Uusia ihmisiä

Vasta kolmas kokonainen päivä takana ja joka päivä tulee jotain uutta! Ehkä näin alussa pitäisi vain suosiolla kirjoitella joka päivä tänne blogiin, jottei tule hirvittävän pitkiä romaanin alkuja, kun kaikki pitää saada kerrottua. Perjantaina tosiaan oli kouluun tutustumispäivä. Oli ihan kivaa, mutta informaatio oli aika niukkaa, mutta saatiin ihan hyvä infopaketti, josta saa lukea enemmän.. Paikalla oli myös "kansainvälisyyskerhon" jäseniä, jotka olivat kaikki vaihtareita, jotka ovat olleet Corkissa jo viime syksystä alkaen. Ihan kivaa sinänsä, uusia tuttavuuksia ympäri Eurooppaa, mutta olisi ollut ehkä mukava tavata paikallisiakin opiskelijoita. Mutta tiesin jo etukäteen, että CIT:ssä ei oikeastaan ole tutor- toimintaa. Anyway, kouluun tutustumisessa meni alle kaksi tuntia, minkä jälkeen koko loppupäivä oli vapaata. Toinen päivä ja minulle melkein tuli jo tylsää, mahtaa olla enkka. Olin yksin asunnossani, sillä suomalainen kämppis oli harjoittelupaikassaan ja irlantilainen oli jo lähtenyt viikonlopuksi kotiin. Vuokranantajasetä Liam tosin käväsi tuomassa leivänpaahtimen, joka oikeastaan ei olisi sallittu asunnossa.. Go Liam!

St. Fin Barre sisältä.

Patrick's Hill sumussa.

      Illalla suuntasimme yhdessä kohti keskustaan pitämään vaihtaritapaamista. Ilta oli tosi mukava, mutta suurin osa ihmisistä jäi tapaamatta, sillä emme mahtuneet missään saman pöydän ääreen ja oli kuitenkin melko meluisaa. Paras paikka tutustumiseenhan on pubi ;) Mutta näin nopealta kädeltä voin sanoa, että täällä on paljon espanjalaisia, ranskalaisia ja suomalaisia (jopa 7 kappaletta). Jokunen saksalainen, itse asiassa taitaa olla useampikin, en ole varma.. Italialainen ja tanskalainen ja pari jenkkiä. Että ihan kirjava sakki, ja melko mukavaa porukkaa. Vinkkinä voisi ehkä jonnekin sanoa, että voisi olla hyvä idea, että koululla ollessamme, kun meille esiteltiin koulua ja Corkia (PowerPoint esitelmällä) voisi jokainen sanoa oman nimensä ja maansa. Vaikka paikalla ollut koulun edustaja piti nimenhuudon, olisi silti ollut hauska kuulla jokaisen nimi oikein lausuttuna ;) Olen nyt tutustunut parhaiten saksalaiseen Leaan ja italialaiseen Maria Paolaan. Ovat ihania ihmisiä! Tänään vietimme yhdessä päivän kaupungilla. Mukana oli myös suomalainen graafisen suunnittelun opiskelija Laura ja hänen poikaystävänsä, joka muutti mukana. Otti vuorotteluvapaata töistä ja vain on täällä. Vettä satoi ensimmäistä kertaa koko päivän, mutta kiertelimme silti rohkeasti ympäri kaupunkia! Kävimme katsomassa Corkin toista suurta yliopistoa UCC:tä (University College Cork).
Se on vähän isompi ja hienompi kuin CIT ja näyttää pikkiriikkisen Tylypahkalta. Kävimme myös St. Fin Barren katedraalin sisällä ihailemassa- ja pitelemässä sadetta. Kaupunkikierroksemme jälkeen päätimme, että voisimme käydä kaupassa ja tehdä sitten yhdessä ruokaa Ammin ja Essin kämpillä, sille heidän molemmat kämppikset ovat viikonlopun kotona. Lea ja Maria tulivat mukaan innolla ja teimme yhdessä tortilloja, jotka olivat uusia molemmille uusille ystävillemme. Ilta oli todella hauska :)

University College Cork

      Myöhemmin saimme kuulla, että naapurissa olisi synttäripippalot ja meidät on kutsuttu mukaan. Olo oli melko raukea tortillojen ja viinin jälkeen, ettemme ihan osanneet heti päättää mennäkkö vaiko eikö. Pohdiskelujen jälkeen päätimme, että saatamme Marian bussipysäkille, koska hän ei asu Parchment Squarilla ja halusi jo kotiin, ja sen jälkeen suuntaamme katsomaan ne kekkerit. Jos olemme väsyneitä tai emme muuten vaan viihdy, niin hipsimme kotiin. Pikkuruinen asunto oli ihan täynnä kuten odottaa saattaa! Olo tuntui vähän vieraalta, sillä en ollut tavannut suurinta osaa paikallaolleista ihmisistä. Aikaahan tässä on vielä tutustua ja pari nimeä sain jo nimilistaani lisää. Olimme viipyneet sisällä korkeintaan vartin, kun väki päätti siirtyä viereiseen pubiin. Meiltä on vielä pubi katsastamatta ja jäi katsastamatta tänäänkin. Päätimme Ammin, Essin ja Lean kanssa, että käymme katsomassa Lean asunnon ja hipsimme sitten nukkumaan. Lean asunnossa ollessamme huomasimme, että koko muu vaihtarisakki oli kokoontunut ulos portin viereen. Ihmettelimme heitä aikamme ja tuumasimme, että odottavat ehkä jotakuta asuntoon jäänyttä. Naureskelimme, että onpa kamalaa, kun emme kehtaa kävellä heidän ohitseen vain kotiin ja sanoa hyvät yöt :D Kun porukka oli seisoskellut kymmenisen minuuttia paikallaan tajusimme, ette he odottavat meitä! Samalla tulikin soitto Lealle yhdeltä saksalaiselta vaihtarilta, että missä olemme, olemmeko tulossa. Vastaus oli ei ja porukka alkoikin samantien siirtyä eteenpäin. Melko noloa! :D Nyt olemme ne suomalaiset, jotka eivät lähteneen juhlimaan... Olimme paljastaneet kyseisen masterplanin yhdelle suomalaiselle pojalle, joka totesi, että olemme surkeimmat opiskelijat ikinä. Noo, meillä on vielä aikaa petrata..
Kun minä, Ammi ja Essi lähdimme Lean luota, olin kysymässä tytöiltä muista vaihtareista, joita en ollut tavannut. Kysymyksen aloitin englanniksi ja keskeytin sen kysymällä heti, että miksi puhun heille englantia :D Mukava huomata, että sitä on alkanut kotiutua jo melkoisesti ja englanti tulee jo paljon sujuvammin.
Huomiselle olisi suunnitelmissa käydä tutustumassa naapuristoon, että pystyy vähän hahmottamaan omaa reviiriään. Ehkä sitä tulee se lähikapakkakin korkattua, who knows!
Nyt hyvää yötä kaikille, sleep tight!