Se viimoinen projekti, BBQ Party McCarthy'sissä oli menestys, vaikka itse sanonkin. Oli ihan superhienoa katsoa, kun kaikki nauttivat ja nauroivat ja juttelivat ja söivät ja joivat jne. laskevan auringon paisteessa. Sitä jo melkein siinä vaiheessa vuodatti kyyneleen tai pari, kun tajusi, kuinka mahtavaa täällä on ollut. Ja meillä oli ihan live- bändikin esiintymässä kolme ranskalaista poikaa soitti kitaroita ja haitaria, espanjalainen oli bassossa ja italialainen oli muutamassa laulussa solistina. Se ilta oli sanoinkuvaamattoman hieno! Illan päätteeksi tosin oli jätettävä hyvästit suomalaisvahvistus Henrille, joka ystävällisesti otti matkaansa ajaessaan täältä kotiin Suomeen Hannan ja minun yhdet matkatavarat, ja rakkaaksi tulleelle Rafaelille, kolumbialaiselle ystävällemme, jonka lento lähtisi aikaisin aamulla. Onneksi Rafael asuu Teneriffalla nykyään niin on paljon helpompi lähteä moikkaamaan :)
 |
| Minä, Stefano, Léo ja Rafa :) |
Sunnuntaina suuntasimme porukalla kävellen keskustaan, viimeisen kerran. Kaikki alkoi olla taas viimeinen sitä ja viimeinen tätä. Kävelimme kaikessa rauhassa keskustaan rupatellen ja nauttien toistemme seurasta. Keskustassa kävimme nauttimassa tuopilliset, joiden jälkeen Marie Lou ja minä kävelimme takaisin kämpille. Olimme Marian ja Mariannan sekä Ilarian, kolmen maailman parhaan italialaisen, kanssa sopineet, että pidämme pizzaillan, vielä viimeisen kerran. Pizzan jälkeen kävimme muutaman ranskalaisen kotona istumassa ja pölisemässä ennen kuin suuntasimme taas McCarthysiin sanomaan näkemiin yhdelle espanjalaiselle kaverille. Maanantai alkoi sitten vähän virallisemmin hakemalla muutaman allekirjoitukset vielä viimeisiin papereihin ja tulostamalla lento- ja bussiliput. Muuten päivä sujui melko verkkaisesti. Illalla sitten lähdimme keskustaan viettämään Nicolain synttäriläksäreitä. Huippuilta jälleen! Kaikenmoista sekoilua hyvässä seurassa, hyvän juoman ja musiikin kanssa!
 |
| Lucile ja minä An Brogissa! |
Tiistaiaamuna ei sitten nukuttukaan liian pitkään vaan mentiin sanomaan moikka Sèbastienille ja Nicolaille. Ensin poukkosimme heti puoli kahdekselta Sebin luokse aamuteelle ja päädyimme auttamaan viimeisissä siivoamisissa ja pakkailuissa. Sitten kahdeksan jälkeen heippa Nicolaille, jonka ystävällinen talkkarisetämme Liam heitti lentokentälle. Loppupäivä menikin sitten vähän väsyneenä, mutta lähinnä facebookissa surffaillessa. Käväisin kaupassa hakemassa parit tarvikkeet, sillä illalla oli "illallinen" muutaman ranskalaisen kotona ja jokainen sai kokkailla sinne tarjottavaa. Itse tein perunasalaatin ja Marian kanssa sitten leivoimme vielä paprikamuffinseja. Illalla paikalla oli tusinan verran ranskalaisia, neljä italialaista ja minä. Oli Léon viimeinen ilta, joten ranskalaisten määrä ei yllättänyt. On siis itsekin kotoisin Ranskasta. Söimme, jutustelimme ja nauroimme kunnes oli aika siirtyä McCarthysiin. Oli niin kovin haikea tunnelma, koska Léo on yksi niistä, joiden kanssa on tullut vietettyä eniten aikaa. Onneksi Stefanolla, italialaisella pojalla, oli puhelimessaan "Fruit Ninja" peli, joka sai riemua ja naurua aikaiseksi ja ainakin oman pääni päältä tumma pilvi haihtui. Sitten sitä tuli taas nukkumaanmenon aika. Vielä ei kuitenkaan sanottu näkemiin, sillä aamullakin ehtisi vielä.
 |
| Hanna, Maria ja minä sanomassa moikka Sèbille, joka ajoi kotiin Ranskaan. |
Keskiviikkona heräsin ennen 9 ja menimme sanomaan Léolle moikka. Aurinko muisti meitä läsnäolollaan, niin ei ollut liian vaikea sanoa hyvästi, tarpeeksi kuitenkin. Hyvästihän se siis ei ole vaan vain "nähdään myöhemmin". Ensimmäiset kyyneleet sitten Rafan lähdön jälkeen tuli vuodatettua tuolloin. Rafa ja Léo on ihan huipputyyppejä. Niiden kanssa oleminen oli niin kovin helppoa ja luonnollista, että tuntuu kovin oudolta, ettei heidän kanssa tulekaan käymään koulua sitten syksyllä. He jos ketkä valloittivat osan sydämestäni hetkessä! On nyt jo ikävä! Keskiviikko oli siis ainoa päivä, jolloin ei mentäisi McCarhtysiin viettämään jonkun läksäreitä. Nyt mentiin muuten vaan. Hanna ja Eric ottivat nacho- annokset ja minä ranskalaiset perunat. Söimme rauhassa, mutta sitten alkoi laiskottaa niin kovin, että sovimme menevämme tunniksi kotiin ja sitten keräämme lössin, jonka kanssa mennä kimpassa pubiin, mikä onnistuikin ja saimme mukavan määrän porukkaa mukaamme. McCarthysissä tällä kertaa pelailimme tikkaa, oli melko jännää. En ihan täysin ymmärrä sääntöjen hienouksia (tässä pelissä), mutta heittelin tikkaa! Keskiviikko siis meni kevyemmissä tunnelmissa paitsi että kävimme shoppailemassa jonkin verran, hihi! Keskiviikkona myös huomasin, kuinka lauantaina auringossa polttamani iho alkoi irtaantua kehostani...
Torstai, viimeinen päivä Erasmus vaihdossa Corkissa alkoi koululla käynnin merkeissä. Vielä piti hakea yksi nimmari sekä suomalaisen Lauran koulutyöt, jotka joutui jättämään koululle lähdettyään itse takaisin kotiin. No se meni vähän sellaiseksi sähellykseksi ja useammalta kysymiseksi, mutta loppupeleissä kävin hakemassa Lauran työt myöhemmin iltapäivällä. Tämän aamuisen ja viimeisen kouluvisiitin jälkeen suuntasimme Hannan kanssa vielä keskustaan ostamaan tuliaisia! Olimme keskiviikkona kaupungilla ollessamme saaneet lunastettua deposit- sekkimme, joten oli vähän shoppailurahaa! Kaupungilla tapasimme myös Marian, joka tuli lentokentältä siskoaan hakemasta. Takaisin Parchment Squarelle päästyämme alkoi pakkaaminen oikein toden teolla. Vähän vaikutti onnettomalta, mutta sain kuin sainkin kaikki romuni mahdutettua laukkuun. Nyt vain toivotaan, etteivät yritä heittää sitä ruumaan rahtina vaan että pysyy alle 32kg ;)
Ilta vierähti sitten jo perinteisesti McCarthysissä. Olemme kyllä tukeneet paikallista taloutta siellä varsin vahvasti ja siksi saimmekin baarimestarilta yhden Irish Flag- shotin ilmaiseksi tilattuamme niitä 9 kappaletta. Melkoinen tapa lopettaa tämä aika täällä. Nyt kello on melkein puoli neljä aamuyöstä ja odottelemme nukkumatta, että taksi saapuisi meitä viiden jälkeen hakemaan niin, että pääsemme bussiin ja matkalle kohti Dublinin lentokenttää, josta lennämme Oslon kautta Helsinkiin. Jännitysmomentteja luo se, että Oslossa turvamiehet ovat menneet lakkoon, joten voi olla, että lento kotiin viivästyy tai peruuntuu. Toivottavasti vain ensimmäinen. Nyt on siis aika siivoilla ja laittaa viimeisetkin tilpehöörit ja roinat laukkuun jos mahtuu ja jos ei niin kylmästi roskiin. Mitään ei saa jättää. Tuntui häijyltä heittää ruokaa roskiin. Annoimme suurimman osan ruokatavaroista Marialle, saa sitten jakaa niitä ihmisille jos ei käytä, mutta tuntui niin kurjalta heittää puolikas kurkku ja puolet leivästä!
 |
| Irish Flag |
Kiitos siis viimeisen kerran Erasmukselle! Ihan mahtava kokemus, suosittelen ihan jokaiselle!! Olen niin kovin onnellinen, että tulin ja sain tavata kaikki nämä ihanat ihmiset! Nyt ei auta kuin antaa ajan kulua, ja pian taas näemme yhdessä!! Hilla kiittää ja kuittaa! Kauniita unia ihmiset. Uneksikaa menninkäisistä, vihreistä vuorenrinteistä, villikukkasista ja lampaista! Minulle ne ovat painuneet sydämeen ja tulen aina näkemään ne!
Tässä kaikille rakkaille ystävilleni ympäri maailmaa:
