Kaupunkipäivä

Auringonnousu olohuoneen ikkunasta

Tämä ensimmäinen kokonainen päivä menikin sitten Corkia ihmetellessä. Aamulla heräsin melko virkeänä teknisellä aluskerrastolla vahvistetussa pyjamassa ja villasukissa nukutun yön jälkeen. Kyllä, nukkumaan mennessä oli kylmä. Irlantilainen kämppikseni toivotteli hyvät huomenet ja ihmetteli aikaista nousemistani (8:30), kun olin keittelemässä itselleni teetä. Kahvinkeitintähän ei ole, joten se on joko teetä tai pikakahvia seuraavat kuukaudet.
Seuraavaksi suuntasin kaupungille. Olin sopinut tapaamisen kirjekaverini kanssa kello 11 ja bussilla oli tarkoitus matkata. Ensimmäinen vartti meni bussipysäkkiä etsiessä, ja neuvoa kysyin kolmelta eri henkilöltä. Ensimmäinen uhri ei puhunut sanaakaan vaan pudisteli vain päätään ja jatkoi matkaansa. Toinen sanoi ettei tiennyt, sillä ajaa aina omalla autolla. Kolmas, pienen kotitekoisen putiikin (mm. ajokorttikuvat jne.) pitäjäsetä kyllä neuvoi avuliaasti. Onneksi olin varannut pysäkin etsimiseen aikaa ja irlantilaiset bussit ovat aina myöhässä. Tämäkään ei ollut poikkeus; bussi saapui n. 10 minuuttia myöhässä. Seuraavaksi jännitin, milloin minun pitää jäädä pois ja ehdin vain osin tiedostaa ympärilläni vilistelevät maisemat. Onneksi Siobhán oli valinnut idioottivarman paikan, joten osasin jäädä oikeassa kohdassa pois. Ja vaikka itse sanonkin, saapuminen oli ajoitettu täydellisesti. Seuraavat kolme tuntia menikin sitten jutellessa ja paikkoihin tutustuessa. Tein muutamia yleispäteviä ostoksia, mm. henkareita, tiskiharjan, mansikan tuoksuisia roskapusseja,  mikrokuituliinoja, suihkusaippuaa,  jne. Pääsin jo jopa ensimmäisen kaupan kantikseksi!

Ei, se ei ole kenkäkauppa ;)

Kun paikallinen oppaani lähti tekemään hyväntekeväisyyttä, jäin tutkiskelemaan kaupunkia ominpäin. Keskusta on nyt suurinpiirtein tullut tutuksi ja vähän paikkoja keskustan laitamillakin. Kiipeilin kohti mäenharjaa toivoen, että näkisin alas kaupunkiin joltain kivaltä näköalapaikalta, mutta turhaan. Siellä oli vain kapeita jalkakäytäviä ja  suuret asuinalueet täynnä ihastuttavia perusbrittiläisiä rivitaloja sekä erilaisia omakotitaloja- ja moni niistä oli myytävänä. Vaikka en päässyt ihailemaan maisemia ylhäältä, ei pieni tutkimusmatkailu ollut mitenkään pettymys. Auringon paisteessa ja pari asteen lämmössä oli ihanaa kävellä katsellen ympärilleen ja haistellen ilmaa, jossa jo omasta mielestäni on kevään tuoksu. En pysty olemaan ihmettelemättä tätä ilmaston erilaisuutta kotiin verrattuna. Tulen varmaan ihmettelemään sitä St. Patrick Day:hin asti ja sitten aloitan sen alusta, kun kevät alkaa puhjeta toden teolla!

Lee- joki ja Saint Fin Barren katedraali.

Sivukujaseikkailun jälkeen palasin pääkadulle ja tapasin Ammin ja Essin ja menimme syömään, ja jatkoimme ostoskierrosta. Itse olin jo ostokseni tehnyt ja olin tapaamassa vielä Siobhánin myöhemmin. Kaikilla meillä on nyt irlantilaiset liittymät (puhelinnumeroa saa tiedustella facebookissa, jos sen välttämättä haluaa. Vanhakin numero toki toimii). Maistoin tänään ehkä makeinta ja täyttävintä ja herkullisinta kaakaota ikinä! Pienessä suklaapuodissa myytiin erilaisia kaakoita; itse valitsin maito-, valko- ja tummasuklaa praliinikaakaon. Melkonen herkku!

Tämän jälkeen olikin aika jo suunnata kohti kotia, olihan sitä kaupungilla jo kierrelty lähemmäs 7 tuntia. Bussia saimme kuitenkin odottaa noin puoli tuntia ja matka asuntolalle kesti ainakin kaksi kertaa normaalin ajan, koska se oli aivan täynnä. Kaikki oli lähdössä töistä ym. kotiin. Kaikenkaikkiaan päiväni kesti kutakuinkin 9h asuntolan ovesta ulos astumisesta sisään astumiseen. Ihan jees! Nyt iltasaduksi kirjaa "How To Be Irish (Even If You Already Are)." Siinä kerrotaan kaikki irlantilaisena olon salat, ehkä vaihdan nimeni Ealáir O'Síomóniksi!