Arkea ja juhlaa

Taas ehtinyt vierähtää tovi.. Aika on mennyt kuin siivillä, mikä tässä tapauksessa on hyvinkin haikea asia. En millään haluaisi erota näistä ihmisistä! Mutta on ihana nähdä teidät taas!! Eli, olen palailemassa kotikonnuille tuossa kesäkuun alussa :) Tuntuu kuin olisi vasta saapunut tänne ja ihmetellyt kovasti, kuinka pääsiäisloma on kahden viikon mittainen- ja kymmenen viikon päässä. Mutta nyt se jo alkoi! Palaan koulun penkille 16.4.

Viime viikolla ei tapahtunut mitään mullistavaa, lähinnä keskityttiin koulussa käymiseen.. Viikonloppukin oli melko hiljainen, mitä nyt perjantaina käväisin kaverin bileissä, joissa oli itseni lisäksi neljä poikaa, eli ei ainakaan vieraslukumäärältään ollut huimat kekkerit. Mutta hauskaa oli kyllä, voi pojat!! Mitään kummempaa ei oikeastaan tehty, istuttiin pöydän ympärillä ja otettiin muutama, mutta sain kyllä nauraa noiden kavereiden jutuille ihan vedet silmissä :D Välillä mietin, että mitä ihmettä mä tein siellä niiden kanssa, mutta hyvä etten jättänyt menemättä! I'm one of the guys- again! Lauantai ja sunnuntai menivät aurinkoisissa ja lämpöisissä kesätunnelmissa. Lauantaina käveltiin kämppiksen kanssa keskustaan, ja olin ekaa kertaa pelkästään pikkutakki päällä, oli niin lämmin. Käveltiin joenrantaa keskustaan, oli todella nättiä ja ihmiset olivat muutkin liikkeellä! Sunnuntaina mentiin toisella porukalla ja käveltiin lähes sama reitti, mutta nyt ei mentykään keskustaan vaan lähdettiin kävelemään joenrantaa pitkin pellon reunaa toiseen suuntaan. Jälleen oli ihmisiä paljon liikkeellä ja aurinko lämmitti suloisesti. Tällä kertaa otin takinkin pois ;) Lähes kolme tuntia me kuljimme auringossa, nauroimme ja nautimme. Pelästyimme lehmiäkin yhdessä vaiheessa, kun tuntui siltä että ne olivat vähän liian kiinnostuneita meistä- parikymmentä nuorta lehmää rynnisti juosten meitä kohti, niin oli siinä vähän jäätävä olo. Pähkäilimme, uskaltaudummeko jatkaa pellon reunaa tiiviisti vahtivien katseiden seuratessa meitä.. Koska muutkin ulkoilijat jatkoivat rohkeasti kyseisten kantturoiden ohitse, mekin tohdimme sen tehdä. Rafael oli melkoinen "cow- master". Kuvat tästä sunnuntain kävelyretkestä ja lehmien kohtaamisesta ovat toisilla. Tämä kuva esimerkiksi on Léon ottama, kun minä ja Lea juoksimme karkuun lehmiä: http://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150904373429616&set=a.10150500875399616.470383.758684615&type=3&theater

Tämä viimeinen viikko ennen lomaa, oli myös koulupainotteinen, mutta paljon viihdettäkin riitti, ainakin puolesta välistä viikkoa alkaen. Koko viikko on ollut todella lämmin. Auringossa lämpötila kohosi suurinpiirtein +20 asteeseen. Ihan mieletöntä! Se näkyi kyllä tunneillakin, suuri osa luokasta puuttui :D tällainen sää on erikoista irlantilaisillekin, joten he ottavat auringosta kaiken irti. Yhtenä päivänä istuimme koulun viheriöllä tekemässä koulutehtävää. Keskiviikkona ja torstaina istuimme täällä asuntolan nurmikoilla ottamassa aurinkoa pari tuntia/päivä. Kaulani taisi ottaa vähän enemmänkin väriä..Väärää väriä tosin (lue: paloin). Tiistai-iltana kävimme kämppiksen ja sen sulhasen kanssa sekä parin Erasmus- kaverin kanssa pelailemassa biljardia paikallisessa. Keskiviikkona menimme Nicholen kanssa katsomaan kerran vuodessa järjestettävää "eksoottista tanssiesitystä" eli strippareita :P Paikalla piti olla sekä mies- että naisesiintyjä. McCarthy's oli tupaten täynnä eri asteisissa humalatiloissa olevia ihmisiä; tyttöjä ja poikia. Koko ilta lyhykäisyydessään meni niin, että odotimme kaksi tuntia, että esiintyjät saapuvat paikalle, jonka jälkeen katsoin esitystä ehkä 20 minuuttia ja lähdin kotiin. Miesstrippari oli ensin. TOSI hyvä idea laittaa hänet ensin, kun tila on täynnä varsin humaltuneita ihmisiä, joista suurin osa on miehiä ja kaikki olivat odottaneet jo pari tuntia! Ei taas mitenkään hyvin suunniteltu juttu.. No, tämä ensimmäinen esiintyminen kesti kokonaisuudessaan ehkä 10 minuuttia ja ensimmäisen kahden minuutin aikana oli vaatteet jo kaikki kadonneet.. Ei ole häpee olla nopee- sanonta ei mielestäni sovi tähän, kun kerran oli luvattu kunnon show.. Kun setä oli poistunut lavalta, nousi sille illan naispuoleinen esiintyjä- jo valmiiksi alusvaatteissa. Pääsee nopeammin esityksen loppuun, kun jättää vaatteidein riisumis-osan välistä! Venaas.. s t r i p t e a s e ... mitenkäs se menikään. Nichole oli toivonut saavansa jotain hyviä tanssimuuveja, mutta jäivät ne saamatta. Voin sanoa, että Hanninkin esiintyjä oli melkein parempi kuin nämä kaksi yhteensä!!! :D Että sellainen kokemus.

Torstaina tosiaan istuttiin iltapäivällä jälleen auringossa nauttien jääkaappikylmää siideriä ja jäätelöä. Illalla lähdimme sitten "ranskalaiselle illalliselle". En ole ihan varma, miten koko homma alusta asti toimii, mutta pointti oli että eräs ranskalainen ystävämme Marie oli varannut käyttöönsä erään talon, joka on nykyään tarkoitettu erilaisille tilaisuuksille ja sen saa käyttöönsä jonkun papin kautta, eli se on seurakunnan omistuksessa tai jotain.. Joka tapauksessa Marie ja muutama muu oli valmistanut illallisen ja kahden euron panoksella pääsimme siitä nauttimaan. Oli muuten hyvää!! Ja joku pyyti meitä järjestämään suomalaisen illan, mikä olisi ihan huippua! Täytyy varmaan pyytää Elmoa& co:ta tuomaan iso kasa ruisleipää ja suomiviinaa :D Mites tota mämmiä tehtiinkään? :D Itse olen ihan innoissani järjestämässä tätä!! En vain vielä tiedä miten koko homma tosiaan toimii..

Perjantaina olimme päättäneet Nicholen, Hannan ja Joelin kanssa lähteä Kinsalen kylässä käymään. Tunnollisena koulunkävijänä podin kovasti syyllisyyttä, että skippaan perjantain kolme tuntia koulua. Näin ollen, koska olimme päättäneet että lähdemme klo 11 totesin, että ehdin mennä aamun ensimmäiselle tunnille ja lintsaan vain kaksi tuntia. Ei tuntunut niin pahalta :P Kinsale on pieni rantakaupunki, todella herttainen. Sää ei lämpönsä ja auringon puolesta enää suosinut meitä, mutta oli kyllä ihan mukava ilma retkelle. Pilvistä ja n. 10 astetta lämmintä. Iltapäivä vierähti rattoisasti siellä siis :) Illalla oli sitten Essin synttärijuhlat. Oikeat synttärit on vasta ensi viikolla, mutta Essi lähti tänään Hollantiin, niin juhlimme niitä eilen. Oli hauskaa istua iltaa hyvässä porukassa viimoista kertaa ennen kuin väki katoaa lomalaitumille, kukin minnekin. Ja pääsin ulkoiluttamaan täällä ostamiani korkokenkiä ensimmäistä kertaa!

Kinsalen satama

Täällä kävimme

tadaa! <3

Tänään, lauantaina, herättyämme suuntasimme keskustaan Nicholen, Hannan ja Joelin kanssa nauttimaan irlantilaisen aamiaisen. Joelkin ehti sellaisen saada ennen kuin palaa takaisin Suomeen. Oli kyllä maittavaa taas :) Kaupungilla ollessani shoppailin vähän ja vaihdoin parikymppiä punniksi huomenna alkavaa Belfastin matkaa varten! Herätyshän on luonnottoman aikaisin, bussi lähtee klo 07:00 sharp! Niin varmaan.. Todennäköisesti ollaan liikkeellä vasta 20 yli 7, mutta.. Noh, mikäs siinä, bussissa voi nukkua mp3 korvilla :)  Hauskaa pääsiäistä ihmiset!!! Itsehän olen Brysselissä nauttimassa belgialaisista suklaamunista!

Vähän niin kuin Vappu

No huh huh, nyt on juhlittu St. Paddy:a jokunen päivä! Varsinainen juhlapäivähän on 17.3., ja se on aina vapaapäivä. Nyt se osui lauantaille, mikä tarkoitti että vielä sunnuntai ja maanantaikin juhlittiin! Ilmeisesti on niin, että jos juhlapäivä osuu viikonlopulle, seuraava maanantai on vapaa. Aina. Hyvä perinne mun mielestä, voitaisiin ottaa Suomeenkin. Monihan aloitti juhlimisen jo perjantaina. Me täällä Parchment Squarellakin juhlimme, sillä silloin oli Ammin synttärit. Olimme Lean ja Maria Paolan kanssa leiponeet salassa kakun ja perjantaiaamuna ennen kouluun menoa yllätimme Ammin isolla porukalla päästämällä itsemme Essin avainkortilla sisään ja laulamalla paljon onnea! Tietysti oli viisas idea jäädä kakun kanssa palohälyttimen alle, sillä kun Ammi puhalsi kynttilät sammuksiin, hälytin pärähti soimaan :D Mutta yllätys oli onnistunut! Koska suklaamaapähkinävoikakku oli melko hyvää, oli ihan pakko jättää aamun ensimmäinen tunti väliin.. Päivällä kiersin kaupunkia ristiinrastiin ja kävin muutamassa liikkeessä useammankin kerran etsiessäni St. Paddy roinaa ja vihreää päällepantavaa lauantaita varten. Voin sanoa, että olin melko tyytyväinen löytöihini ;) Ammin synttärijuhlat olivat illalla yhden ranskalaisen asunnossa, mutta itse en päässyt paikalle, sillä olin ostanut lipun UCC:n kuoron kevätkonserttiin. Oli muuten tosi hyvä konsertti!! Vierustoveri taisi katsella kummissaan, kun tein merkintöjä ohjelmalippuseen. Olisi nyt sitten kymmenkunta biisiehdotusta Norsuille! Konsertin jälkeen tuppauduin kuorolaisten mukaan jatkoille. Kaverini Siobhán siis laulaa kuorossa, joten uskalsin lähteä mukaan :D Noin puolen tunnin kuluttua Nichole ja hänen sulhasensa kavereineen saapuivat samaan pubiin ja jatkoin iltaa heidän kanssaan. Kävimme vielä tanssimassa Bailey:ssä ja kotiin lähdimme ennen sulkemisaikaa.

Odotettu lauantai koitti! Olimme Hannan kanssa päättäneet mennä jo viimeistään klo 12 keskustaan, jotta saamme hyvät paikat paraatin katsomista varten. Porukkaa lähti enenmmänkin samaan aikaan bussilla kaikilla enemmän tai vähemmän vihreää päällä. Minulla enemmän. Mutta nyt on ainakin hattu minun hattukokoelmaani! Minun oli tarkoitus laittaa nuo bokserit jalkaan, mutta koska niistä huomasi melko voimakkaasti, että ne olivat bokserit eivätkä shortsit, vaihdoin ne kullanbeigeihin shortseihin, jotka olin ostanut B- suunnitelmaksi. Tänä vuonna paraatin aiheena oli "kulta" viitaten kesän olympialaisiin, jotka vietetään Lontoossa. Asuni oli aika onnistunut, vaikka itse sanonkin.

Maalasimme poskiini myös Irlannin liput, mutta unohdin aina välillä, että ne olivat siellä, joten niitä tuli pyyhkäistyä aika ajoin, jonka jälkeen ne olivat hieman levinneet..
Olimme keskustassa jo reilusti ennen puoltapäivää, jolloin meille jäi aikaa kierrellä kaupunkia. Sää suosi meitä taivaallisesti!! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pilviä oli jonkin verran mutta ne eivät vaikuttaneet sadepilviltä, ja säästyimmekin sateelta. Minulle tuli varsin vahvasti mieleen meidän vappu, sillä ilmassa oli juhlan tuntua ja ilma oli vahvasti kuin alkava toukokuu; ei vielä lehtiä, mutta aurinko jo lämmitti. Ihmiset kulkivat erilaiset vihreät tai viher-valko-oranssit koristukset yllään, ilmapallo myyjiä kulki kaduilla ja kaikkialla oli myyntipöytiä, joista sai ostaa hassuja hattuja, peruukkeja, sukkahousuja, ilmapalloja jne. The Grand Parade oli suljettu liikenteeltä ja katujen varsille oli pystytetty erilaisia kojuja, joissa oli myynnissä ruokaa, koristeita ja matkamuistoja. Eniten ehkä ruokaa; itsekin nautin kevään ensimmäisen irtojäätelön VIHREÄSTÄ jäätelötötteröstä :)
Parkkeerasimme hyvissä ajoin melko hyvälle paikalle, johon kerääntyi meikäläisiä enemmänkin. Oli ihan loistava paikka täytyy sanoa! Kuvia paraatista tuli otettua liki 800. Paraatissa näkyi sitten jos jonkinmoista kulkijaa. Lähes tulkoon jokainen ryhmittymä ja porukka liittyi jotenkin urheiluun, jälleen kerran johtuen olympialaisista. Myös eri maita oli edustettuna liittyen ehkä olympialaisiin myös. Paraati ei ollut mikään päätähuimaava, mutta mahtava kokemus, sillä ei meillä juurikaan ole tuollaisia paraateja. Tässä jokunen kuva:

Setä myy hattuja ja muuta krääsää

Ruokaa!

Irkkubändi

Suklaalähde

"Kiss my ass"

Meidän oma sessio, kiitos Séb ja Karel

Ihan oli miellyttävä ilma ;)

Paraatin jälkeen väki lähti valumaan kuka minnekin. Meidän porukka otti määränpääkseen kadun toisella puolella olevan pubin. Ilmeisesti tänään olisi myös Irlanti-Englanti rugby- ottelu.. Voitte vain kuvitella sitä määrää ihmisiä, joka muutenkin tuona päivänä oli pubeissa! Tämäkin paikka oli varsin täynnä, mutta saimme jonkin sortin seisomapaikan, johon ranskalaiset ystävämme olivat tyytyväisiä, sillä telkkarissa pyöri Ranska-Wales ottelu. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä vartti sisäänmenon jälkeen alkoi sataa vettä kaatamalla! Vietimme leppoisasti aikaa kumoamalla muutaman tuopillisen, joiden jälkeen kävimme syömässä. Sieltä suuntasimme bussilla takaisin kotiin ottamaan huilia pariksi tunniksi, jonka jälkeen kokoonnuimme jälleen kaikki Essin ja Ammin luona. Istuimme siellä aikamme, jonka jälkeen tilasimme taksit ja painelimme kaupunkiin. Busseja ei enää illalla liikkunut. Yritimme ensin vakkaripaikkaan, The Baileyhyn, mutta paikka oli täynnä, joten emme päässeet sisään. Suuntasimme siis Old Oak- nimiseen kuppilaaan. Taisi olla virhe.. Sisään päästiin kyllä, 10cm kerrallaan. Paikka oli ihan tupaten täynnä!! Minua se ei juurikaan miellyttänyt, mutta jotenkin vain siellä tuli jokunen tunti vietettyä. En ottanut itse mitään, koska ihmiset tungeksivat ja tönivät ja juomat läikkyivät. Jos pudotti kolikkonsa, ne jäivät maahan sillä alas ei uskaltanut kyyksityä, kun pelkäsi tulevansa tallotuksi. Vaikka aloin tulla melko väsyneeksi ja hymyä oli aina välillä vaikea pitää kasvoilla, en halunnut lähteä yksi maksamaan taksia kotiin tai pilata muiden hauskuutta. Löysin itselleni jakkaran, jolla istuin kaikkien takit allani, jotteivat ne katoa, ja katselin kun muut tanssivat ja pitivät hauskaa. Se oli oikeastaan minulle riittävä määrä hauskuutta, sillä olin melko poikki jo edellisillan joraamisesta, joten launtaina ei tanssittanut, mutta fiilistelin kyllä musiikkia ja muiden hauskanpitoa. Baarista poistuimme noin tunti ennen sulkemisaikaa.

Sunnuntaina heräsin sitten kerrankin myöhään, kun oli vapaapäivä! Yleensä minulla on ollut tapana herätä viimeistään vartin yli 10, vaikka olisin mennyt nukkumaan vasta lähempänä kolmea aamuyöstä. Nyt nukuin onnellisesti yli puolenpäivän :) Äkkiä facebook auki ja tarkistamaan, josko joku lähtisi jonnekin. Aurinko oli korkealla ja mieleni teki lähteä katsomaan lauantain jälkimaininkeja. Aamiainen jäi väliin, kun tuli melko kiire heittää vaatteet niskaan ja lähteä kaupunkiin muutamien muiden kanssa. Oli muuten ihan loistava päivä! Ruoka- ja koristekojut olivat siirtyneet Patrick's Streetille ja kadun päähän oli pysytetty melko iso lava livemusiikkia varten. Ihastelimme kojuja ja kuuntelimme irlantilaista musiikkia auringonpaisteessa. Liikeellä olin suomalaisen Sakarin ja kourallisen ranskalaisia kanssa. Paikalla oli Erasmus- kaverit Romain ja Lucile sekä heidän kolme tuttuaan. Myöhemmin mukaan liittyi myös Maria Paola. Seisoskelimme aikamme kuuntelemassa, pojat söi jäätelöt ja itse join kahvin. Tästä lähdimmekin sitten pubiin :> Pubissa otimme parit ja kuuntelimme yli tunnin verran livenä soitettua lattarimusaa. Ihan mahtavaa! Monessa paikassa niin kaduilla kuin kapakoissakin soi live- musa. Kun olimme saaneet tarpeeksemme, vaihdoimme paikkaan, jossa pyöri jokin jalkapallopeli ja irlantilainen musiikki raikasi. Tällä kertaa ei tosin livenä. Sieltä poistuin käymään kotona syömässä Hannan kanssa ja ruuan jälkeen suuntasin takaisin keskustaan, jonne muut olivat jääneet. Ilta meni rattoisasti mitä parhaimmassa seurassa mitä parhainta musiikkia kuunnellessa!! Oli loistavaa olla Romainin ja Lucilen kanssa, sillä he ovat olleet täällä jo syksystä alkaen. Tuli kokeiltua uusia paikkoja. Tähän mennessä kapakka valikoimamme on rajoittunut lähinnä The Baileyhin. Viikonlopun aikana kävin kahdeksassa eri pubissa, kaikki hienoja paikkoja. Sunnuntai-illan viimeisessä oli livebändi nimeltä Celtic Fusio, muistaakseni. Setä soitti pyykkilautaa. Sellaista puusta ja metallista tehtyä ;) Sunnuntai oli muuten äitienpäivä täällä, joten onnea äiti!! :)

Maanantai meni sitten muuhun viikonloppuun verrattuna tylsissä merkeissä. Nousin johonkin aikaan ja nautin aamiaisen, istuin koneella ja kävin läpi lauantaina ottamat kuvat ja latasin facebookkiin, siivosin, kävin reilun tunnin lenkillä, kävin suihkussa, söin, istuin taas koneella katselemassa majoituspaikkoja, kun kaikki mun rakkaat sisarukset tulee toukokuun alussa käymään mun luona! <3 Katselin vielä leffan ja menin ajoissa nukkumaan.
Tänään on palattu arkeen, mutta enää on vain puolitoista viikkoa pääsiäislomaan ja silloin odottaa Belfast, Brysseli ja moni muu paikka!

St. Patrick's Day

Niinpä niin, Pyhän Patrickin Päivä lähenee. Sehän on 17.3. eli ensi lauantaina! Koko Irlanti juhlii sillloin, ja mekin menemme katsomaan kaupungin hulinaa. Corkin keskustassa järjestetään kuulemma jos jonkin moista tapahtumaa, ja on varmasti ainutlaatuinen kokemus päästä osallistumaan. Joka kaupunki ja pienet kylätkin järjestävät paraatin. Dublinin on suurin, mutta uskon Corkin paraatinkin olevan näkemisen arvoinen! Irlannillahan on itsenäisyyspäivä, joka sattuu olemaan 6.12. ja St. Patrick's Day on maan kansallispäivä ja juhlitumpikin ilmeisesti ja maailmanlaajuisesti tunnetumpi, kun taas vertaa esim. jenkkien itsenäisyyspäivään 4.7., joka on iso juhla siellä.. Omaksi ilokseni tällaisia huomioin :D Vielä ei olla ehditty hankkia kaikennäköisiä vihreitä tai oransseja menninkäis- ja irlantioheistuotteita, mutta myöhemmin viikolla ehdottomasti!

että tällaista.

Vähintään vihreä menninkäishattu on ostettava hattukokoelmaani.

Viime viikko meni lähinnä koulussa ja koulutehtäviä vältellessä. Elämä ei siis siinä suhteessa ole muuttunut.. Viikonloppuna sitten tapahtui vähän enemmän. Perjantai- iltapäivä meni onnellisesti kaupungin hälinässä ostoksia tehden. Tarvetta olisi kevättakille, mutta en vielä löytänyt haluamaani. Tarvitsemai farkut kuitenkin löytyi eikä hintakaan ollut päätähuimaava (16e) ja ostin jopa kokoa pienemmät kuin kotona olisin ostanut! Täällä koot ovat isompia ja on täällä myös isokokoisia ihmisiäkin. Toisaalta, löytyvät täältä ihan perus H&M, Only, Vero Moda ym., jotka myyvät sitten varsin pienehköjä kokoja, suurimmillaankin... Mutta ihmiset täällä tuntuvat olevan hyvin itsevarmoja. Kaikki ovat sinut itsensä kanssa ja tekevät juuri niinkuin itse haluavat, tai ainakin siltä on vaikuttanut. Perjantai-iltana sitten vietimme isommalla porukalla "Cooking Day":tä. Ideana on, että jokainen valmistaa jonkin pää- tai jälkiruuan omasta maastaan. Täällä on vähän vaikea löytää ruisjauhoja.. Itse olin ekaa kertaa mukana ja olin vähän ulalla, mitä sinne pitää viedä ja kuinka paljon, joten en ehtinyt valmistaa mitään. Löysin kaupungilta kuitenkin raparperipiirakan, jonka vein tuomisenani, ja se teki ihan kauppansa! Tarjolla oli jos jonkin moista sapuskaa; focacciaa, makaronilaatikkoa, ranskalaisia perunapihvejä, espanjalaista munaperunasipulipaistosta, amerikkalaista omenahyvettä ja kaikenlaista muuta herkkua! Söimme todella hyvin, voin sanoa! Ruuan laskeuduttua lähdimme naapuriasunnon ranskalaisten bileisiin, joissa ilmeisesti oli teema, mutta vapaaehtoinen. Tytöt olivat pukeutuneet pojiksi ja pojat tytöiksi. Ja voi että minkä näköisiä olivatkaan! Useat olivat oikein kunnolla panostaneet, pinkkejä tekokynsiä myöten. Ihan huikeaa! Kuulemma ranskalaiset ovat järjestäneet samankaltaisia juhlia ennenkin. Mitä se sitten kertoo ranskalaisista... Espanjalaiset sanovat, että ranskalaiset ovat "sensuroitu ilmaisu" ja ovat enemmän kosketuksissa feminiinisyytensä kanssa (sarkastisesti ilmaistu).

Lauantaina suuntasimme Hannan kanssa Cobhiin, minä toisen ja Hanna ensimmäisen kerran. Huhtikuussa Titanicin uppoamisesta tulee täyteen 100 vuotta. Saavuttuamme Cobhiin, kaupunki vilisi elämää ja juna-aseman vieressä oleva Heritage Centre kuhisi ja pihaan oli pystytetty oikein teltta, jossa tapahtui.. jotain. Lapsille oli myös karuselli. Kuulemma Cork:ssa juhlitaan Titanicia enemmänkin, mistä yksi opettajamme on varsin pöyristynyt. Se on kuin juhlisi syyskuun 11. Jänniä asioita täällä.

Kiertelimme aikamme, katsastimme upean St. Colmanin katedraalin, kävimme lounaalla, jonka nautimme ulkoterassilla! Maaliskuun 10. ja nautin lounaan terassilla. Päivän päätimme "tuksujuna"- ajeluun, eli siis sellaiseen sightseen- junakierrokseen. Tämän jälkeen suuntasimme oikealla junalla takaisin Corkiin. Illalla oli sitten tiedossa kana ja viini- päivällinen espanjalaisittain. Nichole kutsui minut mukaan eräiden espanjalaisten luokse syömään ja sen jälkeen suuntasimme keskustaan tanssimaan. Minulla ei ollut hajuakaan, mistä oli kyse eikä tainnut olla Nicholellakaan. Sinne siis vain! Jo asunnon ovelta tulvahti herkullinen tuoksu. Lyhykäisyydessää, espanjalaiset kokoontuvat ilmeisesti joka lauantai Alejandron luokse ja tämä kokkaa kanaa ja tarjoaa viiniä. Tai kanasta ja viinistä piti maksaa 5e/hlö, jonka Nicholen kutsunut henkilö oli unohtanut mainita.. Mutta voi veljet, kuinka hyvää se kana oli!! Se oli mureaa ja mehukasta. Alejandro oli ilmeisesti kypsyttänyt sitä uunissa vaikka kuinka kauan, sillä liha irtosti luista pelkällä hipaisulla. Kaikki tähän mennessä syömäni kana, itse valmistettua ei lasketa, on ollut todella kuivaa, joten tämä oli sellaista herkkua! Kokki sanoi, että salaisuus on se, että hän juottaa ensin kaikille paljon viiniä ennen kuin tarjoaa kanan, jolloin se varmasti on hyvää! :D Asiaan kuuluvasti taustalla pyöri jalkapallopeli ja välillä huudot asunnon sisällä kohosivat varsin korkealle. Kyllä oli hauska ilta! Illan aikana espanjalaiset kaivoivat jostain jotain kirkasta juomaa.. En vieläkään oikeastaan tiedä mitä se oli, mutta kuulemma todella vahvaa :D Minä ja Nicholekin saimme maistaa. Juoma oli muistutti melko paljon vodkaa, mutta siinä oli pehmeämpi jälkimaku ja oli oikeastaan ihan hyvää. Kipattuani puolikkaan shotillisen, joka minulle tarjottiin kuulin jonkun huudahtavan jotain suomalaisista ja koska ilmeeni ei värähtänytkään tajusin, että taisin juuri vahvistaa suomalaisten mieltymyksen vahvaan viinaan... :D En todellakaan tiedä, oliko tämä juoma vahvempaa vai miedompaa kuin kirkas vodka meillä.. Hauskaa kuitenkin oli katsella espanjalaisten ilmeitä, kun he humauttelivat juomaa kurkustaan alas.

Sunnuntai meni leppoisissa merkeissä. Tarkoittaen, että mitään ei tapahtunut enkä poistunut asunnosta vaan istuin useita tunteja tekemässä koulutehtävää, joka piti palauttaa tänään. Tapani mukaan aloitin sen vasta eilen..Ehkä se vain tuntui ylirankalta, koska olen viimeksi tehnyt varsinaisia koulutehtäviä joskus viime joulukuussa :D Onneksi Hanna paistoi pannareita ja pelasti mut tylsäkuolemalta. Oikeastaan tehtävässä ei ollut mitään vikaa ja aihekin oli varsin mielenkiintoinen. Tehtävän olisi voinut olettaa olevan melko helppo, mutta minulle vain ei ole suotu taitoa kirjoittaa referaatteja.. No, oikeastaan arvosanoilla täällä ei ole väliä, sillä Suomessa ne kuitenkin merkitään vain hyväksytty tai hylätty- merkinnöillä. Ei sillä, ymmäsin kyllä kappaleen sisällön ja opin uutta ja ymmärsin pointin, mutta kirjoittaa siitä 1500-2000 sanaa? No way. Tai kyllähän mä sen tein, mutta melko työlästä se oli. Nyt pitäisi alkaa lukea sitten huomisen psykologian ja sosiologian välikokeeseen. Kokeen arvo on 40% kokonaisarvosanasta. Jos vedän tämän hyvin, mun tarttee vaan päästä läpi loppukokeesta ilman mitään päätähuimaavia pisteitä, sillä täällä riittää 40% kurssin läpipääsemiseen. Kaikki arvioidaan prosentein, ihan kummia ovat. Mutta nyt lukemisen pariin. Ehdin lukea jokusen tunnin, mutta taidan mennä aikaisin tänään nukkumaan. On parempi saada hyvät yöunet! Aina.

Lovely Killarney

Eilen käytiin Hannan kanssa Killarneyssä, kauniissa kylässä vuorten juurella. Se on n. 1,5h bussimatkan päässä Corkista, ja menopaluu- lippu maksoi opiskelijalta 23e. Melko kallista, mutta on se kyllä hintansa arvoinenkin nähdä. Ja pakkohan se on maksaa, jossei kävellen sinne halua suunnata. Pyörällä se voisikin oikeastaan olla aika jännä ja kaunis retki. Kuitenkin, nousimme aikaisin aamulla toteamaan, että vettä satoi kaatamalla, mutta että taivas oli kirkastumaan päin. Ei siis peruta matkaa. Mukaan ei lähtenyt muita juurikin sääennusteiden vuoksi (epävaikaista, todennäköisesti sadetta) ja Nichole, joka olisi ollu lähdössä, heräsi huonovointisena ja joutui perumaan. No, onneksi Killarneyyn tullaan tekemään vielä retki jos toinenkin.
Bussimatka meni musiikkia kuunnellessa ja maisemia ihaillessa. Koulussa kun on, ei oikeasti ehdi nauttimaan siitä Irlannista, jota tulin tänne katsomaan, mutta onneksi viikonloppuisin on aikaa toteuttaa maisemamatkailua :) Maaliskuun lopussa alkava kahden viikon pääsiäislomakin mahdollistaa varsin paljon...
Aurinko paistoi lähes koko matkan ja mitä lähemmäs Killarneyta saavuimme sitä jylhemmiksi ja kauniimmiksi maisemat muuttuivat. Kerryn maakunnan ei turhaan sanota olevan Irlannin kauneinta seutua- ja vielä ei ole edes lehdet puissa! Perille päästyämme itselläni oli varsin odottavainen olo; olinhan paikassa, jossa olen viettänyt eräät elämäni onnellisimmistä hetkistä. Kiertelimme keskustan ihaillen ympärillemme, ja kertoilin Hannalle kaikennäköistä mitä viime reissulla teimme tai missä kävimme. Sää suosi meitä sen aikaa, kun kiersimme kaupunkia.

 Kävellessämme kansallispuistoon vievän polun viertä, haistoimme hullaannuttavan tuomen tuoksun ja peipponenkin lennähti kiviaidalle. Järkyttävää! :D En ole varma oliko kasvi tuomi, kukkaset ainakin muistuttivat voimakkaasti sitä ja tuoksu oli tunnistettavissa, mutta se ei näyttänyt aivan samalta kuin tuomet tai syreenit meillä kotona. Oli miten oli, se oli mahtavaa! Päätimme, että käymme hakemassa tourist officesta kansallispuiston kävelyretkikartan, ostamme eväät ja lähdemme ihailemaan luontoa ja pidämme picnicin jossain kohtaa puistoa. Ostimme kartan ja eväät ja kun olimme suuntaamassa puistoon, huomasin että tummia pilviä oli kerääntynyt ja alkoi tuulla huolestuttavasti.. 100 metrin jälkeen vettä alkoikin sataa kaatamalla ja kastuimme läpimäriksi vain muutamassa minuutissa. Suuntasimme suuren puun alle, jossa oli lehdet oksissa ja jäimme sinne pitelemään sadetta yhdessä parin muun epäonnisen kävelijän kanssa. Totesimme, että palataan keskustaan ja hypätään jonnekin kahvilaan tai pubiin teelle/kahville ja kuivatellaan hetki ja odotetaan sateen loppumista, yritetään sitten uudestaan. Suuntasimme ravintolaan sisälle ja tilasimme teet ja pienen pohdiskelun jälkeen päätimme myös nauttia lounaan. Hetken mietittyäni tunnistin paikan samaksi, jossa Tiinan kanssa kävimme. Silloin maistoin jumalaisen hyvää suklaamantelijuustokakkua, joten nytkin oli pakko kokeilla. Tällä kertaa se tosin oli Baileys&Chocolate chip- kakkua. Ja hyväähän se oli, mutta osa oli jätettävä lautaselle. Ei vain jaksanut, enkä halunnut itselleni pahaa oloa kävelymatkan ajaksi.

Ravintolasta suuntasimme tielle, joka veisi meidät Ross Castle:lle. Suunnitelmana oli kävellä sinne ja sieltä sitten kansallispuiston polkuja pitkin takaisin keskustaan ja sitten bussilla takaisin kotiin. Kävellessä oli pakko pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan hiljaisuutta. Sateen tuoma raikkaus tuoksui eikä ketään muuta näkynyt missään. Olo oli mielettömän rento ja huoleton. Ja juuri ennen linnalle tuloa vettä alkoi taas sataa kaatamalla. Tällä kertaa pääsimme linnan muurien suojaan ja katselimme kuinka vuoret katosivat sadeverhon taakse niin, että vain pätkä rinteen ääriviivaa näkyi välillä. Vartin verran odottelimme sateen taukoamista niin, että olisi mukava lähteä kävelemään takaisin päin. Sade hellittikin, muttei lakannut täysin. Täällä ollessa on alkanut ottaa sellaisen rennon asenteen sateeseen. Kun sataa kaatamalla, sataa, mutta kun pilvet eivät ole enää tumman harmaat ja tihkuaa enää vähän, on se jo lähes pouta silloin.

pari turistia pitämässä sadetta.

Lähdimme kävelemään suorinta tietä takaisin emmekä lähteneetkään puistoon seikkailemaan. Hannan kengät olivat läpimärät ja molemmilla oli muutenkin varsin märkä olo. Hetken päästä aurinko tuli taas esiin, vaikka vettä satoikin vielä. Lehdettömät oksat kimaltelivat vesipisaroista, oli upeaa. En tiedä mikä siinä on, mutta viime kerrallakin Killarneyssä ollessani en meinannut lakata hymyilemästä. Siinä paikassa on jotain, joka vain tekee pienen ihmisen onnelliseksi. Voi kun tekin voisitte kokea Killarneyn!

Tänään on pidettävä siivouspäivä, sillä huomenna tulee tupatarkastus. Asuntolassamme on käytäntö, että asunnot tarkastetaan aina välillä. Meille ilmoitetaan siitä hyvissä ajoin, jolloin opiskelijat saavat aikaa heittää tyhjät tölkit pois ja siivota. Mutta ensin nauttimaan aurinkoisesta sunnuntaista kävelyretken merkeissä!