Apua, syksy saapuu!

Syyskuu, voi jestas sentään! Tänään koiran kanssa lenkillä ollessani huomasin, kuinka kylmä pohjoistuuli onkaan ja että lehdet puissa alkavat muuttaa väriä. Se tarkoittaa myös sitä, että tämä kausityö Pennyghaelissa alkaa olla loppusuoralla, alle kaksi viikkoa töitä jäljellä!
Se on kamalan surullista! Olen viimeiset ties kuinka pitkään käynyt läpi erilaisia tunnetiloja ilosta ja onnellisuudesta suruun ja ahdistukseen, pelkoon ja kutkuttavan innokaaseen odotukseen. Toisaalta niin hirmuisen kovasti haluaisin jäädä tänne, nähdä Mull syksyllä ja talvella, mutta toisaalta en malta odottaa, että pääsen Suomeen näkemään perheen ja ystävät, aloittamaan uudenlaisen ajanjakson elämässäni. Meinataan nimittäin hyvän ystäväni Tiinan kanssa muuttaa kämppiksiksi Tampereelle marraskuun alusta! Voisi nimittäin olla liian iso kulttuurishokki yhtäkkiä muuttaa asumaan yksin, kun on ensin puoli vuotta asunut yhdessä ihmisten kanssa! :D
Vaikka työt täällä hotellilla loppuukin tuossa syyskuun puolessä välissä, en palaa Suomeen ennen lokakuuta, sillä aion tehdä Ylämaa Tourneen ja matkustella täällä Skotlannissa jonkin aikaa. Se ehkä tasoittaa hieman lähdön aiheuttamaa ahdistusta; en nimittäin lähde ihan heti vaan vielä on jotain uutta ja jännää odottamassa!

Suomeen paluu tuntuu oikealta ratkaisulta, eikä minulla ole enää hinkua jäädä työskentelemään tänne Britteihin Pennyghaelin jälkeen. Ei siksi, ettenkö siitä pitäisi, minusta vain tuntuu, että en halua niin sanotusti "sotkea" näitä kokemuksia. Tulen "nollaamaan" Suomeen talveksi, katsotaan mitä ensi kevät tuo tullessaan. Olen pitkään jo pyöritellyt mielessä, että kysyisin ottaisivatko Tony, Joy ja Paul minut ensi kesäksikin. En vain ole uskaltanut kysyä, sillä vastaus vähän pelottaa! :D Jos se on ei, en voi muuta kuin ajatella, että olen ollut lähes katastrofi, ja jos he sanovat kyllä, tahdonko sitä todella? Jatko-osat ovat harvemmin yhtä hyviä kuin ensimmäinen.. Lisäksi olen miettinyt, että olenko liian vanha tällaiseen kausityöhön, jossa vastuuta ei liiemmin ole, mitä kuitenkin ammatillisesti kaipaisin, vaikka suorittavasta työstä pidänkin. Plus Obi alkaa käydä kovasti vanhaksi, häntä ei välttämättä enää ensi kesänä ole tai jos onkin, lenkkeily ei ehkä olisi enää aivan samanlaista. Jo pelkästään tämän kesän aikana olemme kaikki huomanneet, kuinka vanhaksi hän alkaa käydä ja askel hidastua. Mutta jollen kysy, tulen varmaan aina ajattelemaan, mitä jos? Gosh, en vain saa mentyä ja avattua suutani! Ja tottakai, vaikka oma elämä ja miten sen haluan elää pitäisi olla ensisijaista, satun tietämään, että ensi kesälle olisi ainakin parit häät. Kutsuja ei ole vielä tullut, mutta uskoisin olevani vieraslistalla :D Myös perheloma on suunnitteilla... What to DO!? :D

Kylä kohtasi surua menneellä viikolla, kun yksi kyläläisistä menehtyi kaaduttuaan kotonaan portaissa. Oli vanhempi setä jo ja ollut pitkään aika huonossa kunnossa, mutta tapahtunut tuli kuitenkin melkoisena shokkina. Kyseinen herra oli myös apukokkimme aviomies, joten Joy ei ole ollut nyt töissä melkein viikkoon. He olivat edelleen naimisissa, vaikka ovatkin asuneet erillään jo vuoden verran. Mies asui aivan pienen kylän keskellä, joten näin häntä melkien päivittäin, kun lenkitin Obia. Hän saattoi olla nojailemassa portinpielessä oma koiransa aidalla istumassa (tiedän, todella outoa! :D ) ja tervehti minua joka kerta. Joskus pysähdyin juttelemaan niitä näitä hetkeksi. Kaikki sanoivat, että hän oli vähän kärttyisä vanha mies, mutta minulle hän oli aina ystävällinen ja mukava. Uskoisin siis, että tiedossa on aikas isot hautajaiset, sillä kovin moni tunsi hänet, ja vaikkei ollutkaan alunperin kotoisin Mullilta, ehti asua täällä useamman kymmenen vuotta. Surullista, kovin surullista.

Elokuu noin muuten meni tasaisen tappavaan tahtiin. Noin puolessa välissä sitä tajusin, etten ollut poistunut Pennyghaelista kertaakaan sen jälkeen, kun tulin Glasgown reissultani :D mutta eipä tuo oikeastaan tuntunut haittaavan. Töitä oli tasaisesti, oli kiirettä enemmän ja oli vähemmän, mutta hyvin kasvatan reissukassaani. Täytyy myöntää, että tippikulttuuri on ihan kiitettävä; tähän mennessä olen saanut säästettyä sen verran, että saan kevyesti maksettua reissuni majoitukset ja ruokailut. Ei tarvitse käyttää kuin pari sataa (n.300€) puntaa matkustamiseen ja se pitää sisällään aika hyvin koko Skotlannin länsirannikon :D

Olimme pari viikkoa sitten viikonlopun verran kiinni, sillä hotellissa ei ollut asiakkaita ja läheiset B&B:t olivat myös kiinni, joten heiltä ei olisi tullut asiakkaita ravintolaan ja näin ollen pidimme ravintolan ovet suljettuina kaksi iltaa. Olivat myös aika ihastuttavat päivät, lämpöä ja aurinkoa, sanoisin jopa että hellepäivät! Istuinkin suurimmaksi osin yhden päivän vain puutarhassa lukemassa kirjaa. Olen myös muutamana hassuna hellepäivänä käynyt pulahtamassa lochissa, joten CHECK! Lochissa on uitu! Otin myös ilon irti vapaista ja käväisin "vielä kerran" Ionalla. Tällä kertaa olin kaukaa viisas ja pakkasin kumisaappaat reppuun, sillä aikomuksena oli tehdä pieni vaelluskierros eteläosassa saarta, nähdä muun muassa Columba's Bay sekä vanha marmorilouhos tms. Neljä tuntia tuli vaelleltua soisessa ja märässä maastossa, mutta päivä oli kaunis ja lämmin, joten oli kyllä aivan mahtavaa!! Sen verran voin sanoa, että jos ikinä menette Ionalle, älkää odottako minkään sortin opastekylttejä tai vastaavia, paikat on löydettävä ihan itsekseen :DD

Muita "vielä kerran" juttuja on ollut viime lauantainen reissu Tobermoryyn, jossa en ole käynyt kuin kerran huhtikuussa, kun menimme juhlistamaan Joyn syntymäpäivää ja kävimme siellä syömässä. Nyt minulla oli kunnolla aikaa kierrellä ja kaarrella kylässä ja kävin myös kävelemässä Aros Parkissa, jossa ehdin nähdä aika vaikuttavat vesiputoukset. Usean päivän sateen jälkeen ne olivat todella massiivisen oloiset! Kyseiset Arosin putoukset olivat "must see"- listallani, mutta olin jo osittain luopunut toivosta, että näkisin ne, sillä olin hylännyt ajatuksen, että ehtisin julkisilla liikkumaan Tobermoryyn asti. Toisinpa kävi! Autoin yhtä asiakasta, joka oli saapunut saarelle ilman kunnollista taustatyötä ja ilman autoa. Hän joutui siis liikkumaan julkisilla, ja bussejahan kulkee päivässä kolme suuntaansa :D Autoin häntä selvittelemään aikatauluja, jolloin hoksasin, että ko. reissu on tehtävissä! Viime lauantai oli melko rauhallinen, joten Paul oli kiltti ja lupasi tehdä minun aamuvuoroni, jotta pääsen Tobyyn. Paikan päällä huomasin, että lahden rantaa pitkin menee kävelypolku puistoon ja vesiputouksille. Kaikki osui aivan nappiin, ja minulla oli mahtava päivä! Kiitoksena Paulille ostin tummaa suklaata, koska tiedän, että hän pitää siitä, ja olin NIIN hyvällä tuulella! Takaisin hotellille päästyäni sain tietää, että ilta olisi minulla vapaa, koska ei ollut kuin yksi varaus. Myöskin sunnuntaiaamu olisi vapaa, koska aamiaisella ei olisi kuin kaksi henkeä.. Näinpä päätin, että sunnuntai olisi kunnon päivä pitemmälle vaellukselle, jota olin suunnitellut jo jonkin aikaa.

Pakkasinkin siis lauantai-iltana repun valmiiksi, ja tein illalla itselleni sekä eväät että aaimiaisen, sillä tarkoitus oli lähteä aikaisin liikkeelle, joten en viitsinyt mennä keittiöön kolistelemaan, koska Paulin huone on aivan keittiön vieressä. Nousinkin siis kuudelta aamulla ja tajusin, että oli melko pimeää. Aurinko nousisi vasta lähempänä puolta seitsemää.. Koska olin lähdössä vaeltamaan vuoren yli (no, korkeamman kukkulan, sillä täällä ei ole kuin yksi varsinainen vuori, Ben More), ei minua huvittanut lähteä sinne ennen auringonnousua, tuntemattomille poluille. Joten, aika nopeasti 6:30 jälkeen heitin repun selkään ja hipsin ulos hotellista. Olin jälleen nerokas (!) ottaessani kumpparit matkaan reppuun, vaikka painoivatkin.Totesin sen olleen kuitenkin sen arvoista, sillä varsinainen vaellusreitti kulki varsin vetisessä ja soisessa maastossa. Mutta soisesta metsiköstä kukkulan harjalle päästyäni fiilis oli mitä hienoin! Minä tein sen! Maisemat oli hulppeat, kello oli juuri ja juuri 9 aamulla. Täytyy kyllä myöntää, että oli aika onnistumisen maku suussa, ja että muutenkin tämä aika täällä Saarella on saanut minut löytämään itsestäni puolia, jotka ovat olleet haudattuna jonnekin syvälle.

Harjalle päästyäni tarkoituksenani oli laskeutua alas Lochbuie- nimiseen lahden poukamaan, josta löytäisin Moy- linnan sekä kiviympyrän. No, laskeutuminen ei ollutkaan enää niin helppoa, sillä reittiä taikka polkua oli aluksi aivan mahdoton löytää. Eksyin kiipeämisvaiheessakin pari kertaa reitiltä, sillä varsinainen polku ei ollut sen kummoisemman oloinen kuin, mitä peurat jättävät jälkeensä. Ja eniten vaellusreittiä käyttäneet ovatkin varmaan eläimet.. Kumpparit eivät ole parhaat mahdolliset vaellussaappaat, mutta pitivät jalkani jotenkuten kuivina. Vaikka olivat toki jo kastuneet ennen kuin tajusin vaihtaa kumpparit jalkaan :D Nilkat olivatkin kovilla, kun askel lipsui jatkuvasti ja jännäksi retken teki se, että reitti kulki melko lähellä laaksoon pudottavien seinämien reunoilla. Mutta selvisin ehjin nahoin tältä reunapolulta, eivätkä ne seinämät olleet mitkään äkkijyrkät pudotukset, mutta olin kuitenkin joissain sadoissa metreissä, joten melko keljusti olisi voinut käydä :D Pyllylleni lensin, kun olin ohittanut laakson ja ajatellut, että enpä ole enää reunalla. Viuh! Ja Hilla oli takapuolellaan mudassa. Mikään ei onneksi mennyt rikki vaan jatkoin suorilta matkaani. Näin määränpääni ja tuli aika laskeutua sinne. Reitistä vain ei taaskaan ollut hajuakaan, lampaiden ja peurojen tekemiä polkuja meni ristiin rastiin eikä minulla ollut mitään käsitystä, missä varsinainen polku menisi. Luovinkin siis tieni alas vain jostain, mikä näytti helpolta ja suht turvalliselta. Kun olin keskellä saniaispuskaa, joka jatkui silmänkantamattomiin, aloin turhautua ja tympääntyä, nälkä alkoi kalvaa, ja tiesin, että vielä olisi edessä n.10km vaellus takaisin toista reittiä, kello oli ties mitä, enkä ollut vielä LochBuiessa. Aaargh!  :D hätäinen päätös mennä "suorinta reittiä" eli keskeltä halki, mutta menetin varmaan ainakin parikymmentä minuuttia tehokasta aikaa etapissa. No löysin tieni viimeinkin ja päätin syödä lounasta linnalla, joka ei ollut edes auki... Kiviympyrän jouduin jättämään väliin, sillä aikaa minulla ei ollut kuin puolisen tuntia lounastauko mukaan luettuna. Reittiopas sanoi, että rantareitti LochBuiesta Carsaigiin on 6 mailia eli n.10km ja veisi n. 3 tuntia. Oli siis pakko suunnata reitille, jos mielin olla takaisin hotellilla 4 aikaan valmistautumassa iltavuoroon. 

Rantareitille vaihdoin lenkkarit takaisin jalkaan (ei, minulla ei ole vaelluskenkiä), koska luulin sen olevan helpohko vanha kärrytie, jotka pitkin olin saapunut osan matkaa LochBuieen. No, olin ehkä kilometrin verran edennyt, kun osuin mutaiseen kohtaan ja upposin nilkkaa myöten siihen. Great! Myöskin jostain syystä päänsärky alkoi kalvaa. Kärrytie päättyi ja edessäni aukesi jälleen pikkuinen kinttupolku, joka oli suurmmaksi osin vetistä tai kallioista. Joten "suo siellä, vetelä täällä"; kumpparit olisivat olleet mainiot kosteissa kohdissa, mutta huonot kallioilla.. Koetin siis vain hengittää syvään ja kestää ja nauttia. Vesi alkoi myös loppua (tosin kotiin tultuani huomasin, että olin pakannut Paulilta lainaamani "bladderin" väärin päin reppuun...). Kaikeksi onnekseni aurinko paistoi koko matkan rantakivikoissa kävellessäni, joten kalliot eivät olleet märät. Kuuma kyllä oli, mikä ei auttanut vihlovaan päänsärkyyn (ja vessahätään). Maisemat olivat kyllä aika mainiot ja jälkikäteen voin sanoa, että olipahan reissu! Kaikenkaikkiaan nautin suunnattomasti, ja mielelläni tekisin uudelleen! Jännityksen toi tosiaan se, että olin yksin liikenteessä tuntemattomilla reiteillä. Olin kyllä kertonut Paulille minne aion suunnata, ja milloin on tarkoitus olla takaisin, joten jos minua ei näy tai kuulu, tietääpähän mistä lähteä etsimään! :D Yksi läheisistä B&B- pitäjistä on myös vuoristo-opas, joten eiköhän minut olisi aika äkkiä löydetty, kummatkin reitit ovat kyseiselle henkilölle nimittäin tutut :) 
Kun Carsaigin tuttu lahti alkoi hahmottua edessäni, en voinut olla huokaisemasta helpotuksesta! Minä tein sen! Seuraava huolenaiheeni oli kuitenkin se, että olin hukannut päänsäryn ja erinäisten reitiltä eksymisien vuoksi melkein tunnin, olisin myöhässä asettamastani aikataulusta, jos joutuisin kävelemään Carsaigista Pennyghaeliin. Matka ottaisin ainakin tunnin. Suunnitelma A oli poiketa moikkaamassa Jamesia ja Sandraa, joita en ole nähnyt aikoihin! Ja vienosti pyytää heiltä kyyti takaisin hotellille. Suunnitelma A sujui kuin unelma :D olin 16:05 takaisin hotellilla takanani kutakuinkin 20km ja 9h vaelluspäivä! Voittaja fiilis! Ei muuta kuin suihkuun ja sitten päivälliselle ja töihin. Ja täytyy myöntää, että en ollut edes pahemmin kipeä tai paikkoja kolottanut.

Seuraavana päivänä Paul lähti opas-Tonyn ja ryhmän mukana kävelemään kutakuinkin saman reitin, mutta he eivät ylittäneet vuorta vaan kävelivät "Three Lochs"- järviltä Lochbuieen ja taas Carsaigiin. No, rantareitin vaikeus ei tullut siis Paulille yllätyksenä ja hänkin oli aika puhki, kun pääsi takaisin hotellille, mutta uskoisin, että hänelle teki upean hyvää päästä päiväksi pois hotellilta ja viettämään aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät ole asiakkaita. Hän oli huolissaan ensin, ettei pääsisi, jos Joy ei tulisi töihin vielä.. Eikä Joy tullutkaan, mutta onneksi meidän Joy oli tullut samaan tulokseen kuin mitä itse olin vaelluksellani miettinyt, että hyvinhän me voimme kaksin hoitaa aamun ja antaa Paulille vapaapäivä.

Viimeinen kokonainen kuukausi on siis takana, ja on ollut jossei nyt täynnä kaikenmoista tekemistä, niin on ollut ainakin mahtavia ja mieleenpainuneita aktiviteettejä! Seuraava teksti tulee varmaan jostain päin Skotlannin ylämaita, joten tämä oli varmaan viimeinen kirjoitus täältä Pennyghaelista. Life goes on, tunnelmallista syksyn alkua ihmiset! <3
Syyslaulu. Tämä vaan on vuosi vuoden jälkeen minun lemppari..

Marvel(lous) July

Ohoops, vierähtänyt taas tovi näköjään :D en vain millään tunnu saavan itseäni istahtamaan alas ja kirjoittamaan tätä blogia.. Vaikka minulla on useampi tunti aikaa päivisin, niin ei. No nyt on sateisia päiviä ollut muutama, joten nyt on se hetki! Päivän rutiiniin kuuluu, että tähän aikaan olisin Obin kanssa ulkona lenkillä, mutta sateen takia en viitsi lähteä… Ei sillä, kyllähän minulta löytyy vedenpitävät vaatteet ja kumpparit, mutta märästä koirasta ei niin pidetä. Olen myös nyt heinäkuun aikana sivistänyt itseäni Marvel- elokuvilla, joita Paul on minulle lainannut. Marvel on ilmeisesti hänelle kovasti lähellä sydäntä, puhtaasta järkytyksestä päätellen, joka on hänen kasvoillaan paistanut, kun olen sanonut, etten ole nähnyt sitä tai tätä elokuvaa :D noh, nyt on sitten Iron Manit ja Captain Amerikat ja Hulkit ja Thorit ja Wolverinet ja Spidermanit ym. vinossa pinossa pöydällä odottamassa katsomista. Siinä toinen syy, miksi en ole vaivautunut avaamaan konetta. Ajoittaisten nettiyhteysongelmien lisäksi.

Heinäkuu on siis lähes ollut ja mennyt jo, ja syksy koputtaa kohta ovella, mikä tarkoittaa sitä, että kauden huippu on jo ohitettu ja tästä lähtee hiljenemään. Reilu 70 päivää hotellin sulkemiseen talveksi (Paulilla on ”aamukampa”).

Olimme tosiaan kiinni viisi päivää heinäkuun puolessa välissä. Joy, Tony ja Paul lähtivät ensimmäisenä iltana Tobermoryyn syömään jättäen minut tällä kertaa kotiin. Pääsin siis käymään kylätalon kemuissa; Italian Night:ssa. Proseccoa ja pastaa tuli herkuteltua riittämiin ja oli tosi kivaa! Jos kyseistä tapahtumaa ei olisi ollut, olisin varmaankin päässyt mukaan, mutta vaikka pidänkin kaikista, niin veikkaan, että näin oli parempi ja minulla oli hauskempaa. Ja tuli heille halvemmaksi :P

Seuraavana päivänä pyrin päihittämään edellisillan väsymyksen ja Prosecco- pöhnän siivoamalla huoneen, pesemällä koneellisen pyykkiä ja käymällä parin tunnin kävelyllä kukkulan harjalla. Harmitti, että unohdin kännykän huoneeseeni, en saanut otettua kuvia! En ole myöskään saanut luotua sitä kuvakansiota Facebookiin, koska netti on niin hidas, ettei se jaksa ladata kuvia varsinkaan niin montaa kuin minulla olisi ladattavana. Jostain syystä myöskään en saa ladattua niitä One Drivesta Facebookiin, joten minulta loppui kärsivällisyys ja teen sen kansion sitten ehkä lokakuussa! :D

Maanantaina 13.7. meikäläinen jaksoi könytä ylös aikaisin ehtiäkseni klo 7 bussiin ja aamulauttaan Obaniin, josta hyppäsin junaan ja matkasin kohti Glasgowta päiväksi ja yhdeksi yöksi vanhan lukiokaverin luo. Olikin aivan mainio päivä! Vaikka satelikin ja suurimmaksi osin päivä kului kauppoja kierrellen etsien minulle uusia työpaitoja. Illalla suuntasimme syömään kivaan ja tunnelmalliseen ravintolaan ja oli kyllä niin herkkua! Kunnon pihvi ja lisää proseccoa :D hauskinta oli, että sai istua semivilkkaassa ravintolassa ihmisten keskellä puhuen suomea. Ja höpötettäväähän riitti, mikä oli aivan mahtavaa! Aika vain meni siivillä ja huomaamatta se oli melkein 11 illalla, joten suuntasimme Emmin tietämään kivaan cocktail-baariin. Sekin oli sulkemassa pian oviaan, mutta ehdimme juoda yhdet. Minun oli erityisen jännä, jokin Violet- systeemi! En ole ihan varma oliko se hyvää vai pahaa :D sitten olikin aika suunnata kohti kotia ja nukkumaan! Täytyy kyllä sanoa, että kaupungissa on puolensa ja oli oikein virkistävää päästä käymään lähellä palveluita ja kahvilassa jne. Ei sillä, nautin kyllä Pennyghaelin syrjäisyydestä, mutta myönnettävä on, että jos Paul ja minä emme tulisi hyvin juttuun, enkä olisi saanut häneltä leffoja lainaan niin voi olla, että täällä olisi jokseenkin vähän tekemistä… :D

Tiistaina suuntasin puolilta päivin junalla takaisin Obaniin, jossa vietin illan, yön ja lähes koko seuraavan päivän. Sekin oli varsin nautinnollista. Ja kyllä, olin yksin Obanissa sen vuorokauden, mutta se oli todella jees! Oban on niin pieni kaupunki, että sen pystyy tutkimaan läpi kävellen, joten pärjäsin omillani, kun jo tunnen kylän. Glasgow:ssa en olisi halunnut olla yksin. Obanissa kävinkin tiistaina ensin hierojalla, mani- ja pedikyyrissä. Aivan innoissani olin, mutta kyseiset palvelut osoittautuivat huonoimmiksi, joissa olen ollut :D hei hei 100€.. Hieronta oli lähinnä sivelyä, pedi- ja manikyyri olivat erittäin puutteelliset ja huonosti toteutettu. Mutta nainen, joka tämän kaiken teki, oli mukava ja juteltiin niitä näitä. Asiakaspalvelussa ei siis sinällään ollut mitään vikaa, mutta täytyy myöntää etten ehkä enää mene kyseiseen salonkiin. Tämän jälkeen checkasin itseni sisään B&B:hen. Aika kämänen mesta, mutta hintaluokassaan ihan OK, ja aamiainen oli hyvä. Loppuilta olikin sitten parempi: mainio ateria kivassa ravintolassa, jonka jälkeen Magic Mike XXL! Näiden jälkeen olinkin jo kypsää kauraa nukkumaan, joten suuntasin öisen Obanin halki takaisin majapaikkaani.

Aamulla aamiaisen jälkeen checkasin itseni ulos ja suuntasin kohti Obanin viskitislaamoa. Minun mielestäni tislaamovierailu maistiaisineen ennen klo 11 on ihan jees :D ja täytyy kyllä sanoa, että oli tosi huippu kierros! Opin enemmän viskin valmistamisesta, ja viskeistä ylipäänsä jonkin verran enemmän, mikä auttaa työssä täällä. Ja varmaan muuallakin. Tislaamon jälkeen vaelsin kohti Dunollien museota ja linnan raunioita. Ei ollut ihan niin vaikuttava kuin olin kuvitellut… Mutta ainakaan ei satanut. Ehkäpä luontopolut, jotka kulkevat läpi peltojen ja laitumien ovat kivemmat, joten ehkäpä menen vielä jossain vaiheessa niille seikkailemaan :) Pikaisen museovierailun jälkeen talsin takaisin keskustaan, jossa nautin lounaan ja huomasin, että kello alkaa olla jo sen verran, että oli pakko suunnata kohti Tescoa, jos halusin rauhassa käydä siellä ennen lautan lähtöä takaisin Mullille. McCaig's Tower jäi siis vielä seuraavaan kertaan. Perillä Pennyghaelissa paistoi aurinko ja ilta oli oikein kaunis, joten kävinkin vielä kävelyllä moikattuani ensin Paulin ja annettuani hänelle hänen tilaamansa viskipullon. Olin ensin toivonut, että menisimme Fionnphortiin pubiin Music Night:iin. Olin puhunut siitä Jamesille ja Sandrallekin, ja James sanoi, että olisi menossa. No, kävipä kuitenkin niin, että Jamesille tuli muuta menoa ja Paul oli liian väsynyt, joten Music Night jäi vielä näkemättä. Tavallaan ihan hyvä, olin aika puhki reissusta ja suuntasinkin aikaisin nukkumaan.

Reissusta on nyt se pari viikkoa ja nämä pari viikkoa onkin kulunut tavalliseen tapaan töissä ja koiran kanssa lenkillä ja leffoja katsellessa. Suurin osa näistä kahdesta viikosta on ollut sateista, mikä on tylsää, mutta asialle ei voi mitään. Nyt näyttää siltä, että sade olisi ainakin hetkellisesti lakannut, joten voisin ehkä suunnata Obin kanssa pikaiselle lenkille. Alkukesästä innostuin hölkkäämään, mutta nyt se on myös jäänyt kun en kuitenkaan ole asialle niin omistautunut, että haluaisin vesisateeseen hölkkäilemään.

Ehkä saan vielä kerran tai pari ainakin kirjoitettua ennen kuin tarvitsee jättää Pennyghael ja suunnata uusiin tuuliin. Mitä ne sitten lienevätkään. Mukavaa viikkoa!

Puoliväli!

Puolet kaudesta alkaa olla jo takana. Noin puolet on kuitenkin vielä jäljellä. 14 viikkoa siihen, kun hotelli virallisesti sulkee ovensa talvikaudeksi. Minulle se on hieman vähemmän koska, kun hiljenee niin, että he pärjäävät keskenään, on minun työni täällä tehty. Mutta mitä sen jälkeen?

Mull ja Pennyghael ovat tuntuneet niin kotoisilta, etten tahtoisi vielä jättää saarta. Eikä Suomi oikeastaan, ainakaan vielä, erityisemmin kutsu minua takaisin. Tarvitsisi löytää uusi asunto ja työpaikka ja pitäisi keksiä mihin haluaisin asettua. Ja missä asustelisin ennen kuin löydän uuden kämpän.. Ihan liikaa häseltämistä, nyt kun kamat ovat siististi paketissa ja varastossa. Sen osalta olisi siis hyvä hetki jäädä vielä vähän pitemmäksi aikaa maailmalle. Toki ystävien ja perheen näkeminen on mielessä. Syyskuuhun on kuitenkin vielä matkaa, katsotaan mitä tapahtuu. Todennäköisesti kuitenkin matkustelen jonkin verran Skotlannissa ja Englannissa töiden päätyttyä Pennyghaelissa. Mitä tapahtuu sen jälkeen, on vielä kysymysmerkki.

Elämä täällä jatkuu mallillaan. Kesäkuun kiireisimmät ajat ovat takanapäin ja on hiljentynyt mukavasti niin, että pääsin parina päivänä pois hotellin välittömästä läheisyydestä :D Torstaina kävin Mullin ja Ionan "metsänvartijan" Emilyn kanssa The Burg- nimisellä alueella keräämässä roskia ja etsimässä harvinaista koiperhosta, jota esiintyy ainoastaan täällä Ja Ulva- saarella koko UK:ssa. Oli hauska päästä ulos vaikka olikin sumuinen ja sateinen aamu. Päivällä kuitenkin kirkastui ja iltapäivä sekä ilta olivat upean aurinkoiset. Vapaapäivistä mainitaan yleensä aika lyhyellä varoitusajalla: kun saavuin takaisin, ja jouduimme aikatauluttamaan päivän niin, että ehdin ajoissa takaisin, sainkin tietää, että minulla on ilta vapaa. Se tuli yllätyksenä myös Paulille.. Päivällispöydässä minulle sanottiin, että perjantaiaamu olisi myös vapaa, koska aamiaiselle ei ole kuin kaksi henkeä. No, olinkin vähän toivonut sitä, koska tiesin, ettei aamiaisella ole juuri ketään, joten se ei tullut yllätyksenä sinällään. Olin jo suunnitellut, että jos saan sen vapaaksi, lähden käymään Obanissa. Note to self: ensi kerralla, ota se aiempi lautta, vaikka vähän pitempään nukkuminen olisikin kivaa. Obanissa hemmottelin itseäni kampaajalla ja shoppailemalla jonkin verran. Kun alan pakata tavaroitani täällä, saan luovuttaa ison kasan mukana tuomiani vaatteita kirppiksille/hyväntekeväisyyteen, sillä ne ovat käyneet liian isoiksi (jee!!). Tulee kalliiksi tämä laihtuminen, kun tarvitsee ostaa uusia vaatteita. Ei sillä, etteikö se olisi nautinnollista :D

Kesäkuussa meni melkein kolme viikkoa putkeen aamu- ja iltavuoroja ilman, että jompikumpi olisi vapaa, joten palkkanauhakin tulee varmaan olemaan sen oloinen. Se saattaa selittää sen, miksi nyt on ollut muutama aamu niin, että olen ollut vapaalla tai alottanut aika myöhään, ja Paul on ollut töissä. Hänellä oli kesäkuussa nimittäin aika monta myöhäistä aamua, jolloin meni suoraan hotellin muihin töihin pihalle tms. eikä ollut mukana aamuvuoroissa. ...tai sitten olen tehnyt jotain todella pieleen! :D Välillä tuntuu, että kaikki, mitä teen on Joystä väärin tai olen liian hidas tmstms. Noh, huonoja päiviä sattuu meille kaikille, yritän vain päästä hänen huonoista päivistään hammasta purren ylitse. Täällä asutaan niin lähekkäin, että väkisinkin jonkun naama alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Minulla ei olisi ongelmaa sinällään, nautin asua ja elää täällä, mutta jos minun nassuni ärsyttää, en voi sille oikein mitään :D

Ensi lauantaista alkaen olemme tosiaan viisi päivää kiinni. Ehkä tuleva hengähdystauko ressaa, koska on kiva saada kaikki tehtyä niin, ettei tarvitse olla pesemässä lakanoita tai leipomassa koko aikaa, kun olemme kiinni vaan kukin saa todellakin ottaa sen hengähdystauon. Ja ehkä sen jälkeen uusin voimin kohti loppukautta!

Mutta ei tämän enempää tällä kertaa Skotlannin sinisen taivaan alla! Nauttikaa kesästä ihmiset!

KESÄ(kuu)!

Jestas, kuinka aika juoksee niin nopeasti! Kesäkausi on nyt oikein kunnolla startannut ja kiirettä on ollut! Päivät vaan kuluvat... Kesäkuu on jo puolessa ja juhannus on aivan nurkan takana. Ei sillä, sitähän ei täällä kovastikaan juhlita, joten se menee töiden merkeissä. 

Hotellissa on jatkuvasti asiakkaita ja illat ovat ravintolassa olleet melko kiireiset tämän viimeisen viikon tai pari. Viime viikon alku oli kuitenkin rauhallinen ja säät olivat suosiolliset, joten sain mahdollisuuden viettää päivän Iona- saarella. Hotellissa ei ollut asiakkaita, joten sain aamun vapaaksi, mikä mahdollisti tämän aurinkoisen ekskursion. Ja kyllä nautin! Minulla oli usea tunti aikaa vain pyöriä ja katsella ja fiilistellä. Kävin kapuamassa saaren korkeimmalle kohdalle (ehkä) ja onnistuin tottakai saamaan tennarini ja sukkani läpimäriksi. Olin ollut saarella tunnin. Vierailin saaren kuuluisassa luostarissa ja nautin lounaan rantaravintolan terassilla auringonpaisteessa. Kuivatellen jalkojani :D kaikin puolin nautinnollinen vapaapäivä ja saavuin energisenä takaisin hotellille ja iltavuoroon. Tavallaan poden huonoa omaatuntoa, että sain nauttia niinkin ihanasta päivästä, kun muut ahertivat hotellilla. Toisaalta, tämä ei ole minun hotellini. Soisin heille kaikille vapaapäivän, Paulille varsinkin. Onkin useampaan otteeseen jo sanonut, että kaipaa päivän poissa hotellilta. Tänään hän kuitenkin sai edes pienen hengähdystauon, kun lähti Obin ja minun kanssa kävelylle katsomaan hylättyä Pennyghaelin kartanoa.

Se on kyllä aivan mahtava rakennus! Jos olisi muutama miljoona ylimääräistä, ostaisin sen heti ja pistäisin kuntoon! Perustaisin sen hotellin ;) Kyseisessä talossa on kuulemma useita vuosia sitten, vuosikymmen tai pari takaperin asunut itse Phil Collins Genesis- yhtyeineen. Ehkä kirjoitan vähän erilaisen fanikirjeen ja pyydän rahoitusta :D nostalgian vuoksi. Eikös "genesis" tarkoita jotain alkua tai syntyä tms? Anyways, se rakennus on todella mahtava ja sen puutarha myös, on sääli, että sen on annettu rapistua.

Otin itselleni työn ulkopuolisen projektin ja päätin auttaa pihahommissa. Paulilla on kädet täynnä hommia puutarhassa, joten hän kainosti pyysi apua. Ja siis vain, jos minulle tulee tylsää! No, minäpä otin itselleni tehtäväksi puutarhakalusteiden lakkaamisen. En siksi, että minulla olisi tylsää, minulta löytyy pino kirjoja, joita voisin lukea päivisin vaan, koska halusin auttaa. Tuntuu oudolta, kun kaikki muut ahertaa ympärillä ja itse vain istun lukemassa. Nyt olen saanut ruskettaa itseäni aurinkoisella pihalla maalatessani ja tunnen olevani hyödyllinen, joten täydellinen win-win!

Mitään muuta ei tämän melkein kuukauden aikana olekaan sitten oikeastaan tapahtunut :D Elämä menee eteenpäin päivä kerrallaan. Heinäkuussa olemme kiinni useamman päivän, joten ehkäpä ehdittäisiin tekemään jotain kivaa yhdessä Paulin, Jamesin ja Sandran kanssa! Suunnittelen myös yöreissua Glasgow:hon. Who knows! :)

Olen myös päättänyt jättää valokuvien lataamisen pois kokonaan ja yritän saada aikaiseksi julkisen kansion facebookiin, josta voi nähdä elämääni Pennyghaelissa kuvina :)

Vapaapäivä!

Hohoo! En uskonut, että se olisi vähään aikaan mahdollista, mutta kyllä! Minulla oli eilen vapaapäivä! No, ainakin iltaan asti, jolloin kuitenkin olin töissä normaalisti ravintolassa :D

Siitä tiedon saaminen tosin tulin sen verran nopsaan, etten oikein ehtinyt suunnitella mitään sen ihmeempiä, joten päätin mennä Joyn ehdotuksen mukaan ja käväistä tutkimassa Duartin Linnaa. Hyppäsin siis aamulla bussiin ja pyysin kuskia jättämään minut linnalle vievän tien risteykseen, josta kävelin n. 3km matkan linnalle. Vettäkään ei periaatteessa satanut, sellaista kastelevaa tihkua kyllä tuli jonkin aikaa, tuulen mukana..

Pääsin kuitenkin perille pitkälti kuivana. Linna on pienempi kuin miltä se mereltä käsin näyttää. Ja koska en ole museo-ihminen, 6 puntaa oli mielestäni melkoista ryöstöä, mutta ehkä se menee hyvään tarkoitukseen. Ehkä. En kysynyt.
Kiertelin siis linnassa ja sen ymäristössä amerikkalaisturrejen kanssa, ja suklaakakulla ja kahvilla linnan kahvilassa. Vapaapäivän kunniaksi, ja koska edessä olisi vielä vähintäänkin kaksinkertainen kävelymatka linnalta Craignureen. Tunnin vietettyäni linnan alueella suuntasin siis Craignureen. Olin varustanut itseni uimakamppeilla ja suuntasinkin "kylpylä"hotellille uimaan. Paikan päälle päästyäni altaassa oli pyörimässä pari muksua, joten päätin aloittaa saunassa rentoutumalla. Sieltä kun ulos tulin, ei altaassa ollut kuin yksi heppu, joka sekin lähti aika pian. Sain siis altaan täysin itselleni ja sain uida jonkin aikaa kaikessa rauhassa nauttien omasta ajasta. Sitten paikalle pyyhälsikin pari ihmis ttä lastensa kera, joten totesin, että on minun aikani poistua, ja meninkin istumaan ulkoporealtaaseen hetkeksi, minkä jälkeen suuntasin vielä uudestaan saunaan ja höyryhuoneeseen. Sitten aloinkin olla aika kypsää kauraa. Lähes 10km kävelyä, tennareissa, ja uinti päälle sai kyllä aikaan aika höpön fiiliksen. Hotellilta kävelin vielä puolisen kilometriä takaisin Craignureen.

Ensimmäiseksi suuntasin Spariin. Halusin täydentää omia ruokavarastojani; yogurttia, hedelmiä ym, mitä tänne ei tilata, joten olen päättänyt että ostan niitä, kun satun kaupan läheisyydessä olemaan. Sparin kassalla tapasin viimeinkin saaren toisen suomalaisen, josta minulle on kerrottu. Tunnistin aksentista, ettei ole ainakaan paikallinen, mutta en alkonut heti suoltamaan suomea ja kyselemään. Olinkin siis perussuomalaisen hienovarainen ja tarjosin maksaessani korttini niin, että hän pääsi lukemaan nimeni. Ovela suunnitelmani toimikin, ja hän kysyikin, että olenko suomalainen. Se oli eka kerta kun puhuin suomea tänne saapumiseni jälkeen, jos muutamia lauseita Obille ei lasketa.. Joka tapauksessa, hänkin oli kuullut minusta ja heidän oli tarkoitus tulla käymään hotellilla jonain päivänä. Ovat kuitenkin muuttamassa pian pois saarelta, jolloin jään ainoaksi edustamaan lajiani :D

Kaupan jälkeen kävin Sandran suosittelemassa kahvilassa istumassa ja juomassa kupin kahvia. Tämän jälkeen suuntasin paikalliselle kirppikselle kiertelemään ja tutkimaan. Valitettavasti minulla ei taida täällä löytyä käyttöä kultaisin paljettein koristelluille korkokengille... Vai? Kirppiksen jälkeen kello oli neljä, mikä tarkoitti sitä, että kestäisi vielä tunnin ennen kuin lautta olisi Craignuressa ja siitä vielä hetki ennen kuin bussi pääsisi lähtemään. Minulla oli kyllä paluulippu jo ostettuna, mutta parin punnan menetys ei olisi paha, jos pääsisin aiemmin kotiin. Päätin siis kokeilla liftausta! Olen aina halunnut liftata kyydin! No, eipä onnistunut... Ilmeisesti uskottavuuteni liftarina ei ollut tarpeeksi korkea, koska en ollut vaelluskengissä ja iso rinkka selässä vaan tennareissa ja kauppakassi sekä käsilaukku olalla :D plus se tuntui tyhmältä. Vartin ja noin puolen tusinan auton jälkeen päätin suosiolla suunnata Visitor Centeriin odottamaan kiltisti bussia.

Hotellilla olin noin 17:50, joten illallinen kiireellä napaan ja vaatteiden vaihto. Valmis olin puolessa tunnissa ja suuntasin työvuorooni, joka oli todella jees! Tuttuja asiakkaita, joiden kanssa höpötellä, moni viimeistä iltaa hotellissa, joten fiiliskin oli vähän sellainen. Työvuoron päätteeksi istahdin ulos patiolle nauttimaan illan hämärästä ja kupista kuumaa teetä yhdessä Chilly- kissan kanssa, joka hiipi ulos Paulin huoneesta ja jäi epäluuloisesti katselemaan minua. Erittäin hyvä päivä siis.

Tänään hotelli tyhjeni, toki tulee uusia asiakkaita myöhemmin päivällä, mutta huoneisiin ja mökkeihin oli tehtävä loppusiivoukset. En ole järisyttävän tehokasta ja taitavaa kuvaa itsestäni Joylle antanut huoneiden siivouksessa, mikä on sangen ärsyttävää! Inhoan tehdä virheitä, joten olen kireä kuin viulun kieli aina aamuvuoroissa, kun joudun työskentelemään huoneissa hänen kanssaan. Ja koska stressaan ja pelkään, että teen jotain väärin, keskittymiseni herpaantuu, mikä huomataan ja siitä tulee sanomista. No, ehkä tämä tästä, on vasta toukokuu... Toisaalta, on jo toukokuun loppupuoli.

Tänään Joy3 (kaupanpitäjä) ja miehensä Bryan pitävät grilli-illan. Minut on kutsuttu, mutta en tiedä yhtään pääsenkö... Siitä ehkä keskustellaan illallisella, jonka muuten kokkaan minä! Paras mennä laittamaan padat tulille! :)

"Kiirettä" pitää!

Lauantai 16.5.

En jaksa käsittää, kuinka nopeasti aika menee... Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika juoksee, kun on hauskaa! Tai jotain sinnepäin.. :D

Viime viikolla pääsin vihdoinkin käymään Jamesin ja Sandran luona Carsaig Housessa.
Nyt vaan porukka kasaan ja vuokraamaan kyseinen mesta, on meinaan aika hulppee! ;) Oma ranta ja kaikkea! James ja Sandra ovat kyseisen paikan "talonmiespariskunta". He huoltavat ja vastaavat talosta ja asuvat täällä vuoden ympäri, talon omistaja kun asuu jossain muualla ja käy vain silloin tällöin, kerran pari vuodessa. Mullilla ja Pennyghaelissa varsinkin on "ongelmana" se, että ihmiset ostavat tai rakennuttavat tänne talon, mutta käyttävät sitä vain muutamia viikkoja vuodesta, loppuajan se seisoo tyhjillään. Niitä voisi verrata meidän kesämökkeihin, mutta ei kuitenkaan. Kyseiset ihmiset vievät paikallisilta tontit ja varsinkin nuorilta mahdollisuuden ostaa tai rakentaa talon niin, että voisivat perustaa perhettä ymym., joten he joutuvat muuttamaan muualle. Plus kyseiset loma-asukkaat eivät niinkään anna mitään kyläyhteisöille, koska eivät käytä niitä vähäisiäkään palveluja, joita saaren kylät tarjoavat.
Joka tapaksessa, Carsaig House oli aivan mieletön. Kävin Mollie the Collien kanssa lenkillä rannassa fiilistelemässä ja en voinut olla ihmettelemättä, miksi joku EI haluaisi asua täällä aina?
Perjantaina kävin Obanissa kiertelemässä ja etsimässä uusia farkkuja, sillä nykyiset hieman roikkuvat... No such luck! Nettikaupat kutsuvat siis. Ostin myös ainekset Sirun jo perinteiseen punajuuripiirakkaan, jota itse ensimmäistä kertaa leivoin. Ja ihan onnistuneesti, vaikka itse sanonkin! 

Tällä viikolla olen ollut parina aamuna aamiaisvuoron sijasta siivoamassa huoneita, koska Joyn mielestä minun kuuluu saada kokemusta myös siitä, ja olen aivan samaa mieltä.
Tiistaina Joy ja Paul lähtivät päiväksi Obaniin, joten hotelli oli oudon hiljainen. Myös keskiviikkona oli osittain erilaista, sillä Paul oli poissa koko päivän päivävenereissulla. Keskiviikko ja torstai ovat olleet aivan upean aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä, joten olen nauttinut ulkoilmasta ja auringosta. Olen jopa saanut vähän rusketusta pintaan :)
Torstaina oli myös jälleen kylätalolla bileet. Barbeque tällä kertaa. Nyt tosin oli vähän vähemmän osallistujia kuin Curry- illassa. Itse menin käymään siellä töiden jälkeen joskus ennen kymmentä, ja puoleenyöhön mennessä kaikki olivat lähteneet, Joy2 ja minä olimme ainoat jäljellä paikan sulkijaa lukuunottamatta. Paul ei tällä kertaa tullut mukaan, koska käsky kävi, että jonkun oli jäätävä hotellille, koska meillä on asiakkaita. Plus viime vuonna hänelle kävi jokseenkin hassusti (asiaan liittyi viski ja kotiin kantaminen), joten tänä vuonna tuli kielto... Sinänsä ymmärrettävää, asiakkaiden suhteen, muun suhteen... noh, näitä sattuu itse kullekin, eikö? :D
Kuun lopussa on seuraava iltama, "Bingo and Burgers!" Olisi aivan mahtavaa päästä pelaamaan bingoa, mutta taidan olla töissä :D Bryan lupasi, että syksyllä ennen kuin lähden, pidetään Bingo and Smashed (humala)- ilta! :D

Sateiset päivät ovat aamutöiden ja Obin kanssa lenkkeilyn (olemme olleet tätä päivää lukuunottamatta melko onnekkaita emmekä ole kastuneet!) jälkeen kuluneet leffoja katsoessa. Paul kaivoi minulle jostain kaapin uumenista DVD- soittimen ja lainasi minulle joitain "sivistäviä" elokuvia kuten Snatch, Robocop (uusi versio) sekä Braveheart. Eilen Braveheartia katsoessani shoppailin myös ensimmäistä kertaa täällä netissä ja tilailin Bootsilta erinäköisiä kauneus ym. tuotteita muun muassa proteiinijauhetta ja vanulappuja :D

Tänään on ensimmäinen kerta lintubongareiden jälkeen, kun hotellin kaikki huoneet ja mökitkin tulevat täyteen, joten ensi viikosta tulee aika kiireinen. Mikä on ihan jees! Paitsi jos hermot kireilevät eräillä meistä.. 

Leppoisa elämä ja rutiinit eivät tunnu täällä yhtään pahalta! Ennen ajattelin kauhulla, kuinka päivät vain sujahtivat ohitse jokainen edellisen kaltainen ja aika vain kului nopeasti. Nyt, vaikka päivät toistavat toisiaan melko lailla, se ei tunnu enää yhtään pahalta. Elän pitkälti sitä elämää, jota haluan enkä vain odota, että pääsisin tekemään niin. Äsken vietin hyvän 15-20 minuuttia haliessa ja leikkiessä koiran kanssa, ja huomaan ajattelevani, voiko parempaa ollakaan? Olisin voinut vain jatkaa sitä koko päivän! Välillä sitä huomaa, miten pienet asiat (tai no, Obi painaa varmaan 30-40kg) tekevät onnelliseksi!

Nyt pitäisi kai löytää se varteenotettava poikamies, jotta tänne voi jäädä, eikö? ;D


Tiistai 19.5.
Ohuuuups! :D Piti julkaista tuo teksti tosiaan jo lauantaina mutta, koska kuvien lataaminen kesti ikuisuuden netin pätkimisen takia, päätin jättää sen myöhemmäksi, ja kuinkas sitten kävikään... 3 päivää vierähti! :D

Noh, eipä tässä muutamassa päivässä paljon ihmeellisyyksiä ehtinyt käydä.. Lauantai-ilta oli ravintolassa hyvin hiljainen, mikä oli vaihtelua edellisen paikan viikonloppuihin. Sunnuntaina aamuvuoron jälkeen lähdin poikkeuksellisesti yksin lenkille, sillä Paul oli jo käyttänyt Obin lenkillä. He tulivat takaisin juuri, kun itse suuntasin ulos. Halusin tietää kauan minulta kestäisi kävellä Carsaig Houseen Jamesin ja Sandran luo, ja koska olin ladannut puhelimeeni sovelluksen, joka ottaa aikaa ja mittaa matkan päätin kokeilla. Alku ei sään puolesta vaikuttanut lupaavalta, joten ajattelin, että käännyt takaisin, jos alkaa tuntua siltä. Mitä vielä! Carsaigiin vievä tie nousee melkoiselle kukkulalle/mäelle/pienelle vuorelle, joten puolessa välissä minulle tuli tietenkin kuuma ja aurinko alkoi paistaa. Jätin siis osan vaatteistani tien poskeen puun juurelle. Matkaa yhteen suuntaan oli n.6,5km ja minulla vierähti tunti. Perille päästyäni istuin vähän aikaa ehkä puolisen tuntia jos sitäkään Sandran kanssa jutellessa, koska James oli koirien kanssa lenkillä. Ehdin hänetkin kyllä nopeasti nähdä ennen kuin lähdin kapuamaan kotia kohti. Carsaigista tultaessa tie mäen harjalle on pikkuisen jyrkempi ja minulle tarjottiin kyytiä, koska he olivat lähdössä ulos joka tapauksessa. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja kapusin ylämäen. Ja koska en ollut vielä riittävän loppu kapuamisen jälkeen, päätin hölkätä osan matkasta! Tykkään kulkea Carsaigin tiellä, sillä se on ruuhkattomampi, joten Obin kanssa voi kulkea vähän vapaammin, kun ei tarvitse väistellä autoja yhtä paljon. Samoin sillä on hyvä pätkä tasaista ja loivaa alamäkeä, jolla olen nyt pari kertaa haastanut itseni hölkkäämään. Tällä kertaa, kun ei ollut koiraa mukana pysähtelemässä joka välissä, sain hölkkäiltyä hiljakseen yli 2km pätkän, mikä on varmaan henkilökohtainen ennätys jollei ikinä niin ainakin todella pitkään aikaan! Kaiken kaikkiaan aikaa koko n. 13km reissuun meni vajaa 3 tuntia, ja minä olin kotiin päästyäni väsynyt mutta onnellinen! Noin 10 minuuttia kotiin pääsystäni alkoi sataa ja sitten satoikin koko loppupäivän.

Maanantai alkoi aika hiljakseen, aamiaisella oli vain 5 asiakasta, joten aloitin vasta 8:30. Otimme Joy2:n kanssa tänäkin aamuna hoitaaksemme huoneet, sillä niitä oli vain kolme ja kyseessä oli vain huoneiden siistiminen, sillä asiakkaat eivät ole vielä lähteneet hotellista kokonaan. Joy ja Paul lähtivät Tobermoryyn, sillä Joylla oli hammaslääkäriaika. Me jäimme siis Tonyt, Joy2:n ja Obin kanssa Pennyghaeliin. Kävin Obin kanssa lenkillä ja samalla etsimme sunnuntain pitkällä lenkilläni pudonnutta hansikasta. Löytyi. Tämän jälkeen pesin pyykkiä ja katselin Prometheus- leffan ja äkkiä kello olikin jo sen verran että tarvitsi laittaa itseni iltakuntoon. Söimme illallisen ja aloimme valmistautua ravintolan avaamiseen. Avasimme eilen poikkeuksellisesti puolisen tuntia aiemmin. Illan aikana oli kaikenkaikkiaan 17 asiakasta, joka oli jo ihan kohtalaisen kiireinen ilta, mikä oli ihan jees! Ilta meni ihan suhteellisen hyvin, tiski vähän ehti kasaantua, koska salissa riitti kuitenkin puuhaa kahdelle, ja Tony kokkasi. Myös yksi pieni lipsus, alkuruokien unohdus, aiheutti pienen ylimääräisen viivytyksen ja vähän stressiä, mutta kaiken kaikkiaan minusta se oli hyvä ilta!
Tämä päivä on ollut aika leppoisa tähän asti eikä ainakaan vielä ole kuin muutama asiakas illaksi. Nyt taidan ottaa päiväunet!

Kuvien lataaminen ottaa nytkin iäisyyden, joten lisäilen niitä joskus erikseen..

Vain elämää

Toukokuu. Tasan kuukausi siitä, kun saavuin Pennyghaeliin. Niin se aika vaan menee nopsaan. Tämä biisi on jotenki tämänhetkisen fiiliksen tunnusmusa!

Siinä köllivät auringossa

Vappukin oli ja meni. Sitä ei oikeastaan huomannut täällä mitenkään, sillä täkäläiset eivät tosiaan juhli sitä. Tai ainakaan tällä Mullilla sitä ei juhlita, näin Paul minulle kertoi kun kysyin. Sama pätee juhannukseen. Too bad :D Vappuaatto valkeni aurinkoisena, ja koska meillä ei ollut asiakkaita hotellissa, ei tarvinnut tehdä aamiaisvuoroa, joten pystyin lähtemään heti 9:ltä bussilla kohti Fionnphortia, Ionaa ja Staffaa.

Fingal's Cave

Olin aikonut viettää koko päivän Ionalla, mutta Fionnphortin satamaan päästyäni keksin kuitenkin lähteä Staffa- retkelle. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, vaikkakin kalliiksi. Ja jälkeenpäin sain kuulla, että olisin saanut sen ilmaiseksi, jos olisin sanonut, että työskentelen hotellissa. Noh, toisaalta se oli sijoitus yksityisyrittäjiin enkä niin kovasti rahaa täällä käytä. Venematka Staffan pienelle saarelle kesti n. 45 minuuttia. Oli melko tuulista ja jonkin verran pärskeitä lenteli veneen kannelle, ihan mahtavaa! :D Staffa on basalttisaari ja kuulemma useita miljoonia vuosia vanha. Siellä sijaitsee myös kuuluisan skotlantilaisen jättiäisen Fingalin luola. Saarella vietimme tunnin tutkimassa, minkä jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin Fionnphortiin. Usea meistä kuitenkin jatkoi vielä Ionalle, ja samat tyypit heittivät meidän veneellä sinne, joten meidän ei tarvinnut erikseen maksaa lauttamatkaa. Saimme tai ainakin osa meistä sai myös lauttaa varten paluulipun, en tiedä oliko tavanomainen tapa vai yksittäinen kerta. Ihan sama oikeastaan, minä säästin 5 puntaa! :D

"Luutnantti Lunni"

Iona on pieni saari, jolla sijaitsee n. 200 asukasta. Se on suosittu matkailukohde sekä pyhiinvaelluskohde, sillä siellä sijaitsee yksi Länsi-Euroopan vanhimmista luostareista. Kyseisen toiminnan perusti St. Columba 500- luvulla ja siellä on aikanaan kirjoitettu Book of Kellsiä, joka tänä päivänä löytyy Dublinista, Trinity Collegesta. Viikingit tosiaan aikanaan ryöstivät luostarin ja murhasivat useita munkkeja ja tekivät mitä viikingit nyt tekivätkään. Itse en vielä käynyt luostarissa, sillä minulla oli aikaa saarella vain vajaa pari tuntia, joten en halunnut tuhlata sitä sisätiloissa. Varsinkaan, kun en ole mikään kovin innokas museoihminen, mutta haluan kuitenkin tutustua paikkaan rauhassa. Sisäänpääsy nimittäin maksaa :P Luostarista voi lukea lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Iona_Abbey. Loppupäivä sujuikin sitten melko rauhallisesti päivällisen ja työn merkeissä.

Viikonloppu oli ”Bank Holiday”- viikonloppu eli maanantai oli pyhäpäivä. Ja sen näkyi joissain asioissa, ihmiset olivat viikonloppulomilla ja Craignuren Spa oli kiireinen. Menimme sunnuntaina Paulin kanssa taas uimaan mutta tällä kertaa ”uimahalli” oli aika täynnä, joten uimisesta ei tullut oikein mitään. Kun sanon uimahalli, tarkoitan oikeasti hotellia, jolla on yksi uima-allas :D Se sitten piti jakaa kymmenen muun kanssa ja niistäkin puolet oli lapsia, joten pärskeitä ja mekkalaa oli ihan riittävästi.. Uinkin siis vain pari altaan mittaa ja karkasin saunaan :D Sunnuntai oli myös Paulin syntymäpäivä, ja vaikka ollaan tunnettu vasta vähän aikaa, tuntui vähän pahalta, kun ei ollut korttia tai lahjaa tai kakkua tai mitään mitä antaa! :D Työvuoron jälkeen kilistimme kuitenkin Paulin kanssa hänen uuden ikävuotensa kunniaksi.

Tämä alkuviikko on sujunut melko tavanomaiseen tapaan, ei mitään sen ihmeempiä ole tapahtunut. On alkanut muodostua tietynlainen rutiini elämään, mikä on ihan jees; aamulla ylös ja aamiaisvuoro, sitten ruokasalin siivoaminen, Joyn auttaminen jos hän tarvitsee apua, lenkki Obin kanssa, pööpöilyä päivälliseen asti riippuen siitä, millainen sää on, päivällinen yhdessä ja sitten iltavuoro, jonka jälkeen nukkumaan. Elämä on aika leppoisaa, vaikka töitä onkin lähestulkoon se 7 päivää viikossa. Ensimmäisen palkkanikin pitäisi tulla kohtapuoleen, en vain tiedä, miten se oikein maksetaan minulle. En ole antanut tilinumeroa, mutta en ole myöskään avannut tiliä täällä.. Sekki?

Iona Abbey

Tänään sain vapaa-aamun, sillä eilinen ilta oli sen verran hiljainen, että annoin Paulin mennä omaan huoneeseensa tekemään mitä lystäsi, pärjäsin aika hyvin koko illan yksin. Tekemistä ei ollut kahdelle, mutta yksin ei ehtinyt erityisemmin seisoskella. Hyvä niin. Oli ”myöhäinen” iltavuoro, sillä viimeiset asiakkaat tulivat puoli yhdeksän aikaan. Koska annoin Paulille rennon illan, hän teki aamuvuoron joten sain nousta, kun halusin. Koska en halua kuitenkaan kyhjöttää huoneessani yksin koko ajan vaan olla osa porukkaa, autoin aamiaisen loppumisen jälkeen ravintolan ja hotellin kuntoon laittamisessa. On vaikeaa ajatella tätä työnä ja vaikka minulle maksetaankin tekemästäni työstä, en voi vain seistä kädet taskuissa ”työajan” ulkopuolella, kun muut touhuavat ympärillä. Joitain asioita ei vain voi mitata rahassa. Tulin tänne tutustumaan ihmisiin, olemaan osa yhteisöä ja näkemään, millaista on pyörittää pientä hotellia. Ansaitsen ylläpitoni ja toivottavasti rahaa jää säästöön niin, että voin matkustella vähän sitten, kun tämä pesti päättyy. Ja ehkä maksaa kotona uuden takuuvuokran :P

Viikon kuluttua on taas Pennyghaelin kyläyhteisön järjestämät iltamat, BBQ- ilta tällä kertaa. Saa nähdä, ehdimmekö sinne tai päästääkö Joy minua ja Paulia sinne, sillä viime vuonna Paul taisi pikkkkkasen nauttia liikaa viskiä poikain kanssa :D noh, sattuuhan noita!

Työn touhussa

Jaa, mihinkäs sitä jäätiinkään… Knuckles! Tosiaan, se olen minä :D minulla on tapana naksutella rystysiäni, minkä moni varmaan tietääkin. Joy antoi minulle lempinimen Knuckles tuossa jokin aika sitten ja siitä on kyllä saanut hysteeriset naurut! ”Knucles hoitaa homman!” ”Pistäkää Knuckles asialle!” Ynnä muuta yhtä älytöntä. Jokseenkin se on saanut minut vähentämään rystysieni ruksauttelua.. :D joudun kyllä keskittymään siihen melko paljon. Nykyään naksuttelen lähinnä omassa huoneessani.

Viking- lisäys tuohon tuli ehkä perjantaina, kun eräs ravintolan asiakkaista alkoi puhella viikingeistä ja kuinka niillä oli tapana tulla ryöstöretkille Iona- saarelle tuohon viereen. Ionalla on edelleen yksi toimiva luostari sekä yksi raunioluostari. Saarella on parisataa asukasta myös. Koska aksentistani voi päätellä, etten ole paikallinen tai edes englantilainen, niin moni onkin kysellyt mistä olen kotoisin. Eilen yksi pariskunta oli kiinnostunut tietämään sen myös, koska eivät pystyneet paikantamaan sitä. Kiitos kuuluu varmaan monille eri tv-sarjoille, joita olen elämäni aikana tapittanut sekä tietysti Irlanti- ajalleni. Ilmeisesti olen omaksunut irlantilaista puhetapaa enempikin, sillä eilinen pariskunta tunnistivat irlannin eivätkä siksi osanneet paikantaa minua minnekään, koska en kuitenkaan puhunut täysin niin kuin irlantilaiset (lue: en puhunut kuin englantia äidinkielenään puhuva). Go minä! :D kahtotaan millaista siansaksaa sönkkään, kun joskus kotiin tulen..

Palatakseni aiheeseen, viikingeistä höpötellyt ukko kyseli myös mistä olen, mutta hän kysyi suoraan olenko Skandinaviasta. Suomalaisethan eivät kaiketi olleet niitä kaikkein suurimpia viikinkikansoja (?), joten en sinällään tunne huonoa

omaatuntoa siitä, että kyseiset tappelijat ryöstivät ja raiskasivat aikanaan Isoa-Britanniaa, vaikka sympatiat nykyisen asuinpaikkani kansan puolellaan onkin. Mutta jokseenkin kuitenkin esihistoriaani kunnioittaen tuntui yllättävän järkyttävältä, kun kyseinen setä epäili viikinkejä, väitti legendaksi. En ihan ymmärtänyt, tarkoittiko hän koko viikinkien olemassaoloa vai sitä, että viikingit rellestivät Mullilla… Joka tapauksessa oli Paulin idea, että minun olisi pitänyt väittää, että  isoisoisoisoisoisäni ja koko sukusi olleen viikinkejä – tästä siis ”Knuckles the Viking”. Se koko ukko oli muutenkin melko outo mutta, kun on tehnyt asiakaspalvelutyötä jonkin aikaa, tottuu jos jonkinmoisiin tapauksiin :D

Torstaina saatiin kauden ensimmäinen isompi erä asiakkaita hotelliin. Hotelli on lähestulkoon täysi. Kyseessä on ryhmä lintubongareita. Aivan loistavaa sakkia! Ryhmän vetäjä ja matkanjärjestäjä Steve on aivan huippu tyyppi! http://www.swallowbirding.co.uk/ Jos kiinnostaa lähteä bongaa lintuja! Tämän ryhmän tulon mukana alkoi tosiaan toinen osa työstäni täällä, johon minut palkattiin: aamuvuorot. Aamiainen tarjoillaan 8-9 välillä aamuisin, joten hommiini kuuluu aamiaistilausten ottaminen ja tarjoilu, ja aamiaisen jälkeen ruokasalin kuntoon laittaminen ja kattaminen iltaa varten. Tähän mennessä mennyt ihan kivasti, ei mitään liian vaativaa ja saa jutella ja höpötellä ryhmän kanssa. Vähän ehkä hidas olen, mutta kyllä se siitä! (Tai sitten palaute oli lähinnä Joyn huonosta tuulesta riippuva..) Täällä pystyy antamaan paljon henkilökohtaisempaa palvelua, tykkään! Ja sama iltaisin oikeastaan, tahti keittiössä ei ole yhtä luja, koska Tony on yksin kokkaamassa, joten sitä tosiaan ehtii vaihtaa kunnolla sanan tai useammankin asiakkaiden kanssa, jos siltä tuntuu. Varsinkin, kun asiakkaita ei ole yhtä aikaa kovin montaa. Loistavaa vaihtelua edelliseen! Minulla on myös aikaa itselle ja itsestäni huolehtimiseen (jos vain haluan :P). Joykin on jo paremmalla tuulella, ollaan naurettu jo niin kuin ”normaalisti” ruokapöydässä. Eilen minulla oli aamuvapaa, Paul hoiti Joyn kanssa aamiaisvuoron. Olisi ollut hyvä mahdollisuus lähteä käymään Ionalla, mutta keli oli kurja: satoi vettäräntäälunta ja tuuli..Eikä tänäänkään ilma näytä olevan yhtään sen parempi. Nukuinkin siis pitkään ja otin rennosti. Iltapäivällä sade taukosi ja aurinko tuli esiin, joten otin siitä ilon irti ja painelin Obin kanssa heti pihalle!

Ryhmä lähti tänään aamulla, ja touhotimme kunnolla saadaksemme hotellin kaikki huoneet siivottua uusia varten: lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto, imurointi ymym.. Tänään olemme myös illan kiinni, joten päivän saa ottaa aika rennosti. Joskus on vain kuulemma päätettävä sellainen päivä, jotta saa ladattua itse kukin akkuja. Tony varsinkin, koska muuten hän työskentelisi 24/7, vaikka toki yrittäjät periaatteessa niin tekeekin. Perjantaista alkaen saadaan taas hotelliin lisää asiakkaita ja siitä eteenpäin niitä taitaa ollakin hotellissa koko ajan pitkälle kesään saakka!

Mitään sen kummallisempaa ei taida olla menneellä viikolla tapahtunut, katsellaan mitä nyt alkaneella viikolla keksitään! Vappu taitaa jäädä tänä vuonna väliin, sillä sitä ei erityisemmin täällä juhlita. Ainakaan 1.5. Ensi maanantai on Bank Holiday eli pyhäpäivä, liittyen kyllä samaan kuin meidän vappu. Keltit juhli kevättä, Beltanea, vähän riehakkaammin, mutta taitaa mennä sekin työn merkeissä tällä kertaa. http://en.wikipedia.org/wiki/Beltane . Tuossa vähän lisää aiheesta jos haluaa lukea.

Kevät keikkuen tulevi!

Jahas, on vähän jäänyt tämä blogin kirjottaminen... Netti tuppaa olemaan toimimatta päivisin ja on ollut kauniita, lämpöisiä päiviä, joten olen viettänyt aikaa ulkosalla. Tässä viikon aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista ja sitten taas toisaalta ei paljon mitään :D En oikeastaan muistakaan enää, mitä kaikkea tässä kuluneella viikolla on tullut tehtyä!

Töissä olen ollut joka ilta tällä viikolla, ravintolassa on ollut aina pari kolme pöytää. Ihan jees, alkaa pikkuhiljaa jäädä kaikki asiat päähän, mutta sitten taas toisaalta, kun pääsee "työmoodiin" niin sitä automaattisesti tekee asioita, niin kuin on tottunut tekemään. Todella ärsyttävää! :D Samaan aikaan se on aivan loistavaa, sillä tulee opittua uusia tapoja tehdä asioita erilaisessa ympäristössä. Keittiössä on tullut nähtyä jo kaikenlaista, ja asiakkaistakin jo melkoinen kirjava sakki saatu kasaan. Niin paljon kun pidinkin edellisessä paikassa työskentelystä ja rakastan entisiä kolleegojani, nykyään vain ystäviä, edelleen, en ole tainnut ihan hetkeen nauraa samalla tavalla työpaikalla ollessani ja työtä tehdessäni kuin näinä parina kuluneena päivänä täällä! Tänään varsinkin oli sellainen päivä, jolloin eräs ajatus iski tajuntaani suurella voimalla: olen onnellinen. 

Mutta mennäänpä muutama päivä taaksepäin.
Lauantai oli hauska päivä, aamu valkesi aurinkoisena ja lämpöisenä. Loch oli tyyni, joten Paul otti minut mukaan ja menimme kajakeilla melomaan järvelle. Loch on aivan uskomattoman kirkas ja puhdas! Ja kylmä. Päivä pysyi lämpöisenä ja ihanan aurinkoisena, joten kävin Obin kanssa pitkällä lenkillä, ja illalla töiden jälkeen menimme Paulin kanssa kyläyhteisön järjestämään Curry- iltaan. Oli aivan huippuilta! Tapasin paljon paikallisia, ja jotkut tulivat myös esittäytymään ja kysymään avoimen uteliaana, kuka olen. Minulla on ollut sellainen kelmi suunnitelma, paitsi että saan itse liikuntaa lenkittäessäni Obia, olen näyttänyt naamaani kylällä. Yksi tulikin kättelemään ja sanoi, nähneensä minut usein koiran kanssa, kuka mä olen :D mahtavia ihmisiä täällä! Otin muutaman oluen, nauroin, juttelin ihmisten kanssa ja nautin olostani täysin! Aivan mahtavaa! Eräs "paikallisista", James, kutsui meidät käymään luonaan jonain päivänä. En ole ihan varma, missä hän tyttöystävänsä kanssa asuu, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että hän on jonkin sortin tilanhoitaja jossain tms. Ja heillä on jotain erikoisia ankkoja ja koiria, jotka minun pitää nähdä! Paul lupasi viedä minut joku päivä, mutta kuluneen viikon poutapäivät hän on viettänyt suurimmaksi osin pihahommia tehden, ja eilen saapui ryhmä lintubongareita, jotka pitävät kiireisinä.

En itse asiassa oikeastaan muista, mitä muuta tässä on tullut tehtyä.. Viikko on ollut ihastuttavan lämmin ja aurinkoinen, joten olen tosiaan viettänyt suurimman osan ajasta ulkona joko lenkillä Obin kanssa tai auttanut Paulia maalaamaan Joyn puisia kukkatynnyreitä. Minulle napsahti myös postista viime keväänä ennakkotilaamani kirja, jota olen lukenut "vapaa-ajalla" auringossa. Yhtenä iltapäivänä kävin ihailemassa lähellä olevaa vesiputousta. Seurailin joen vartta jonkin matkaa ylöspäin ja löysin taas muutaman oikein upean paikan, jossa voi nauttia hiljaisuudesta ja luonnon rauhasta :)

Keskiviikko oli vähän erilainen päivä. Sain vihdoin ja viimein ajan Obaniin "työkkäriin", jossa minua haastateltiin, jotta saisin vakuutusnumeron, jonka avulla maksan verot ym.ym.ym.. Sain kyydin Paulilta aamulla lautalle, koska hän oli menossa Craignureen uimaan jälleen. Päätin mennä mukaan uimaan, sillä aikaa lautan lähtöön oli reilusti enkä ehtisi käydä Obin kanssa päivittäisellä lenkillä. Oli ihan jees aamu-uinti ja -sauna :) 11 aikaan sitten seilailinkin jo kohti Obania, joka osottautui aika hienoksi paikaksi. Alkoi olla jo kaupungin tuntua verrattaessa Mulliin ja varsinkin Pennyghaeliin :D mutta sopivasti pikkukaupungin henkeä, aivan ihastuttava. Minulta jäi aika paljon näkemättä, koska kävin shoppailemassa jonkin verran. Täytyy siis yrittää päästä vielä uudelleen käymään, kun tulee tyven hetki kauden tohinoissa. Minulla ei ollut hajuakaan, missä Obanin työvoimatoimisto olisi, Paul oli näyttänyt kartalta vain suunnan suurinpiirtein, mutta paikka löytyi aika vaivattomasti. Itse "
haastattelu" kesti alle 10 minuutia, joten minulle jäi vielä aikaa käydä lounaalla ennen kuin lautta takaisin lähtisi. Istuinkin siis kivan kahvilan terassilla auringossa nauttimassa voileivän. Ennen lautalle paluuta muistin, että aurinkorasvaa piti käydä ostamassa, koska olen tosiaan ottanut jo jonkin verran väriä ihoon :D Pennyghaeliin palasin tällä kertaa bussila kyydin sijaan.

Lautan kannella istuessani mieleeni juolahti, että tasan kaksi viikkoa sitten saavuin samaisella lautalla Mullin saarelle. Silloin istuin toppatakki päällä nahkahanskat kädessä. Nyt istuin aurinkolasit nenällä t-paita päällä. Toki kellonaika oli eri, joten lämpötilakin oli eri, eikä kannella tarjennut ainakaan kauhean kauaa istua ilman takkia. Se ei kuitenkaan ollut toppatakki. En ole tähän mennessä vielä joutunut käyttämään sitä saapumispäiväni jälkeen kertaakaan. Nyt on viikonlopuksi luvattu kuulemma kylmää ja lumisadetta, joten saa nähdä, joudunko sittenkin ottamaan sen vielä ennen syksyä esiin ja käyttöön..
Yksi syy lisää siihen, että blogin kirjoittaminen on jäänyt, on se että olen yrittänyt ottaa itselleni tavaksi mennä nukkumaan viimeistään 11 aikaan illalla ja nousen (herätyskellon avustuksella) aamulla enkä suinkaan puolenpäivän aikaan. Illalla työvuoron jälkeen ja iltatoimien jälkeen kello on lähennellenyt nukkumaanmenoaikaa, joten olen siirtänyt blogin kirjoittamista. Varsinkin, kun minulla oli vielä kirja kesken..

Tässähän tätä taas olisi, nyt on työt alkanut kunnolla ja pääsen tekemään myös toista puoliskoa työstä, johon minut on palkattu eli aamuvuoroa. Siksi sanonkin nyt hyvää yötä kaikille, kello on jo paljon. Kuvia lisäilen tähänkin tekstiin vielä toisella kertaa, ja seuraavassa tekstissä kertoilen kuka on "Knuckles the Viking". Kirjotin tämän tähän, jotta muistan! :DD

Kauniita unia kaikki! :)

Tyyntä myrskyn edellä

Niin sitä on jo yli viikko vierähtänyt täällä oloa. Kuusi kuukautta ei loppupeleissä todellakaan ole pitkä aika; n. 24 viikkoa, joista jo yksi on takana. Tiistaina ja keskiviikkona pidimme ravintolan kiinni, joten illat olivat vapaat päivien lisäksi, sillä hotellin ainokaiset asukkaat lähtivät maanantaina. Maanantain olisimme olleet illan myös kiinni, mutta sunnuntain asiakasryhmästä osa halusi tulla syömään uudestaan myös maanantaina, ja Tony lupasi, että se käy. Ruuatkin he tilasivat etukäteen, jälkiruokaa lukuun ottamatta. Maanantaina hotellin ovelle ilmestyi myös kaksi naista, jotka olivat pyöräilemässä saarella. Lähes koko päivän satoi, joten he kaipasivat kuivaan suojaan. Heillä kävi tuuri, sillä ilman sunnuntaina pöydän varanneita asiakkaita olisimme olleet kiinni. Oman illallisemme jälkeen valmistauduimme Paulin kanssa illallistarjoiluun, mutta tällä kertaa minä sain hoitaa illan yksin. Ihan hyvin se sujuikin, sillä oli aika helppo ilta: kaikkien tilaukset juomia ja jälkkäreitä lukuun ottamatta tiedettiin etukäteen :D Paul kävi välillä katsomassa, että kaikki oli hyvin ja auttoi sitten laskutuksen kanssa ja loppusiivouksessa. "Töistä" pääsin siis kutakuinkin jo klo 21. :)

Tiistai meni varsin pitkälti sängyssä maaten ja Netflixin Hemlock Grovea katsoessa. Taisin poistua huoneesta vain illalliselle, jonka Paul oli poikkeuksellisesti kokannut. Ruuan jälkeen suurin piirtein toivottelimme hyvät yöt, sillä ravintola tosiaan oli kiinni ja kukin vetäydyimme omiin oloihimme.

Keskiviikko vaikutti jo lupaavammalta, sillä ei satanut ainakaan heti herättyäni. Päinvastoin aurinko taisi pilkistää pilvien takaa. Ampaisimme siis Obin kanssa pihalle, sillä yksi päivä makoilua sai riittää minulle. Plus netti takkuili, joten en voinut oikein muutakaan tehdä :D

Kävimme siis tekemässä pienen lenkin sateen uhallakin. Kiersimme Pennyghaelin Kartanorakennuksen ohitse. Rakennus on aika surullisen näköinen, rappeutunut, hylätty ja romahtamispisteessä. Se on kyllä melko kaunis ja kauniilla paikalla. Meidän tuurillamme kuitenkin takaisintulomatkalla alkoi sataa, taas. Illallisen jälkeen kuitenkin taivas oli täysin pilvetön ja aurinko paistoi. Päätin siis lähteä toiselle lenkille ruuan jälkeen nauttimaan auringosta. Tällä kertaa jätin kuitenkin Obin kotiin. Aloitin lähtemällä kävelemään taas Bunessan suuntaan kasvot kohti aurinkoa. Huomaa taas, että alkaa olla kevät ja aurinko alkaa lämmittää, sillä meikäläisen nassuun ilmestyy enempi pisamia...

Päätin kuitenkin poiketa reitiltä ja läksin tassuttelemaan niitylle päämääränäni kiivetä kukkulalle, joka kylpi auringonvalossa ihastelemaan maisemia. Seurailin lehmien tekemiä polkuja ja välillä kun tuli oikein mutaista, jouduin poikkeamaan niiltä ja seikkailemaan kunnolla "off road"- meiningillä. Lopulta pääsin kuin pääsinkin kukkulan laelle ja törmäsin lähes 30- päiseen peuralaumaan. Enkä edes oikeasti ollut kukkulan laella vaan vasta ensimmäisellä tasanteella. Peurat olivat onneksi haistaneet ja varmaan kuulleetkin tuloni, joten olivat enempi uteliaan varuillaan minusta kuin pelästyneitä. Karauttivat kuitenkin tiehensä, kun lähdin hitaasti lähestymään niitä. Loppujen lopuksi en kuitenkaan päässyt aivan harjalle asti, koska oli pakko kääntyä pois. En halunnut ottaa riskiä, että jäisin pimeään niille nummille harhailemaan. Lähdin siis hiljakseen laskeutumaan alaspäin ja kuljin koko ajan takaisin Pennyghaelin suuntaan. Kotiinpaluuni piti sisällään aitojen ylitystä, mudassa rämpimistä, kaksi pelästynyttä fasaania, jotka saivat oman sydämeni melkein pysähtymään, kun lehahtivat pellolta lentoon. Löysin kauniin ja syrjäisen paikan koukeroisten puiden, sammalen ja alppiruusujen keskeltä. Joku muukin oli sen todennut rauhalliseksi paikaksi, sillä sinne oli rakennettu lemmikkien hautausmaa. Tai ainakin toivon, että se oli lemmikkien... Yllätin myös ison karvaisen lehmän, jota en myöskään halunnut liiemmin häiritä, sillä se oli aika uhkaava isoine terävänoloisine sarvineen...

Löysin kuin löysinkin viimeinkin tieni kotiin ja juuri ajoissa. Ehdin vielä hotellin pihassa ihastella, kuinka aurinko vaipui vuorien taakse. Kotiinpäästyäni olin hikinen, mutainen, sukat märkinä ja erittäin hyvällä tuulella! :)

Pennyghael ilta-auringossa

Tänään torstaina oli Joyn syntymäpäivä. Aamu alkoi rauhallisesti ja hiljaisesti. Aurinko paistoi ja loch oli tyyni. Pesin vähän pyykkiä ja lähdin taas sateen uhallakin ulos Obin kanssa, sillä tiesin, että olimme lähdössä iltapäivällä Tobermoryyn syömään. Noh, kuten arvata saattaa, saimme sadetta niskaamme, mutta tällä kertaa se oli suhteellisen kevyttä tihkusadetta eikä sinällään haitannut. Näimme Obin kanssa myös poikivan lampaan. Emme kuitenkaan jääneet seuraamaan koko tapahtumaa vaan suuntasimme kotia kohti.

Kolmen aikaan lähdimme ajamaan kohti Tobermoryä.

Maisema hotellin pihalta :)

Tobermoryssä minä sain turreilla jonkin aikaa, kun muut hommasivat auton huoltoon. He etsivät minut käsiinsä sitten myöhemmin, kun olin pyörinyt aikani "pääkadun" kaupoilla. Menimme sitten yhdessä syömään. Ruoka ei ollut mitään kovin kummoista, mutta hauskaa meillä kuitenkin oli! Nämä ihmiset ovat aivan huippuja! Toivottavasti tunnelma myös pysyy samanlaisena, kun kiireinen kausi alkaa ja minä alan sählätä :D Ensi viikolla kaikki alkaa; hotelli tulee täyteen ryhmästä lintubongareita ja heille kuuluu aamiainen tottakai ja he syövät ravintolassa joka ilta. Nämä kolme päivää ovat olleet luksusvapaat! Saas nähdä, kuinka paljon ehdin Mullin saarta nähdäkään tänä aikana! Nyt, hyvää yötä! Minä yritän saada unta täällä kammottavien natinoiden ja rapinoiden ja naputusten keskellä...

Tobermory

The Weekend

Ensimmäinen viikonloppu takana. Lauantai sujui leppoisasti, eipä tullut juuri mitään ihmeellistä tehtyäkään. Vein Obin taas lenkille, tällä kertaa tietä pitkin kohti Bunessaa. Bunessaan taitaa toki olla melkein 20km, joten kävelimme vain jonkin matkaa siihen suuntaan. Tällä kertaan Obi ei olisi millään halunnut kääntyä takaisin vaan iloisesti tassutteli koko ajan eteenpäin. Tehdäänköhän sen kanssa aina sama lenkki, minkä vuoksi Obi niin innokkaasti tahtoi eteenpäin.. Ja tietysti keskellä tietä. Onneksi ihmiset täällä ajavat suhteellisen hitaasti ja vilkuilin jatkuvasti olkani ylitse. Kova tuuli vaikeutti autojen äänen kuulemista.

Ajaminen täällä on ihan oma juttunsa. Olen toki nähnyt kaikenlaista ajamista ja Irlannissa oleskelun aikana suurimman osan jännimmistä jutuista. Täällä tiet ovat yksikaistaisia kapeita pikkuteitä, joita paikalliset viilettävät surutta menemään. En ole tähän mennessä tainnut nähdä yhtäkään nopeurajoitusmerkkiä. Teiden varsilla on useita "passing point"- kylttejä. Passing point, on kohta tiessä, joka on hieman levennetty, jolloin vastaantuleva voi jäädä joko odottamaan sellaiselle tai jos se on vasemmalla puolella vastaantulija odottelee, jotta toinen ajaa levennyksen kautta ohitse. Se väistää, joka tulee sellaisen kohdalle ensin tai jonka on helpompi antaa tietä. Se on jopa laki. Jos et ensimmäisen mahdollisuuden tullessa anna tietä, saat sakon. Koskee myös, jos ajat hitaammin kuin takana oleva; sinun kuuluu pysäyttää tai hiljentää passing pointille niin, että takaatulija pääsee ohi. Ja aina vilkutellaan ja moikkaillaan. Se on minusta herttaista. Eilisellä lenkilläkin aina kun väistin ja pysähdyin penkan reunalle Obin kanssa, suurin osa autoilijoista moikkailivat minulle :) Huomiovärinen juoksutakkini onneksi näkyy melko pitkälle, joten erottaa että tiellä on jotain :D

"Täällä tuulee!"

Se takki on muuten osottautunut huippuostokseksi. Tähän mennessä se on pitänyt minut lämpimänä ja kuivana voimakkaalla tuulella sekä rae- ja vesikuuron aikana, joka lenkin lopuksi iski niskaan. Kävelimme Obin kanssa nauttien raittiista ilmasta ja minä maisemista, tallustelimme laskuveden vapauttamalla rannalla ja minä tutkailin kuin Niiskuneiti ikään näkinkenkiä. En löytänyt yhtään sydämenmuotoista, vielä. Olimme kävelleet reilun 2,5km, ja tie alkoi nousta sen verran, että näin kunnolla Iona- saarelle. Samalla huomasin, että sieltä suunnalta nousee pilviä, jotka aivan varmasti satavat ja reipas tuuli tuli vielä siltä suunnalta! Obi olisi jatkanut oikein iloisesti eteenpäin, mutta minua ei huvittanut kastua läpimäräksi. Eikä Obikaan ollut kovin innostunut sateesta kuten sain huomata. Joka tapauksessa käännyimme ja lähdimme ripeänlaisesti kulkemaan kotia kohti. Matka tuntui loputtomalta varsinkin kun tuntui siltä, että meitä jahdataan :D Mutta, ihme ja kumma, sade, jonka näin laskeutuvan lochin toisella puolella kohoavilla vuorilla ei syystä tai toisesta alkanut meidän yllämme. Saimme kävellä koko matkan auringonpaisteessa aina Pennyghaeliin asti ja vasta pari sataa metriä ennen kotia taivas repesi.Vuoria ei enää kunnolla erottanut, tuuli ulvoi ja meri vaahtosi! Olisi aivan mielettömän hienot kuvat tullut juuri ennen kun alkoi sataa, mutta en siinä vaiheessa enää viitsinyt pysähtyä ja Obilla on tapana vähän vetää, joten en ottanut riskiä, että puhelimeni olisi meressä. Pääsimme kuitenkin vielä eteenpäin semikuivina, koska ensin taivaalta tuli rakeita, lujaa, ennen kuin sade muuttui vedeksi. Kotiin päästyämme, aurinko jo pilkisti pilvien lomasta eli me saimme vain saderintaman reunan yllemme. Mutta oli mahtavaa! Takki piti kuivana, ja oli tunne, että on vahvasti elossa!

Lauantain lenkkimaastoa

Loppuilta meni huoneessa dataillessa. Illallisella olivat vain hotellin asukaspariskunta, joten sekin oli hyvin leppoisa. Näin Paul ainakin sanoi, kun käväisin keittiössä. Juuri kun olin menossa suihkuun ja painoin suihkun päälle, valot sammuivat. Häkellyin kovasti, koska luulin että se olin minä! Muutamassa sekunnissa ne kuitenkin tulivat takaisin ja menivät sitten uudestaan! Uskaltauduin kuitenkin suihkuun, koska valot tulivat takaisin yhtä nopeasti kuin menivätkin. Tultuani suihkusta aloin kuulla jyrinää ja tajusin, että sähkökatkokset johtuivat ukkosesta! Ryntäsin ulos huoneestani, sillä sen ikkunoista ei ole oikein hyvä näkymä. Tämä on vähän kuin luola, niin kuin Tony sanoi. Mutta se on söpö luola :) Ryntäsin siis luolastani ruokasaliin, josta on ikkunat lochille. Tony ja Paul olivat vielä siellä, ja kyselivät enkö oikein välittänyt ukkosesta,totesin että päinvastoin! Tosin, vaikka salamat ja jytinät ovat mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa, ei niistä ole kiva nauttia yksin :D Ukkosmyrsky ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, sillä ehdimme nähdä vain pari välähdystä ja jyrähdystä ja sitten se oli kaikki ohi. Toivottelin hyvät yöt pojille ja palasin huoneeseeni nukkumaan.

Tänään sunnuntaina heräsin siihen, että huoneessä on jäätävän kylmä. Patteri menee itsestään pois päältä klo 8:30, koska silloin hotellin asukkaat yleensä poistuvat huoneistaan ja lähtevät aamiaisen kautta omille teilleen. Söin aamiaiseni keittiössä ja palasin huoneeseeni, jossa ei kuitenkaan voinut kovin kauan viettää aikaa, kun oli niin kylmä :D palasin siis ruokasaliin, jossa Joy ja Paul (äiti ja poika) kinasivat, miten kannattaisi järjestellä pöydät illalla tulevalle ryhmälle; olimme saaneet aamun aikana 8 henkilön pöytävarauksen. Yhteensä illallisella siis tulisi olemaan 10 henkeä. On tavallaan huvittavaa ajatella, että 8 hengen seurue luo jo pienen probleeman ja sitä joutuu miettimään muutaman minuutin enemmän ja "keittiö" haluaa etukäteen tilauksen, ja minut tarvittiin illaksi töihin. Aiemmassa paikassa kun hoiti yksinään isompiakin ryhmiä, eikä keittiössä välttämättä ollut kuin yksi kokki, mutta pystyttiin hoitamaan kaksi kertaa tuon ryhmän kokoinen ryhmä ilman ennakkotilauksia. Meno siis on jokseenkin eri, mutta työtä riittää silti, sen tekeminen on niin erilaista jotenkin, että se tuntuu ihan yhtä "raskaalta" :D Ja on muistettava, että kukaan näistä ihmisistä ei ole alallaan ammattilainen, vaan tekee sitä ihan muista syistä ja se on enemmän kuin ihailtavaa. Minusta on ihanaa olla osa tätä kaikkea! Ainakin vielä, katsellaan mitä tapahtuu kun kausi alkaa kunnolla! :D

Kun huoneet ja ruokasali oli saatu kuntoon, suuntasin Paulin kanssa Craignureen, eli kylään, jonne lautta saapui. Craignuressa menimme paikalliseen kylpylähotellin uimaan! Siellä siis oli vain yksi allas, ja spa-osastolla oli sauna (!) ihan jokseenkin kelvollinen vaikkei löylyä juuri ollutkaan :D sitten löytyi höyryhuone, jotkut poreammeet jaloille sekä ulkoporeallas, joka oli paikan paras juttu! Sai istua ulkosalla viileähkössä ilmasa lämpimässä poreammeessa ja ihailla Skotlannin ylämaiden vuoristomaisemaa, joka avautui eteemme. Ei huono, sanon minä! Kylvettyämme riittävästi palasimme hotellille ja minä lähdin vielä Obin kanssa iltapäivälenkille. Tällä kertaa lähdin metsään taikka alueelle, joka ennen oli metsä. Nyt se on kaikki kaadettu hehtaaritolkulla ja tukkipinoja oli siellä täällä. Kävelimme Obin kanssa tietä, joka oli tehty tukkirekkoja ym. varten. Hakkuuaukeat ovat kuulemma olleet jo useita vuosia, eikä kukaan ole saanut niitä valmiiksi...
Aika pian lenkin jälkeen olikin jo taas yhteinen ruoka-aika, jonka jälkeen valmistauduin toiseen työvuorooni. Ihan kivaa oli kyllä! Paljon on opettelemista, olin ihan sekaisin kaikesta, vaikkei sinällään ollut edes kiire. Tutuimmalta ja turvallisimmalta tuntui kantaa lautasia pöytään :D asiakkaat olivat kuitenkin todella mukavia, he olivat joitain muita B&B pitäjiä tästä lähistöltä ja Tonyn, Joyn ja Paulin ystäviä, jotka toivat kuusi ystävää mukanaan syömään. Kaiken kaikkiaan siis mukavan leppoisa viikonloppu, vaihtelua aiemmille työviikonlopuille.. :D Ensi viikolle ei ainakaan tällä hetkellä ole yhtään huonevarauksia, joten viikon pitäisi olla aika hiljainen, mikä mahdollistaa minulle käynnin Obanissa hoitamassa virastokäyntejä sekä ehkäpä joitain turistijuttuja. 


Nyt kuitenkin, kauniita unia ja hyvää yötä!