Belfastin reissun jälkeen oli pari päivää tyhjää, ennen kuin matkasin Brysseliin moikkaamaan Silviaa. Itsehän kärsin kovista vieroitusoireista nämä kaksi välipäivää ja kaipasin ihmisiä ympärilleni ja tekemistä ihan koko ajan! Ai miten niin olen ihmisläheinen.. Oli vähän samanlainen tunne kuin aina kuoromatkan jälkeen. Mieli oli vielä reissussa vaikka kroppa oli jo kotona. Mitään suurempaa ei tapahtunut, joten hajoilin vähän. Kävimme keskiviikkona paikallisessa ja torstaina oli pizzailta. Pitkänä perjantaina sitten heti aamusta otin taxin alleni ja suuntasin Corkin lentokentälle. Oli aika jännää mennä ihan ekaa kertaa ihan yksin lentokentälle ja -koneeseen! Mutta selvisin. Taksikuski kertoili, että ei ollut satanut neljään viikkoon, mikä on melko epätavallista. Irlantilaiset laskee sadepäivien välejä. No, tuo sateeton kausi on otettu jo takaisin, koska varmaan kymmenenä päivänä takaperin on satanut joka päivä, välillä paistaa ja välillä tulee vettä kaatamalla. Joku täällä osaisi varmaan kertoa, kuinka monena päivänä satoi kesän 1997 aikana. Kuski oli herttainen setä ja ilahtui, kun kerroin opiskelevani matkailua; minulla on kuulemma oikea hymy siihen hommaan ja englantini on loistavaa (checked!). Toivotteli hyvät pääsiäiset jättäessään minut terminaalin pihaan.
Lento sujui moitteetta, luin lähes koko matkan Belfastin hostellista viemääni kirjaa. Lupasin tuoda vaihdossa toisen, kun seuraavan kerran menen..Oli loistavaa lukea kirjaa! Viimeksi luin tänne saapuessani, joten siitä oli jo kaksi kuukautta, mikä on minulle pitkä aika olla lukematta kirjaa! Koulukirjoja ei lasketa, koska niitä ei lueta..
Brysseliin päästyäni sain seikkailla lentokentältä keskustaan, jossa Silvia oli vastassa. Taikka melkein keskustaan. Kävimme kurkkaamassa Atomiumin, vuoden 1958 Maailman näyttelyyn rakennetun.. nähtävyyden. Se oli iso! Emme kuitenkaan menneet sisälle, koska se oli niin täynnä ihmisiä ja minulla oli matkalaukku mukana.
| Atomium |
Myöhemmin illalla suuntasimme texmex- ravintolaan illalliselle ja nautimme pääsiäismargaritat!
| Jyri kehui meitä naisia margaritan keksimisestä. Kuuluuko se kunnia meille? |
Sunnuntaina julkiset eivät siis kulkeneet vieläkään ja päätimme ottaa pyörät alle ja huristelimme keskustaan. Aurinko paistoi ja oli todella mukava pyöräretki-ilma. Näin sitä näki Brysseliä oikein komeasti, on muuten kaunis kaupunki, suosittelen käymään! Illalla pyrähdimme käymään Silvian au pair kavereiden luona istumassa iltaa, hauskaa oli! Maanantai olikin sitten jo kotiinpaluupäivä. Jännitimme vähän, miten pääsen lentokentälle, mutta sopiva juna onneksi löytyi. Junat eivät olleet osa samaa julkista liikennettä, joten ne liikkuivat. Pääsinkin junalla suoraan lentokentän alakertaan eli voisin sanoa, että ihan hyvä diili! Eikä maksanutkaan mitään! :D Kolme päivää vietin Brysselissä, mutta pissaavaa poikaahan en käynyt katsomassa :D
Lento meni nopeasti ja pian sitä näki Irlannin rannikon avautuvan allamme. Oli kyllä kaunis näky täytyy sanoa ja sydän huokaisi: kotona! En millään haluaisi lähteä täältä, mutta pakkohan se on. Takaisin kyllä palaan, mutta suunnitelmat ehkä vähän paremmin selvillä silloin :P
| Brysselin Riemukaari |
| Vohveleita, en ole ikinä syönyt yhtä hyviä! |
| Oikeustalolta |
Ensimmäinen viikko kahden viikon lomasta olikin sitten takana. Tällä toisella viikolla meidän piti Hannan kanssa lähteä kiertelemään Irlantia, mutta minulta ehti pääoma huveta sen verran, että sovimme lähtevämme sitten kokeiden jälkeen toukokuussa. Vietimmekin sitten toisen viikon lähinnä toistemme ja muiden Parchment Squarella olevien tyyppien kanssa. Lähes kaikki illat menivät ulkona erilaisilla kokoonpanoilla istuen, höpötellen ja hölmöillen. Silleen ihan nätisti hölmöillen.. Maanantaina muutaman ranskalaisen kaverin piti soittaa yhdess pubissa, mutta joku muu oli varannut lavan koko illaksi, joten he eivät saaneet vuoroa, mutta hauska ilta siitä tuli kuitenkin! Tiistaina vietimme meillä peli-illan ja syötimme ihmisille loput minun mämmistäni, salmiakkia, Fazerin sinistä, hapankorppuja ja ruisleipää sekä maistatimme salmiakkikossua. Ruuasta useimmat piti, salmari ei kaikille uponnut. Keskiviikko ja torstai olivat paikallisia iltoja eli istuimme McCarthysissa. Olemme Hanna kanssa himoinneet nachoja ja kokeilimme niitä yhtenä iltana, mutta oli vähän pettymys.. :/ Perjantaina sitten lähdimme melko isolla porukalla keilaamaan. Meitä oli yhteensä kai 16 keilaamassa kahdella radalla. Oli hauskaa! Keilailun jälkeen suuntasimme kuuntelemaan live- musiikkia *köhköh* pubiin..
Lauantaina sitten suuntasimme lähes samalla porukalla, no ainakin puolella samasta porukasta Cobhiin ihmettelemään Titanicin 100v tapahtumaa. Siellä oli ilmeisesti koko viikon tapahtunut vaikka mitä. Meille osui ihastuttavan aurinkoinen päivä ja viihdyimme hienosti. Lucile ja minä olimme porukassa ainoat tytöt ja ainoat rohkeat, jotka uskaltauduimme erääseen tivolilaitteeseen, joka pisti masun vähän sekaisin :D pojat nössöili. Syömäni kevätrullat melkein tahtoivat tehdä toisen tulemisen, kun ajelu oli ohitse. Mutta että sitä alun riemua!! :D Illalla eräs ranskalainen ystävä oli laittanut ruokaa ja kutsunut meidät syömään. Tarkoitus oli lähteä vielä jälkikäteen ulos tanssimaan, mutta jäi väliin, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu siihen nähden, että sitä tuli oltua ulkona melkein joka ilta. Sunnuntai meni rauhallisesti kuomien kanssa italialaista tiramisua leipoessa ja syödessä. Myöhemmin lähdimme vihdoin ja viimein kuuntelemaan The Bailey:ssä joka sunnuntai soittavaa livebändiä. Tarkoitus on ollut mennä jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta aina on jäänyt kuitenkin menemättä. Noo.. odottelin sellaista miellyttävän rauhaisaa iltaa, mutta irlantilaiset bilettävät sunnuntainakin! Jopa yksi bändin jäsenistä taisi olla humalassa! :D Mutta soittivat kyllä hyvin, ei siinä mitään. Ei kuitenkaan ollut ihan sellaista kuin odotin... Sitten olikin jo loma ohi ja maanantaina alkaisi taas koulu.
Maanantai ja tiistai menikin sitten varsin tiiviisti kirjoittaessa kahta esseetä, joiden palautuspäivä oli tänään. Eilen sain onneksi kämppiksestä seuraa ja rupattelimme ihan kaikesta siinä samalla ja höystimme keskustelua muutamalla hörpyllä sitä salmiakkikossua, jota oli jäänyt. Ei ehkä tulleet parhaat aineet ikinä, mutta eipä ollut tylsää!!
kyllä tota kaikkee mitä laitoit näihin kahteen viimoseen kuvaa varmasti parhaiten suomen kielen
VastaaPoistaärsyttävin epäsana 'parhautta'. Ei sillä että olisin kateellinen, vaan voin oikeesti kuvitella, miten paljon sä nautit siellä olostas :) aa, toinen hyvä epäsana vois olla 'mahtavuutta'. Onpa ihanaa olla onnellinen toisen puolesta!
Täällä on kyllä nautittu toden teolla! Kesti hetken aikaa lämmetä tähän koko hommaan ja asennoitua tavallaan uudelleem, kun ei mennytkään kaikki ihan niin kuin olin kuvitellut. Tai haaveillut :D Mutta "parhautta" tämä aika on täällä tosiaan ollut! oot Johnu oikeessa, se on tosi ihana fiilis olla toisen puolesta onnellinen!! Siitä tulee itselle kovasti iloinen olo! :)
Poista