bad Ass Caféssa (loistava paikka, suosittelen jos kukaan koskaan on Dublinissa käymässä!).

Papuja ja mausteista munakokkelia, namnamnam!

Pari tuntia Dublinissa ja sitten palattiin bussiin ja nokka kohti pohjoista. Yksi pissatauko välissä, ja loppuiltapäivästä saavuimme Belfastiin, jonka yllä huolestuttavasti pyöri tummia pilviä.. Paljon porukalla (ja isolla porukalla) matkustaneena tavallaan kärsin siitä, kuinka huonosti hostelliin kirjoittautuminen oli hoidettu...Koska meitä oli ainakin se 40, täytimme koko hostellin ala-aulan, kun matkanjärjestäjät vasta siinä heräsivät keräämään meidän deposit- rahoja ja jakamaan meitä huoneisiin. Huoh. Noh, puolen tunnin järkkäilyjen jälkeen pääsimme huoneeseen 20 muun, onneksi meidän ryhmäläisen, kanssa. Sänkyjen varaus ja kamojen jättö ja kaupungille!! Muut lähtivät Tescoon ostamaan syötävää ja juotavaa illaksi, minä ja Hanna painelimme tutkimaan ympäristöä vielä kun oli valoisaa. Ehdimme toki käydä myös kaupassa ostamassa juotavaa illaksi (hostellissa oli Kellari, jossa saimme istua iltaa ja nauttia alkomahoolijuomia), mutta koska olemme Hannan kanssa tällaiset rikkaat suomalaiset porvariopiskelijat (NOT), me kävimme ravintelissa syömässä sen sijaan, että olisimme paistelleen jauhelihaa hostellin keittiössä. Tässä vaiheessa on sanottava kiitos iskän laittamalle 100 eurolle Visa kortin deposit puolelle! Yksi ranskalaispoika Séb lähti meidän mukaan. Menimme syömään paikkaan nimeltä Nandos. Oi, oli hyvää! Kaikki pohjautui peri-peri- mausteelle, eli kaikki oli melkoisen tulista. Metal Head ystävämme (joka paljoo Turisasta ja oli otettu kun kerroin ko. bändin olevan kotikaupungistani, kai, ja että olen tuntenut yhden bändin jäsenistä. Tästä Séb oli kaikkein vaikuttunein) meni vahingossa sitten ottamaan kaikkien tulisimman vaihtoehdon, ja on se melkoista nähdä aikuinen mies kyynelissä liian tulisen ruuan vuoksi! Tescosta ostin myös itselleni Munamiekan eli muoviputkilon, jossa oli kolme tusinaa pientä folioon käärittyä suklaamunaa. Ai mitkä heräteostokset? Suklaat eivät kuitenkaan osoittautuneet kovin herkullisiksi, joten yritin niitä jakaa kaikille ympärilläolijoilleni.

Munamiekka

Palattuamme syömästä, muut vielä kokkailivat. Toivottamaan mannereurooppalaiseen tapaansa ranskalaiset ja espanjalaiset söivät vasta 8-9 aikaan illallista, joten jouduimme odottelemaan tovin ennen kuin he olivat valmiit laskeutumaan kellariin meidän kanssa. Mutta ilta oli mitä hauskin! Pojilla oli kitarat mukana, joten saimme kuunnella live- musiikkia niin irlantilaista kuin ranskalaista kuin varmaan muun maalaistakin. Istuimme pari tuntia ottamassa kuvia, juttelemassa, nauramassa, nauttimassa juomiamme ja kuuntelemassa musiikkia. Hanna ja minä vetäydyimme takaisin huoneeseen yöpuulle jo melko aikaisin, olisiko ollut 11-12 aikaan, sillä meillä oli suunnitelmissa mennä johonkin kuppilaan aamiaiselle ennen lähtöä seuraavana aamuna. Eihän siitä nukkumisesta juuri mitään tullut sillä Kellari oli juurikin meidän huoneen alapuolella niin, että kuulimme kaikki kovemmat huudahdukset, soittamisen ja nauramisen. Ja laulamisen. Eräs suomalainen vaihtarikaveri taisi opettaa miten Baarikärpänen menee... Eräs ranskalainen ystävämme taisi nauttia vähän liikaa, koska saimme kuunnella, kuinka hän puheli sujuvaa norjaa wc-pytyn kanssa myöhemmin yöstä. Olin juuri ehtinyt vaipua uneen, kun heräsin hyvin äkisti kovaääniseen ranskan puhumiseen ja kun nostin päätäni näin kuinka yksi ranskalainen ystävämme tanssi huoneessa, kyseli kuinka voin ja toivotti rauhaa. Juokoon seuraavalla kerralla rommikolansa raakana, ilman kolaa kun menee hyperaktiiviseksi :D Se poika on muutenkin vähän yliaktiivinen aina välillä. Loppujen lopuksi nukahdin noin puoli viisi aamusta ja nousin heti seitsemältä. Voin sanoa, että oli hiljainen bussimatka Bushmillsiin ja Giant's Causeway:lle!
Bushmills on noin 1300 asukkaan kylä Pohjois-Irlannin pohjoisella rannikolla. Sieltä löytyy maailman vanhin luvan saanut viski tislaamo "The Old Bushmills Distillery". Siellä käytiin! Tislaamo oli ihan mielenkiintoinen ja sitä oppi ymmärtämään viskin tekoa vähän paremmin. Mitäänhän en enää muista, mutta silloin se tuntui aukeavan. Kierroksen jälkeen suuntasimme Giant's Causeway: lle, joka on basalttipylväistä koostuva nähtävyys. Mikään hirvittävän iso se ei ole, mutta ympäristö mihin se on muodostunut oli aika vaikuttava! Paljon merta ja korkeat kielekkeet ympärillä. Se on yksi UNESCON perintökohteista ja siellä vierailee vuosittain tuhansittain kävijöitä. Myös meidän käynnillä kivillä seisoskeli paljon ihmisiä.

Siellä niitä seisoskeli kun me päästiin paikalle

Kivet ovat suurimmalta osin kuusikulmaisia

Näkymät on hulppeat!

 Muutaman tunnin ihmettelyn jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohti Belfastia. Palattuamme kaupunkiin, me poroporvarit ja Maria lähdimme jälleen ulos syömään, kun muut menivät kaupan kautta hostellille. Moni paikka oli ihan tupaten täynnä ja odottelua olisi ollut vähintään kolme varttia. No, samaisesta Nandosista, jossa olimme edellisiltana olleet löytyi meille kolmelle paikat. Valitettavasti kauppa oli ehtinyt mennä jo kiinni, kun me lopetimme ruokailun, joten sitten metsästimme off-license baarin, josta sai ostettua muutaman siiderin iltaa varten. Kysäisimme neuvoa vastaantulevilta kahdelta naiselta, ja he neuvoivat meille iloisesti tien. "In Belfast, you can always get a drink!". Kuulosti hyvältä sloganilta turistiesitteeseen.. No loppujen lopuksi löysimme yhden ja sen jälkeen palasimme mekin hostellille. Meidän huoneessa ranskalaistytöillä oli tohina päälle laittautumisessa, koska porukka oli lähdössä pubiin istumaan ennen omia jameja Kellarissa.
Ensimmäisessä pubissa istuimme kuin sardiinit purkissa eräässä loosissa. Tuli vähän mieleen sauna; kaikki istui vieretysten pikkuruisessa kopissa, jonka ovi suljettiin ja oli kuuma! Kukaan ei ollut tosin alasti.. Pian siirryimme kuitenkin naapurikuppilaan, jossa soitettiin live- musiikkia. Oli hienon kuuloista ja ranskalaiset ystävämmekin pääsivät osaksi iltaa! Väki tanssi ja lauloi mukana, sitä tuli väkisinkin loistavalle tuulelle! Ja ei, pari tuoppi ei vielä vaikuta samalla tavalla. Juuri ennen kuin soittajat lopettivat, joku munapää kuitenkin meni kaatamaan juomansa käsivarrelleni. Onneksi oli vain rommicola, eikä mikään punaviini.. Joka tapauksessa,  takkiani en voi pestä itse pyykkikoneessa vaan se pitäisi viedä pesulaan.. En ole vielä saanut aikaiseksi, koska juomaa ei kaatunut niin paljon, että takki olisi ruvennut hirmuisesti haisemaan. Léo ystävällisesti ehdoitti, että katson googlesta ohjeet kuivapesuun. Kaiken löytää googlesta. Miehet..

Karel laulamassa ranskaksi irkkusoittajien kanssa

Kun bändi oli lopettanut kävelimme takaisin hostellille ja suuntasimme Kellariin. Tällä kertaa tunnelma oli vähän vaisumpi, mutta kitaraa soiteltiin ja juteltiin niitä näitä. Edellisenä iltana olivat kuulemma pelanneet erästä peliä ja nyt se aloitettiin uudelleen. Sääntönä oli, että jos puhui omalla kielellä, joutui ottamaan yhden vaatekappaleen itseltään pois. Ranskalaisille ja espanjalaisille se oli melko haastavaa, sillä he puhuvat alituisesti omia kieliään varsinkin jos ovat keskenään. Heillä on oikein hinku puhua niitä. Meille suomalaisille se ei ollut niinkään vaikeaa. Me emme myöskään saaneet puhua ruotsia, koska kukaan ei huomaa kuulemma eroa ruotsin ja suomen välillä (!), ja Léo muisti, että se on meidän toinen kotimainen kieli joten.. Kaikki olivat vähän nuukahtaneita ja kellokin näytti jo ainakin 1 aamusta, joten keskustelu ei käynyt mitenkään liian vilkkaasti. Jokunen oli ilman kenkää tai sukkaa, mutta jäi kuulemma aika laimeaksi edelliseen iltaan verrattuna. Maria oli ylivoimainen, koska oli ainoa italialainen matkalla. Me poistuimme melko pian, yhtäkään vaatekappaletta menettämättä, kakan hajuiseen huoneeseemme nukkumaan. En tiedä menikö huoneemme vieressä juurikin kaikki viemäriputket vai miksi se haisi, mutta sen seinän vieressä, jossa minä nukuin oli pakko nukkua vain toisella kyljellä! Ei todellakaan voinut kääntää kasvoja seinää kohden!
Seuraavana aamuna suunnitelmissa oli pongahtaa jälleen heti kukonlaulun aikaan ylös ja mennä jonottamaan maaliskuun lopulla auenneen uuden Titanic- museon oville. Titanicin uppoamisesta kun on nyt kulunut 100 vuotta, täälläkin on tapahtunut kaikenlaista. Sitä on, voisin jopa sanoa, juhlittu.. Mielenkiintoista. No, joka tapauksessa saimme kävellä kovassa tuulessa, mutta ainakin auringonpaisteessa muutaman kilometrin matkan museolle. Mukaan lähti myös Maria. Oli hyvä idea olla heti museon auetessa jo paikalla, sillä silloin ei ollut vielä ihan liikaa ihmisiä liikkeellä vaan saimme kierrellä melko rauhassa. Bussi takaisin Corkiin lähti vasta klo 1 päivällä, joten meillä oli jokunen tunti. Itse en ole niin syvästi kiinnostunut Titanicin tarinasta, vaikka olihan se toki traagista. Koska kyseinen paatti rakennettiin Belfastissa, myös näyttely oli kasatty varsin vahvasti tämän rakennusprojektin ympärille. Itse uppoamista, joka kaikkia viehättää ja hirvittää eniten, ei kuitenkaan ollut kovin vahvasti nostettu esille toisin kuin kuulemma Lontoossa aikoinaan. Täällä Irlannissa pyörii sanonta ja teksti, että "tarvittiin 100 irlantilaista rakentamaan Titanic, mutta vain yksi englantilainen upottamaan se". Näyttelyn kierrettyämme lähdimme kävelemään takaisin keskustaan ostamaan jonkin verran matkamuistoja ja tuliaisia. Sadekin muisti meitä tässä vaiheessa, joten painelimme melko kiireesti eteenpäin. Vasta tässä vaiheessa pysähdyimme aamiaiselle. Ostimme subit mukaan ja menimme hostellille syömään. Muut alkoivat saapua vähän sen jälkeen takaisin, kaikki melko kastuneina. Yhdeltä lähdimme huristelemaan kohti kotia.

Belfast aamuauringossa

Titanic- museo

Arkea ja juhlaa

Taas ehtinyt vierähtää tovi.. Aika on mennyt kuin siivillä, mikä tässä tapauksessa on hyvinkin haikea asia. En millään haluaisi erota näistä ihmisistä! Mutta on ihana nähdä teidät taas!! Eli, olen palailemassa kotikonnuille tuossa kesäkuun alussa :) Tuntuu kuin olisi vasta saapunut tänne ja ihmetellyt kovasti, kuinka pääsiäisloma on kahden viikon mittainen- ja kymmenen viikon päässä. Mutta nyt se jo alkoi! Palaan koulun penkille 16.4.

Viime viikolla ei tapahtunut mitään mullistavaa, lähinnä keskityttiin koulussa käymiseen.. Viikonloppukin oli melko hiljainen, mitä nyt perjantaina käväisin kaverin bileissä, joissa oli itseni lisäksi neljä poikaa, eli ei ainakaan vieraslukumäärältään ollut huimat kekkerit. Mutta hauskaa oli kyllä, voi pojat!! Mitään kummempaa ei oikeastaan tehty, istuttiin pöydän ympärillä ja otettiin muutama, mutta sain kyllä nauraa noiden kavereiden jutuille ihan vedet silmissä :D Välillä mietin, että mitä ihmettä mä tein siellä niiden kanssa, mutta hyvä etten jättänyt menemättä! I'm one of the guys- again! Lauantai ja sunnuntai menivät aurinkoisissa ja lämpöisissä kesätunnelmissa. Lauantaina käveltiin kämppiksen kanssa keskustaan, ja olin ekaa kertaa pelkästään pikkutakki päällä, oli niin lämmin. Käveltiin joenrantaa keskustaan, oli todella nättiä ja ihmiset olivat muutkin liikkeellä! Sunnuntaina mentiin toisella porukalla ja käveltiin lähes sama reitti, mutta nyt ei mentykään keskustaan vaan lähdettiin kävelemään joenrantaa pitkin pellon reunaa toiseen suuntaan. Jälleen oli ihmisiä paljon liikkeellä ja aurinko lämmitti suloisesti. Tällä kertaa otin takinkin pois ;) Lähes kolme tuntia me kuljimme auringossa, nauroimme ja nautimme. Pelästyimme lehmiäkin yhdessä vaiheessa, kun tuntui siltä että ne olivat vähän liian kiinnostuneita meistä- parikymmentä nuorta lehmää rynnisti juosten meitä kohti, niin oli siinä vähän jäätävä olo. Pähkäilimme, uskaltaudummeko jatkaa pellon reunaa tiiviisti vahtivien katseiden seuratessa meitä.. Koska muutkin ulkoilijat jatkoivat rohkeasti kyseisten kantturoiden ohitse, mekin tohdimme sen tehdä. Rafael oli melkoinen "cow- master". Kuvat tästä sunnuntain kävelyretkestä ja lehmien kohtaamisesta ovat toisilla. Tämä kuva esimerkiksi on Léon ottama, kun minä ja Lea juoksimme karkuun lehmiä: http://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150904373429616&set=a.10150500875399616.470383.758684615&type=3&theater

Tämä viimeinen viikko ennen lomaa, oli myös koulupainotteinen, mutta paljon viihdettäkin riitti, ainakin puolesta välistä viikkoa alkaen. Koko viikko on ollut todella lämmin. Auringossa lämpötila kohosi suurinpiirtein +20 asteeseen. Ihan mieletöntä! Se näkyi kyllä tunneillakin, suuri osa luokasta puuttui :D tällainen sää on erikoista irlantilaisillekin, joten he ottavat auringosta kaiken irti. Yhtenä päivänä istuimme koulun viheriöllä tekemässä koulutehtävää. Keskiviikkona ja torstaina istuimme täällä asuntolan nurmikoilla ottamassa aurinkoa pari tuntia/päivä. Kaulani taisi ottaa vähän enemmänkin väriä..Väärää väriä tosin (lue: paloin). Tiistai-iltana kävimme kämppiksen ja sen sulhasen kanssa sekä parin Erasmus- kaverin kanssa pelailemassa biljardia paikallisessa. Keskiviikkona menimme Nicholen kanssa katsomaan kerran vuodessa järjestettävää "eksoottista tanssiesitystä" eli strippareita :P Paikalla piti olla sekä mies- että naisesiintyjä. McCarthy's oli tupaten täynnä eri asteisissa humalatiloissa olevia ihmisiä; tyttöjä ja poikia. Koko ilta lyhykäisyydessään meni niin, että odotimme kaksi tuntia, että esiintyjät saapuvat paikalle, jonka jälkeen katsoin esitystä ehkä 20 minuuttia ja lähdin kotiin. Miesstrippari oli ensin. TOSI hyvä idea laittaa hänet ensin, kun tila on täynnä varsin humaltuneita ihmisiä, joista suurin osa on miehiä ja kaikki olivat odottaneet jo pari tuntia! Ei taas mitenkään hyvin suunniteltu juttu.. No, tämä ensimmäinen esiintyminen kesti kokonaisuudessaan ehkä 10 minuuttia ja ensimmäisen kahden minuutin aikana oli vaatteet jo kaikki kadonneet.. Ei ole häpee olla nopee- sanonta ei mielestäni sovi tähän, kun kerran oli luvattu kunnon show.. Kun setä oli poistunut lavalta, nousi sille illan naispuoleinen esiintyjä- jo valmiiksi alusvaatteissa. Pääsee nopeammin esityksen loppuun, kun jättää vaatteidein riisumis-osan välistä! Venaas.. s t r i p t e a s e ... mitenkäs se menikään. Nichole oli toivonut saavansa jotain hyviä tanssimuuveja, mutta jäivät ne saamatta. Voin sanoa, että Hanninkin esiintyjä oli melkein parempi kuin nämä kaksi yhteensä!!! :D Että sellainen kokemus.

Torstaina tosiaan istuttiin iltapäivällä jälleen auringossa nauttien jääkaappikylmää siideriä ja jäätelöä. Illalla lähdimme sitten "ranskalaiselle illalliselle". En ole ihan varma, miten koko homma alusta asti toimii, mutta pointti oli että eräs ranskalainen ystävämme Marie oli varannut käyttöönsä erään talon, joka on nykyään tarkoitettu erilaisille tilaisuuksille ja sen saa käyttöönsä jonkun papin kautta, eli se on seurakunnan omistuksessa tai jotain.. Joka tapauksessa Marie ja muutama muu oli valmistanut illallisen ja kahden euron panoksella pääsimme siitä nauttimaan. Oli muuten hyvää!! Ja joku pyyti meitä järjestämään suomalaisen illan, mikä olisi ihan huippua! Täytyy varmaan pyytää Elmoa& co:ta tuomaan iso kasa ruisleipää ja suomiviinaa :D Mites tota mämmiä tehtiinkään? :D Itse olen ihan innoissani järjestämässä tätä!! En vain vielä tiedä miten koko homma tosiaan toimii..

Perjantaina olimme päättäneet Nicholen, Hannan ja Joelin kanssa lähteä Kinsalen kylässä käymään. Tunnollisena koulunkävijänä podin kovasti syyllisyyttä, että skippaan perjantain kolme tuntia koulua. Näin ollen, koska olimme päättäneet että lähdemme klo 11 totesin, että ehdin mennä aamun ensimmäiselle tunnille ja lintsaan vain kaksi tuntia. Ei tuntunut niin pahalta :P Kinsale on pieni rantakaupunki, todella herttainen. Sää ei lämpönsä ja auringon puolesta enää suosinut meitä, mutta oli kyllä ihan mukava ilma retkelle. Pilvistä ja n. 10 astetta lämmintä. Iltapäivä vierähti rattoisasti siellä siis :) Illalla oli sitten Essin synttärijuhlat. Oikeat synttärit on vasta ensi viikolla, mutta Essi lähti tänään Hollantiin, niin juhlimme niitä eilen. Oli hauskaa istua iltaa hyvässä porukassa viimoista kertaa ennen kuin väki katoaa lomalaitumille, kukin minnekin. Ja pääsin ulkoiluttamaan täällä ostamiani korkokenkiä ensimmäistä kertaa!

Kinsalen satama

Täällä kävimme

tadaa! <3

Tänään, lauantaina, herättyämme suuntasimme keskustaan Nicholen, Hannan ja Joelin kanssa nauttimaan irlantilaisen aamiaisen. Joelkin ehti sellaisen saada ennen kuin palaa takaisin Suomeen. Oli kyllä maittavaa taas :) Kaupungilla ollessani shoppailin vähän ja vaihdoin parikymppiä punniksi huomenna alkavaa Belfastin matkaa varten! Herätyshän on luonnottoman aikaisin, bussi lähtee klo 07:00 sharp! Niin varmaan.. Todennäköisesti ollaan liikkeellä vasta 20 yli 7, mutta.. Noh, mikäs siinä, bussissa voi nukkua mp3 korvilla :)  Hauskaa pääsiäistä ihmiset!!! Itsehän olen Brysselissä nauttimassa belgialaisista suklaamunista!

Vähän niin kuin Vappu

No huh huh, nyt on juhlittu St. Paddy:a jokunen päivä! Varsinainen juhlapäivähän on 17.3., ja se on aina vapaapäivä. Nyt se osui lauantaille, mikä tarkoitti että vielä sunnuntai ja maanantaikin juhlittiin! Ilmeisesti on niin, että jos juhlapäivä osuu viikonlopulle, seuraava maanantai on vapaa. Aina. Hyvä perinne mun mielestä, voitaisiin ottaa Suomeenkin. Monihan aloitti juhlimisen jo perjantaina. Me täällä Parchment Squarellakin juhlimme, sillä silloin oli Ammin synttärit. Olimme Lean ja Maria Paolan kanssa leiponeet salassa kakun ja perjantaiaamuna ennen kouluun menoa yllätimme Ammin isolla porukalla päästämällä itsemme Essin avainkortilla sisään ja laulamalla paljon onnea! Tietysti oli viisas idea jäädä kakun kanssa palohälyttimen alle, sillä kun Ammi puhalsi kynttilät sammuksiin, hälytin pärähti soimaan :D Mutta yllätys oli onnistunut! Koska suklaamaapähkinävoikakku oli melko hyvää, oli ihan pakko jättää aamun ensimmäinen tunti väliin.. Päivällä kiersin kaupunkia ristiinrastiin ja kävin muutamassa liikkeessä useammankin kerran etsiessäni St. Paddy roinaa ja vihreää päällepantavaa lauantaita varten. Voin sanoa, että olin melko tyytyväinen löytöihini ;) Ammin synttärijuhlat olivat illalla yhden ranskalaisen asunnossa, mutta itse en päässyt paikalle, sillä olin ostanut lipun UCC:n kuoron kevätkonserttiin. Oli muuten tosi hyvä konsertti!! Vierustoveri taisi katsella kummissaan, kun tein merkintöjä ohjelmalippuseen. Olisi nyt sitten kymmenkunta biisiehdotusta Norsuille! Konsertin jälkeen tuppauduin kuorolaisten mukaan jatkoille. Kaverini Siobhán siis laulaa kuorossa, joten uskalsin lähteä mukaan :D Noin puolen tunnin kuluttua Nichole ja hänen sulhasensa kavereineen saapuivat samaan pubiin ja jatkoin iltaa heidän kanssaan. Kävimme vielä tanssimassa Bailey:ssä ja kotiin lähdimme ennen sulkemisaikaa.

Odotettu lauantai koitti! Olimme Hannan kanssa päättäneet mennä jo viimeistään klo 12 keskustaan, jotta saamme hyvät paikat paraatin katsomista varten. Porukkaa lähti enenmmänkin samaan aikaan bussilla kaikilla enemmän tai vähemmän vihreää päällä. Minulla enemmän. Mutta nyt on ainakin hattu minun hattukokoelmaani! Minun oli tarkoitus laittaa nuo bokserit jalkaan, mutta koska niistä huomasi melko voimakkaasti, että ne olivat bokserit eivätkä shortsit, vaihdoin ne kullanbeigeihin shortseihin, jotka olin ostanut B- suunnitelmaksi. Tänä vuonna paraatin aiheena oli "kulta" viitaten kesän olympialaisiin, jotka vietetään Lontoossa. Asuni oli aika onnistunut, vaikka itse sanonkin.

Maalasimme poskiini myös Irlannin liput, mutta unohdin aina välillä, että ne olivat siellä, joten niitä tuli pyyhkäistyä aika ajoin, jonka jälkeen ne olivat hieman levinneet..
Olimme keskustassa jo reilusti ennen puoltapäivää, jolloin meille jäi aikaa kierrellä kaupunkia. Sää suosi meitä taivaallisesti!! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pilviä oli jonkin verran mutta ne eivät vaikuttaneet sadepilviltä, ja säästyimmekin sateelta. Minulle tuli varsin vahvasti mieleen meidän vappu, sillä ilmassa oli juhlan tuntua ja ilma oli vahvasti kuin alkava toukokuu; ei vielä lehtiä, mutta aurinko jo lämmitti. Ihmiset kulkivat erilaiset vihreät tai viher-valko-oranssit koristukset yllään, ilmapallo myyjiä kulki kaduilla ja kaikkialla oli myyntipöytiä, joista sai ostaa hassuja hattuja, peruukkeja, sukkahousuja, ilmapalloja jne. The Grand Parade oli suljettu liikenteeltä ja katujen varsille oli pystytetty erilaisia kojuja, joissa oli myynnissä ruokaa, koristeita ja matkamuistoja. Eniten ehkä ruokaa; itsekin nautin kevään ensimmäisen irtojäätelön VIHREÄSTÄ jäätelötötteröstä :)
Parkkeerasimme hyvissä ajoin melko hyvälle paikalle, johon kerääntyi meikäläisiä enemmänkin. Oli ihan loistava paikka täytyy sanoa! Kuvia paraatista tuli otettua liki 800. Paraatissa näkyi sitten jos jonkinmoista kulkijaa. Lähes tulkoon jokainen ryhmittymä ja porukka liittyi jotenkin urheiluun, jälleen kerran johtuen olympialaisista. Myös eri maita oli edustettuna liittyen ehkä olympialaisiin myös. Paraati ei ollut mikään päätähuimaava, mutta mahtava kokemus, sillä ei meillä juurikaan ole tuollaisia paraateja. Tässä jokunen kuva:

Setä myy hattuja ja muuta krääsää

Ruokaa!

Irkkubändi

Suklaalähde

"Kiss my ass"

Meidän oma sessio, kiitos Séb ja Karel

Ihan oli miellyttävä ilma ;)

Paraatin jälkeen väki lähti valumaan kuka minnekin. Meidän porukka otti määränpääkseen kadun toisella puolella olevan pubin. Ilmeisesti tänään olisi myös Irlanti-Englanti rugby- ottelu.. Voitte vain kuvitella sitä määrää ihmisiä, joka muutenkin tuona päivänä oli pubeissa! Tämäkin paikka oli varsin täynnä, mutta saimme jonkin sortin seisomapaikan, johon ranskalaiset ystävämme olivat tyytyväisiä, sillä telkkarissa pyöri Ranska-Wales ottelu. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä vartti sisäänmenon jälkeen alkoi sataa vettä kaatamalla! Vietimme leppoisasti aikaa kumoamalla muutaman tuopillisen, joiden jälkeen kävimme syömässä. Sieltä suuntasimme bussilla takaisin kotiin ottamaan huilia pariksi tunniksi, jonka jälkeen kokoonnuimme jälleen kaikki Essin ja Ammin luona. Istuimme siellä aikamme, jonka jälkeen tilasimme taksit ja painelimme kaupunkiin. Busseja ei enää illalla liikkunut. Yritimme ensin vakkaripaikkaan, The Baileyhyn, mutta paikka oli täynnä, joten emme päässeet sisään. Suuntasimme siis Old Oak- nimiseen kuppilaaan. Taisi olla virhe.. Sisään päästiin kyllä, 10cm kerrallaan. Paikka oli ihan tupaten täynnä!! Minua se ei juurikaan miellyttänyt, mutta jotenkin vain siellä tuli jokunen tunti vietettyä. En ottanut itse mitään, koska ihmiset tungeksivat ja tönivät ja juomat läikkyivät. Jos pudotti kolikkonsa, ne jäivät maahan sillä alas ei uskaltanut kyyksityä, kun pelkäsi tulevansa tallotuksi. Vaikka aloin tulla melko väsyneeksi ja hymyä oli aina välillä vaikea pitää kasvoilla, en halunnut lähteä yksi maksamaan taksia kotiin tai pilata muiden hauskuutta. Löysin itselleni jakkaran, jolla istuin kaikkien takit allani, jotteivat ne katoa, ja katselin kun muut tanssivat ja pitivät hauskaa. Se oli oikeastaan minulle riittävä määrä hauskuutta, sillä olin melko poikki jo edellisillan joraamisesta, joten launtaina ei tanssittanut, mutta fiilistelin kyllä musiikkia ja muiden hauskanpitoa. Baarista poistuimme noin tunti ennen sulkemisaikaa.

Sunnuntaina heräsin sitten kerrankin myöhään, kun oli vapaapäivä! Yleensä minulla on ollut tapana herätä viimeistään vartin yli 10, vaikka olisin mennyt nukkumaan vasta lähempänä kolmea aamuyöstä. Nyt nukuin onnellisesti yli puolenpäivän :) Äkkiä facebook auki ja tarkistamaan, josko joku lähtisi jonnekin. Aurinko oli korkealla ja mieleni teki lähteä katsomaan lauantain jälkimaininkeja. Aamiainen jäi väliin, kun tuli melko kiire heittää vaatteet niskaan ja lähteä kaupunkiin muutamien muiden kanssa. Oli muuten ihan loistava päivä! Ruoka- ja koristekojut olivat siirtyneet Patrick's Streetille ja kadun päähän oli pysytetty melko iso lava livemusiikkia varten. Ihastelimme kojuja ja kuuntelimme irlantilaista musiikkia auringonpaisteessa. Liikeellä olin suomalaisen Sakarin ja kourallisen ranskalaisia kanssa. Paikalla oli Erasmus- kaverit Romain ja Lucile sekä heidän kolme tuttuaan. Myöhemmin mukaan liittyi myös Maria Paola. Seisoskelimme aikamme kuuntelemassa, pojat söi jäätelöt ja itse join kahvin. Tästä lähdimmekin sitten pubiin :> Pubissa otimme parit ja kuuntelimme yli tunnin verran livenä soitettua lattarimusaa. Ihan mahtavaa! Monessa paikassa niin kaduilla kuin kapakoissakin soi live- musa. Kun olimme saaneet tarpeeksemme, vaihdoimme paikkaan, jossa pyöri jokin jalkapallopeli ja irlantilainen musiikki raikasi. Tällä kertaa ei tosin livenä. Sieltä poistuin käymään kotona syömässä Hannan kanssa ja ruuan jälkeen suuntasin takaisin keskustaan, jonne muut olivat jääneet. Ilta meni rattoisasti mitä parhaimmassa seurassa mitä parhainta musiikkia kuunnellessa!! Oli loistavaa olla Romainin ja Lucilen kanssa, sillä he ovat olleet täällä jo syksystä alkaen. Tuli kokeiltua uusia paikkoja. Tähän mennessä kapakka valikoimamme on rajoittunut lähinnä The Baileyhin. Viikonlopun aikana kävin kahdeksassa eri pubissa, kaikki hienoja paikkoja. Sunnuntai-illan viimeisessä oli livebändi nimeltä Celtic Fusio, muistaakseni. Setä soitti pyykkilautaa. Sellaista puusta ja metallista tehtyä ;) Sunnuntai oli muuten äitienpäivä täällä, joten onnea äiti!! :)

Maanantai meni sitten muuhun viikonloppuun verrattuna tylsissä merkeissä. Nousin johonkin aikaan ja nautin aamiaisen, istuin koneella ja kävin läpi lauantaina ottamat kuvat ja latasin facebookkiin, siivosin, kävin reilun tunnin lenkillä, kävin suihkussa, söin, istuin taas koneella katselemassa majoituspaikkoja, kun kaikki mun rakkaat sisarukset tulee toukokuun alussa käymään mun luona! <3 Katselin vielä leffan ja menin ajoissa nukkumaan.
Tänään on palattu arkeen, mutta enää on vain puolitoista viikkoa pääsiäislomaan ja silloin odottaa Belfast, Brysseli ja moni muu paikka!