Uusia ihmisiä

Vasta kolmas kokonainen päivä takana ja joka päivä tulee jotain uutta! Ehkä näin alussa pitäisi vain suosiolla kirjoitella joka päivä tänne blogiin, jottei tule hirvittävän pitkiä romaanin alkuja, kun kaikki pitää saada kerrottua. Perjantaina tosiaan oli kouluun tutustumispäivä. Oli ihan kivaa, mutta informaatio oli aika niukkaa, mutta saatiin ihan hyvä infopaketti, josta saa lukea enemmän.. Paikalla oli myös "kansainvälisyyskerhon" jäseniä, jotka olivat kaikki vaihtareita, jotka ovat olleet Corkissa jo viime syksystä alkaen. Ihan kivaa sinänsä, uusia tuttavuuksia ympäri Eurooppaa, mutta olisi ollut ehkä mukava tavata paikallisiakin opiskelijoita. Mutta tiesin jo etukäteen, että CIT:ssä ei oikeastaan ole tutor- toimintaa. Anyway, kouluun tutustumisessa meni alle kaksi tuntia, minkä jälkeen koko loppupäivä oli vapaata. Toinen päivä ja minulle melkein tuli jo tylsää, mahtaa olla enkka. Olin yksin asunnossani, sillä suomalainen kämppis oli harjoittelupaikassaan ja irlantilainen oli jo lähtenyt viikonlopuksi kotiin. Vuokranantajasetä Liam tosin käväsi tuomassa leivänpaahtimen, joka oikeastaan ei olisi sallittu asunnossa.. Go Liam!

St. Fin Barre sisältä.

Patrick's Hill sumussa.

      Illalla suuntasimme yhdessä kohti keskustaan pitämään vaihtaritapaamista. Ilta oli tosi mukava, mutta suurin osa ihmisistä jäi tapaamatta, sillä emme mahtuneet missään saman pöydän ääreen ja oli kuitenkin melko meluisaa. Paras paikka tutustumiseenhan on pubi ;) Mutta näin nopealta kädeltä voin sanoa, että täällä on paljon espanjalaisia, ranskalaisia ja suomalaisia (jopa 7 kappaletta). Jokunen saksalainen, itse asiassa taitaa olla useampikin, en ole varma.. Italialainen ja tanskalainen ja pari jenkkiä. Että ihan kirjava sakki, ja melko mukavaa porukkaa. Vinkkinä voisi ehkä jonnekin sanoa, että voisi olla hyvä idea, että koululla ollessamme, kun meille esiteltiin koulua ja Corkia (PowerPoint esitelmällä) voisi jokainen sanoa oman nimensä ja maansa. Vaikka paikalla ollut koulun edustaja piti nimenhuudon, olisi silti ollut hauska kuulla jokaisen nimi oikein lausuttuna ;) Olen nyt tutustunut parhaiten saksalaiseen Leaan ja italialaiseen Maria Paolaan. Ovat ihania ihmisiä! Tänään vietimme yhdessä päivän kaupungilla. Mukana oli myös suomalainen graafisen suunnittelun opiskelija Laura ja hänen poikaystävänsä, joka muutti mukana. Otti vuorotteluvapaata töistä ja vain on täällä. Vettä satoi ensimmäistä kertaa koko päivän, mutta kiertelimme silti rohkeasti ympäri kaupunkia! Kävimme katsomassa Corkin toista suurta yliopistoa UCC:tä (University College Cork).
Se on vähän isompi ja hienompi kuin CIT ja näyttää pikkiriikkisen Tylypahkalta. Kävimme myös St. Fin Barren katedraalin sisällä ihailemassa- ja pitelemässä sadetta. Kaupunkikierroksemme jälkeen päätimme, että voisimme käydä kaupassa ja tehdä sitten yhdessä ruokaa Ammin ja Essin kämpillä, sille heidän molemmat kämppikset ovat viikonlopun kotona. Lea ja Maria tulivat mukaan innolla ja teimme yhdessä tortilloja, jotka olivat uusia molemmille uusille ystävillemme. Ilta oli todella hauska :)

University College Cork

      Myöhemmin saimme kuulla, että naapurissa olisi synttäripippalot ja meidät on kutsuttu mukaan. Olo oli melko raukea tortillojen ja viinin jälkeen, ettemme ihan osanneet heti päättää mennäkkö vaiko eikö. Pohdiskelujen jälkeen päätimme, että saatamme Marian bussipysäkille, koska hän ei asu Parchment Squarilla ja halusi jo kotiin, ja sen jälkeen suuntaamme katsomaan ne kekkerit. Jos olemme väsyneitä tai emme muuten vaan viihdy, niin hipsimme kotiin. Pikkuruinen asunto oli ihan täynnä kuten odottaa saattaa! Olo tuntui vähän vieraalta, sillä en ollut tavannut suurinta osaa paikallaolleista ihmisistä. Aikaahan tässä on vielä tutustua ja pari nimeä sain jo nimilistaani lisää. Olimme viipyneet sisällä korkeintaan vartin, kun väki päätti siirtyä viereiseen pubiin. Meiltä on vielä pubi katsastamatta ja jäi katsastamatta tänäänkin. Päätimme Ammin, Essin ja Lean kanssa, että käymme katsomassa Lean asunnon ja hipsimme sitten nukkumaan. Lean asunnossa ollessamme huomasimme, että koko muu vaihtarisakki oli kokoontunut ulos portin viereen. Ihmettelimme heitä aikamme ja tuumasimme, että odottavat ehkä jotakuta asuntoon jäänyttä. Naureskelimme, että onpa kamalaa, kun emme kehtaa kävellä heidän ohitseen vain kotiin ja sanoa hyvät yöt :D Kun porukka oli seisoskellut kymmenisen minuuttia paikallaan tajusimme, ette he odottavat meitä! Samalla tulikin soitto Lealle yhdeltä saksalaiselta vaihtarilta, että missä olemme, olemmeko tulossa. Vastaus oli ei ja porukka alkoikin samantien siirtyä eteenpäin. Melko noloa! :D Nyt olemme ne suomalaiset, jotka eivät lähteneen juhlimaan... Olimme paljastaneet kyseisen masterplanin yhdelle suomalaiselle pojalle, joka totesi, että olemme surkeimmat opiskelijat ikinä. Noo, meillä on vielä aikaa petrata..
Kun minä, Ammi ja Essi lähdimme Lean luota, olin kysymässä tytöiltä muista vaihtareista, joita en ollut tavannut. Kysymyksen aloitin englanniksi ja keskeytin sen kysymällä heti, että miksi puhun heille englantia :D Mukava huomata, että sitä on alkanut kotiutua jo melkoisesti ja englanti tulee jo paljon sujuvammin.
Huomiselle olisi suunnitelmissa käydä tutustumassa naapuristoon, että pystyy vähän hahmottamaan omaa reviiriään. Ehkä sitä tulee se lähikapakkakin korkattua, who knows!
Nyt hyvää yötä kaikille, sleep tight!

Kaupunkipäivä

Auringonnousu olohuoneen ikkunasta

Tämä ensimmäinen kokonainen päivä menikin sitten Corkia ihmetellessä. Aamulla heräsin melko virkeänä teknisellä aluskerrastolla vahvistetussa pyjamassa ja villasukissa nukutun yön jälkeen. Kyllä, nukkumaan mennessä oli kylmä. Irlantilainen kämppikseni toivotteli hyvät huomenet ja ihmetteli aikaista nousemistani (8:30), kun olin keittelemässä itselleni teetä. Kahvinkeitintähän ei ole, joten se on joko teetä tai pikakahvia seuraavat kuukaudet.
Seuraavaksi suuntasin kaupungille. Olin sopinut tapaamisen kirjekaverini kanssa kello 11 ja bussilla oli tarkoitus matkata. Ensimmäinen vartti meni bussipysäkkiä etsiessä, ja neuvoa kysyin kolmelta eri henkilöltä. Ensimmäinen uhri ei puhunut sanaakaan vaan pudisteli vain päätään ja jatkoi matkaansa. Toinen sanoi ettei tiennyt, sillä ajaa aina omalla autolla. Kolmas, pienen kotitekoisen putiikin (mm. ajokorttikuvat jne.) pitäjäsetä kyllä neuvoi avuliaasti. Onneksi olin varannut pysäkin etsimiseen aikaa ja irlantilaiset bussit ovat aina myöhässä. Tämäkään ei ollut poikkeus; bussi saapui n. 10 minuuttia myöhässä. Seuraavaksi jännitin, milloin minun pitää jäädä pois ja ehdin vain osin tiedostaa ympärilläni vilistelevät maisemat. Onneksi Siobhán oli valinnut idioottivarman paikan, joten osasin jäädä oikeassa kohdassa pois. Ja vaikka itse sanonkin, saapuminen oli ajoitettu täydellisesti. Seuraavat kolme tuntia menikin sitten jutellessa ja paikkoihin tutustuessa. Tein muutamia yleispäteviä ostoksia, mm. henkareita, tiskiharjan, mansikan tuoksuisia roskapusseja,  mikrokuituliinoja, suihkusaippuaa,  jne. Pääsin jo jopa ensimmäisen kaupan kantikseksi!

Ei, se ei ole kenkäkauppa ;)

Kun paikallinen oppaani lähti tekemään hyväntekeväisyyttä, jäin tutkiskelemaan kaupunkia ominpäin. Keskusta on nyt suurinpiirtein tullut tutuksi ja vähän paikkoja keskustan laitamillakin. Kiipeilin kohti mäenharjaa toivoen, että näkisin alas kaupunkiin joltain kivaltä näköalapaikalta, mutta turhaan. Siellä oli vain kapeita jalkakäytäviä ja  suuret asuinalueet täynnä ihastuttavia perusbrittiläisiä rivitaloja sekä erilaisia omakotitaloja- ja moni niistä oli myytävänä. Vaikka en päässyt ihailemaan maisemia ylhäältä, ei pieni tutkimusmatkailu ollut mitenkään pettymys. Auringon paisteessa ja pari asteen lämmössä oli ihanaa kävellä katsellen ympärilleen ja haistellen ilmaa, jossa jo omasta mielestäni on kevään tuoksu. En pysty olemaan ihmettelemättä tätä ilmaston erilaisuutta kotiin verrattuna. Tulen varmaan ihmettelemään sitä St. Patrick Day:hin asti ja sitten aloitan sen alusta, kun kevät alkaa puhjeta toden teolla!

Lee- joki ja Saint Fin Barren katedraali.

Sivukujaseikkailun jälkeen palasin pääkadulle ja tapasin Ammin ja Essin ja menimme syömään, ja jatkoimme ostoskierrosta. Itse olin jo ostokseni tehnyt ja olin tapaamassa vielä Siobhánin myöhemmin. Kaikilla meillä on nyt irlantilaiset liittymät (puhelinnumeroa saa tiedustella facebookissa, jos sen välttämättä haluaa. Vanhakin numero toki toimii). Maistoin tänään ehkä makeinta ja täyttävintä ja herkullisinta kaakaota ikinä! Pienessä suklaapuodissa myytiin erilaisia kaakoita; itse valitsin maito-, valko- ja tummasuklaa praliinikaakaon. Melkonen herkku!

Tämän jälkeen olikin aika jo suunnata kohti kotia, olihan sitä kaupungilla jo kierrelty lähemmäs 7 tuntia. Bussia saimme kuitenkin odottaa noin puoli tuntia ja matka asuntolalle kesti ainakin kaksi kertaa normaalin ajan, koska se oli aivan täynnä. Kaikki oli lähdössä töistä ym. kotiin. Kaikenkaikkiaan päiväni kesti kutakuinkin 9h asuntolan ovesta ulos astumisesta sisään astumiseen. Ihan jees! Nyt iltasaduksi kirjaa "How To Be Irish (Even If You Already Are)." Siinä kerrotaan kaikki irlantilaisena olon salat, ehkä vaihdan nimeni Ealáir O'Síomóniksi!

Vihdoinkin perillä!

No huh huh.. Melkoista on ollut tämä kulunut viikko. Muuttaminen alkoi viime keskiviikkona (18.1.), kun huonekalut ja kirja- sekä astialaatikot ym. roudattiin yhteisvoimin iskän ja muutaman kaverin kanssa vuokravarastoon. Seuraava päivä kului suurin piirtein samoissa merkeissä viimesten roinien pakkauksessa ja loppusiivouksessa äitin avustuksella. Perjantai olikin sitten avainten luovutuspäivä, jolloin Siru tuli auttamaan ihanihan viimeisissä pakkauksissa ja siivouksissa. Pääosin stressiä tuotti vaatteiden määrä ja sijoittelu.. Se kärsineen näköinen viherkasvi (joka paljastui nukkatyräkiksi btw) sai kokea elämänsä seikkailun. Se matkusti sylissäni koko matkan vuokravarastolle ja sitten takapenkillä Hämeenlinnaan, jonne se sitten unohtui äitin huostaan. Nyt sille yritetään saada uutta elämää aikaiseksi.
Lauantai olikin odotettu läksäripäivä! Kiitos kaikille läsnäolijoille, oli ihanaa juhlia teidän kanssa pitkästä aikaa! Ja kiitos ihanista lahjoista! Illan aikana ainakin juhlakalulta pääsi kyynel jos toinenkin. Niille, jotka eivät päässeet paikalle kuulemaan, tahdon paljastaa kyynelten syyn. Tutut laululintuset esittivät oman versionsa Elämän sain soimaan-biisistä. Näin se menee:

Elämä niin maistuu
Irlanti siis kutsuu
Hillan juttuja niin tullaan kaipaan

1.Huolet kun alkaa vuorta muistuttaa, alkaa se Hiltsu silloin pakkaa. Pakaten huolta voit sä helpottaa, oot kohteessa aina, se on varmaa. Laulun pistän soimaan..

"
Ystävistä sykkeen sä suoniisi saat
Tilaan vie ne melkein sut mahdottomaan
Viinipullon juonut kun oot pyörii pää
Elo meillä silloinkin on hauskaa
Irlanti se kutsuu hilbeä vaan
Pienet vihreet miehet saat vainoamaan
Muista meitä, mukavaa matkaa
"
Elämä niin maistuu..

2.Kyytiä vanhat kuviot nuo saa
kun Suomen huudit on niin harmaat
Ikävää tahdomme näin helpottaa
kohta jo lähdet se on varmaa. laulun pistän soimaan..

"
Ystävistä..
...pienet vihreet miehet saat vainoamaan
JUMALA MIELESSÄ, HOUSUT JALASSA"

Elämä niin maistuu
Irlanti siis kutsuu
Tissejä niin tullaan kaipaan!

Juhlat päättyivät omalta osaltani n. klo 03:45, ja sunnuntai aamu alkoi klo 9:00, kun oli aika lähteä siivoamaan juhlapaikkaa Sirun ja Markuksen kanssa. Paljon siellä ei siivottavaa ollut, sillä tehokkaat ystäväni olivat laittaneet paikan kuntoon jo illalla. Se kävi niin äkkiä, etten oikein tajunnut mitä tapahtui! Kiitos siitä teille <3
Maanantai aamuna lähdettiin äitin kanssa kaupungille metsästämään Visa- korttia, joka saapui vasta tiistaina, käytiin apteekissa, toisessa pankissa ja otettiin vakuutus viimein. Sen kanssa olikin sitten kuumia tunteita ja kylmää hikeä. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Olen vakuutettu. Illalla juotiin sitten etukäteissynttärikakkukahvit äitin ja Elmon kanssa.
Tiistai, eli mun synttäripäivä meni myös viimeisten asioiden hoitamisessa ja paniikinomaisessa pakkaamisessa. Mutta vasta sen jälkeen, kun oltiin käyty Hällässä synttäripizzalla ja Voudissa, anteeksi Public Cornerissa jälkkärillä. En uskonut, nukkuvani yöllä, sen verran kyllä jännitti ja hirvittikin. Voisin jopa sanoa, että oli melkein fyysisesti paha olo, kun ei osannu yhtään kuvitella, millainen seuraavasta päivästä tai loppuviikosta tulisi. Sitä vaan keskittyi jokaiseen liikkeeseen ja siihen pakkaamiseen, eikä ajatellut aamua lainkaan. Viimeiset kaksi päivää menikin tuttuihin asioihin huomion kiinnittämisessä; vuoteen sijaus sohvalle ja taas pois, kotiin tuleminen ja avainten hyllylle laitto. Kaikkiin sellaisin asioihin, jota ei tule ihan hetkeen taas tekemään. Hullua ja sentimentaalista ehkä, mutta niin vain kävi. Ja kyllä se aamu sitten koitti, kahden ja puolen tunnin unien jälkeen.

Matkustuspäivä oli kokemus! Kaikki vaatteiden ja tavaroiden pakkaaminen oli aiheuttanut melkoista painetta ja kamoja siirrettiin laukusta toiseen ja takasin ja jätettiin pois ja otettiin taas mukaan. Lopuksi uskoin löytäneeni tasapainon laukkujen välillä. Ja arvatkaa mitä, kaikki turhaan! Olin katsonut lentoyhtiön väärin ja jouduin joka tapauksessa heittämään molemmat laukut ruumaan. Check-in täti kyllä sanoi, että voisin siirtää osan niistä käsimatkatavaroista isoon laukkuun, mutta olin onnistunut lukitsemaan sen niin, etten saanut enää auki, mikä sekin oli kyllä vain väärinkäsitys. Hätäilyn ja tietämättömyyden yhtälö. Noh, jouduin maksamaan 40e siitä lisälaukusta! Olin luullut, että lennetään British Airways: llä, mutta se olikin Finnairin kone, ja matkatavaroiden painorajoituksethan ovat täysin erit. Ne teki jonkin sortin yhteistyötä.. Voitteko kuvitella ketään muuta, jolla voi käydä näin? :D Noh, mielestäni se oli melkein hauskaa ja suunnittelin jo sekunnin kokeilevani uutuuttaan kiiltävää Visaani.. En sitä iskä kuitenkaan tehnyt! Ei siis kovin lupaava alku. Sukkahousutkin olivat menneet rikki..
Lento Lontooseen lähti myöhässä, sillä pakkaamisessa kesti (se oli se mun lisälaukku kuitenkin) ja sen jälkeen piti vielä rapsutella lumet ja jäät pois koneen pinnalta niin kuin kunnon ajoneuvosta ikään. Aikaa saatiin onneksi kiinni, mutta Heathrow:lla oli ruuhkaa, joten laskeutuminen tapahtui kuitenkin myöhässä. Lontoossa mentiin sellaisista turvatarkastuksista, joista kuningattaren tulisi olla ylpeä! Kentällä vierähti jokunen tunti kierrellen, jumittaen, syöden ja säkkipilliä kuunnellen. Loputtomalta tuntuneen odottelun jälkeen päästiin Aer Lingusin portille. Lento Corkiin lähti myöhässä.
Pääsimme kuitenkin perille, ja Irlanti toivotti meidät tervetulleiksi vihreydellään ja asiaankuuluvasti- kaatosateella. Kun kone oli laskeutunut tiedostaminen siitä, että oikeasti olemme täällä nosti päätään. Ei sitä kyllä silloinkaan meinannut uskoa todeksi! Koska ihmiset ovat hätähousuja, kaikkien oli tietysti päästävä heti ulos, ja koneen käytävä täyttyi pian seiskoskelevista ja tavaroitaan nostelevista ihmisistä. Meidän rivillämme istui kuitenkin todellinen herrasmies, joka noustuaan seisomaan ja jonottamaan jäi blokkaamaan takaa tulevat, jotta minä ja Ammi pääsimme ottamaan omat tavaramme ja takkimme. Setä jopa ojensi minulle minun laukkuni. Herrasmieheys kunniaan!! Kentältä ulos päästyämme hyppäsimme taksiin, ja huristelimme kohti asuntolaa. Siinä matkalla maisemia katsellessani en voinut olla ajattelematta, että "kyllä, tänne sitä pitikin tulla!" ja hymy nousi väkisinkin huulille. Eikä vain sen takia, että taksimatka, joka maksoi n. 17€ olisi pituutensa puolesta maksanut kotona vähintäänkin 35€.
Asuntolassa meidät otti vastaan kolme ylitsepursuavan ystävällistä irlantilaista; Maeve, Liam ja toinenmiesjonkanimeäenmuista. Suomalaiselle tyypillinen epäluulo tietysti yritti herätä, mutta hautasin sen samantien. Liam on mitä avuliain ja herttaisin setä. Olimme ehkä ehtineet 20 minuuttia olla asuntolassa, kun meille oli esitelty paikat ja näytetty miten kaikki toimii ja Liam tarjoutui viemään meidät kauppaan ja takaisin, jos halusimme. Kyllä me halusimme! Vesisateessa kävely ei oikeastaan houkuttanut, vaikka olisikin tehnyt hyvää. Saimme 15-20 minuuttia aikaa tehdä ostoksemme, koska sedän piti olla takaisin jossain kokuksessa. Siinä ajassa sitten yritti keksiä mitä täksi illaksi ja huomisaamuksi tarvitsisi ja että mistä ne löytäisi. Oli muuten nopein kauppareissu ikinä! Pari oleellista asiaa, kuten vessapaperi jäi puuttumaan, joten meidän oli lähdettävä kuitenkin kävellen kauppaan. Siitä tuli noin tunnin mittainen iltalenkki. Kävelimme koulun ohi, vaikutti lupaavalta ja on n. 5minuutin kävelymatkan päässä. Ei kuulemma pitäisi koskaan myöstyä, tai ainakin se teoria on. Sade oli lakannut ja oli jo pimeä, mutta taivaanranta oli vielä vaalea- pilvet olivat hajoamassa ja tähdet alkoivat tulla esiin. Märkä maa ja ruoho tuoksuivat ja ilma oli raikas. Puussa lauloi jokin lintu, jota yleensä kuulee kotona vain kesäöisin- olisiko ollut satakieli. Tuli tunne, että huomenaamuna herään auringonpaisteeseen ja voin laittaa kesämekon päälle! Tunnetta voimisti se, että hölkkäilijät juoksivat shortseissa! Eikä niitä ollut vain yksi tai kaksi, vaan ihan reilusti yli 10! Ja nyt kuitenkin on vielä 25. tammikuuta!!!!! Ei siis todellakaan pysty vielä käsittämään kaikkea. Oli kuin olisi kevätiltana kävellyt ulkona. Ei tietoakaan puista, joiden oksat roikkuvat lumen painosta tai korkeista kinoksista. Ja tosiaan, matkalla lentokentältä asuntolaan näin nurmella tien varressa kasvavan krokuksia! Olen niitä niin paljon elämäni aikana nähnyt, että tunnistan ne kyllä, mutta saatoin erehtyäkin. Kuski kuitenkin paineli melkoista kyytiä ja vettäkin satoi.. Mutta tuskin kuitenkaan.
Nyt on tämä päivä kääntynyt jo reilusti iltaan. Essiä vielä odotellaan saapuvaksi. Asuntola on mukava, seinät ovat ihastuttavan keltaiset ja sisustus kodikas. Huoneeni kuitenkin on jäätävän kylmä! Ehkä teen asialle huomenna jotain, nyt voisin harkita pikkuhiljaa nukkumaanmenoa. Huomenna suuntaan keskustaan tapaamaan kirjeystävääni Siobhánia, hän lupasi näyttää minulle kaupunkia. Ostoslistalla ovat tällä hetkellä paksu kylpytakki ja henkarit. Ai niin, se saksalainen kämppis olikin muuttunut suomalaiseksi kämppikseksi. Sosiaalialan opiskelija myöskin LAMK:sta. On hvyin onnellinen meidän täälläolosta ja vice versa.
Kuvia ja lisää kuulumisia myöhemmin,
Hyvää yötä!

Vaikeuksien kautta voittoon- ko?

Ei ole ihan helppoa tämä maailmalle lähtö. Opiskelupaikan varmistumista odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja joulukuun alussa se tulikin. vaikka hakemukset lähetettiin jo lokakuun loppupuolella. Asuntolapaikan saaminen oli jännempää; kaksi opiskelijatoveriani saivat laskunsa ja paikka ilmoituksensa heti joulun jälkeen, mutta minulle ei ollut tullut minkään sortin informaatiota. Kun tiedustelin syytä tähän koulultani Irlannissa, sain automaattiviestin, joka ilmoitti henkilökunnan olevan lomalla. Noh, kun kyselin asuntolan henkilökunnalta, sain vastaukseksi, että heillä ei ollut minkään sortin tietoja minusta siellä.. Mielenkiintoista. No, kuumeisen viestittelyn jälkeen sain paikan ja tulen jakamaan asuntoni irlantilaisen ja saksalaisen tytön kanssa. Mielenkiintoista jälleen, jos otetaan huomioon stereotypiat näillä kahdella kansalaisuudella; saksalainen järjestyksen orja ja irlantilainen, jonka mielestä ei ole hoppu hyväksi. Ja minä siinä jossain välissä.

Nämä kaksi päivää ovatkin kuluneet tietokoneen äärellä viestitellen niin Irlantiin kuin Lahteenkin. Nimittäin tavaroilleni on vuokrattava varasto. Se sujui yllättävän kivuttomasta, jos ei lasketa ennakkovuokraa.. Omasta mielestäni olen hyvällä mallilla, lähes kaikki "särkyvä" on kääritty sanomalehtiin (kiitos LAMKO, kun lähetitte minulle kuukauden verran Etelä-Suomen Sanomia ilmaiseksi) ja pakattu laatikoihin. Osa tavaroistani leviää ympäri Etelä- Suomea; mikro ja kahvinkeitin veljelle, kirjoja, vaatteita ja lautapelejä kavereille jne. Muistakaakin sitten palautella, vaikken itse muistaisi kysellä ;)
Tänään ja eilen on myös lakkautettu lehtiä, peruutettu postimyyntiluetteloita, tilattu uusi pankkikortti ja tehty kaikkea muutakin, jonka voi "kätevästi hoitaa netissä". Huoltomieskin ehti käydä ja lupasi tulla ensi viikolla uudelleen. Nyt odottelen sitten apurahoja, viimeistä palkkaa ja mietin, kuinka paljon sitä nostaisi opintolainaa, kun sen määrä ihan kaksinkertaistui! Miten kannustavaa lähteä ulkomaille opiskelemaan: " Lähde hakemaan kokemuksia ja velkaannu kaksinkertaisesti!" Vakuutuksia hommatessani, minulle sanottiin, että en saa pidennettyä matkavakuutusta, koska en ole keskittäjä, mutta minusta voisi tulla keskittäjä jos ottaisin esim. kotivakuutuksen! "Mulla ei ole tarkkaa osoitetta vielä ja tavarani menevät varastoon, joten en tarvitsekaan kotivakuutusta eli en keskitä." -Jaa noh, siinä tapauksessa kannattaa ehkä mennä toiseen yhtiöön kysymään.
Sillä lailla!

Mutta, nyt on kuitenkin vakuutusasiat työn alla, asunto irtisanottu, asuntolapaikka hommattu, muttei maksettu,  lennot tilattu, vuokravarasto hankittu ja maksettu. Jännityksellä odotamme 25. päivää! Mutta en ole vielä perillä, joten ei nuolaista ennen kun tipahtaa.
Wish me luck!