Lauantai 16.5.
En jaksa käsittää, kuinka nopeasti aika menee... Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika juoksee, kun on hauskaa! Tai jotain sinnepäin.. :D
Viime viikolla pääsin vihdoinkin käymään Jamesin ja Sandran luona Carsaig Housessa.
Nyt vaan porukka kasaan ja vuokraamaan kyseinen mesta, on meinaan aika hulppee! ;) Oma ranta ja kaikkea! James ja Sandra ovat kyseisen paikan "talonmiespariskunta". He huoltavat ja vastaavat talosta ja asuvat täällä vuoden ympäri, talon omistaja kun asuu jossain muualla ja käy vain silloin tällöin, kerran pari vuodessa. Mullilla ja Pennyghaelissa varsinkin on "ongelmana" se, että ihmiset ostavat tai rakennuttavat tänne talon, mutta käyttävät sitä vain muutamia viikkoja vuodesta, loppuajan se seisoo tyhjillään. Niitä voisi verrata meidän kesämökkeihin, mutta ei kuitenkaan. Kyseiset ihmiset vievät paikallisilta tontit ja varsinkin nuorilta mahdollisuuden ostaa tai rakentaa talon niin, että voisivat perustaa perhettä ymym., joten he joutuvat muuttamaan muualle. Plus kyseiset loma-asukkaat eivät niinkään anna mitään kyläyhteisöille, koska eivät käytä niitä vähäisiäkään palveluja, joita saaren kylät tarjoavat.
Joka tapaksessa, Carsaig House oli aivan mieletön. Kävin Mollie the Collien kanssa lenkillä rannassa fiilistelemässä ja en voinut olla ihmettelemättä, miksi joku EI haluaisi asua täällä aina?
Perjantaina kävin Obanissa kiertelemässä ja etsimässä uusia farkkuja, sillä nykyiset hieman roikkuvat... No such luck! Nettikaupat kutsuvat siis. Ostin myös ainekset Sirun jo perinteiseen punajuuripiirakkaan, jota itse ensimmäistä kertaa leivoin. Ja ihan onnistuneesti, vaikka itse sanonkin!
Tällä viikolla olen ollut parina aamuna aamiaisvuoron sijasta siivoamassa huoneita, koska Joyn mielestä minun kuuluu saada kokemusta myös siitä, ja olen aivan samaa mieltä.
Tiistaina Joy ja Paul lähtivät päiväksi Obaniin, joten hotelli oli oudon hiljainen. Myös keskiviikkona oli osittain erilaista, sillä Paul oli poissa koko päivän päivävenereissulla. Keskiviikko ja torstai ovat olleet aivan upean aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä, joten olen nauttinut ulkoilmasta ja auringosta. Olen jopa saanut vähän rusketusta pintaan :)
Torstaina oli myös jälleen kylätalolla bileet. Barbeque tällä kertaa. Nyt tosin oli vähän vähemmän osallistujia kuin Curry- illassa. Itse menin käymään siellä töiden jälkeen joskus ennen kymmentä, ja puoleenyöhön mennessä kaikki olivat lähteneet, Joy2 ja minä olimme ainoat jäljellä paikan sulkijaa lukuunottamatta. Paul ei tällä kertaa tullut mukaan, koska käsky kävi, että jonkun oli jäätävä hotellille, koska meillä on asiakkaita. Plus viime vuonna hänelle kävi jokseenkin hassusti (asiaan liittyi viski ja kotiin kantaminen), joten tänä vuonna tuli kielto... Sinänsä ymmärrettävää, asiakkaiden suhteen, muun suhteen... noh, näitä sattuu itse kullekin, eikö? :D
Kuun lopussa on seuraava iltama, "Bingo and Burgers!" Olisi aivan mahtavaa päästä pelaamaan bingoa, mutta taidan olla töissä :D Bryan lupasi, että syksyllä ennen kuin lähden, pidetään Bingo and Smashed (humala)- ilta! :D
Sateiset päivät ovat aamutöiden ja Obin kanssa lenkkeilyn (olemme olleet tätä päivää lukuunottamatta melko onnekkaita emmekä ole kastuneet!) jälkeen kuluneet leffoja katsoessa. Paul kaivoi minulle jostain kaapin uumenista DVD- soittimen ja lainasi minulle joitain "sivistäviä" elokuvia kuten Snatch, Robocop (uusi versio) sekä Braveheart. Eilen Braveheartia katsoessani shoppailin myös ensimmäistä kertaa täällä netissä ja tilailin Bootsilta erinäköisiä kauneus ym. tuotteita muun muassa proteiinijauhetta ja vanulappuja :D
Tänään on ensimmäinen kerta lintubongareiden jälkeen, kun hotellin kaikki huoneet ja mökitkin tulevat täyteen, joten ensi viikosta tulee aika kiireinen. Mikä on ihan jees! Paitsi jos hermot kireilevät eräillä meistä..
Leppoisa elämä ja rutiinit eivät tunnu täällä yhtään pahalta! Ennen ajattelin kauhulla, kuinka päivät vain sujahtivat ohitse jokainen edellisen kaltainen ja aika vain kului nopeasti. Nyt, vaikka päivät toistavat toisiaan melko lailla, se ei tunnu enää yhtään pahalta. Elän pitkälti sitä elämää, jota haluan enkä vain odota, että pääsisin tekemään niin. Äsken vietin hyvän 15-20 minuuttia haliessa ja leikkiessä koiran kanssa, ja huomaan ajattelevani, voiko parempaa ollakaan? Olisin voinut vain jatkaa sitä koko päivän! Välillä sitä huomaa, miten pienet asiat (tai no, Obi painaa varmaan 30-40kg) tekevät onnelliseksi!
Nyt pitäisi kai löytää se varteenotettava poikamies, jotta tänne voi jäädä, eikö? ;D
Tiistai 19.5.
Ohuuuups! :D Piti julkaista tuo teksti tosiaan jo lauantaina mutta, koska kuvien lataaminen kesti ikuisuuden netin pätkimisen takia, päätin jättää sen myöhemmäksi, ja kuinkas sitten kävikään... 3 päivää vierähti! :D
Noh, eipä tässä muutamassa päivässä paljon ihmeellisyyksiä ehtinyt käydä.. Lauantai-ilta oli ravintolassa hyvin hiljainen, mikä oli vaihtelua edellisen paikan viikonloppuihin. Sunnuntaina aamuvuoron jälkeen lähdin poikkeuksellisesti yksin lenkille, sillä Paul oli jo käyttänyt Obin lenkillä. He tulivat takaisin juuri, kun itse suuntasin ulos. Halusin tietää kauan minulta kestäisi kävellä Carsaig Houseen Jamesin ja Sandran luo, ja koska olin ladannut puhelimeeni sovelluksen, joka ottaa aikaa ja mittaa matkan päätin kokeilla. Alku ei sään puolesta vaikuttanut lupaavalta, joten ajattelin, että käännyt takaisin, jos alkaa tuntua siltä. Mitä vielä! Carsaigiin vievä tie nousee melkoiselle kukkulalle/mäelle/pienelle vuorelle, joten puolessa välissä minulle tuli tietenkin kuuma ja aurinko alkoi paistaa. Jätin siis osan vaatteistani tien poskeen puun juurelle. Matkaa yhteen suuntaan oli n.6,5km ja minulla vierähti tunti. Perille päästyäni istuin vähän aikaa ehkä puolisen tuntia jos sitäkään Sandran kanssa jutellessa, koska James oli koirien kanssa lenkillä. Ehdin hänetkin kyllä nopeasti nähdä ennen kuin lähdin kapuamaan kotia kohti. Carsaigista tultaessa tie mäen harjalle on pikkuisen jyrkempi ja minulle tarjottiin kyytiä, koska he olivat lähdössä ulos joka tapauksessa. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja kapusin ylämäen. Ja koska en ollut vielä riittävän loppu kapuamisen jälkeen, päätin hölkätä osan matkasta! Tykkään kulkea Carsaigin tiellä, sillä se on ruuhkattomampi, joten Obin kanssa voi kulkea vähän vapaammin, kun ei tarvitse väistellä autoja yhtä paljon. Samoin sillä on hyvä pätkä tasaista ja loivaa alamäkeä, jolla olen nyt pari kertaa haastanut itseni hölkkäämään. Tällä kertaa, kun ei ollut koiraa mukana pysähtelemässä joka välissä, sain hölkkäiltyä hiljakseen yli 2km pätkän, mikä on varmaan henkilökohtainen ennätys jollei ikinä niin ainakin todella pitkään aikaan! Kaiken kaikkiaan aikaa koko n. 13km reissuun meni vajaa 3 tuntia, ja minä olin kotiin päästyäni väsynyt mutta onnellinen! Noin 10 minuuttia kotiin pääsystäni alkoi sataa ja sitten satoikin koko loppupäivän.
Maanantai alkoi aika hiljakseen, aamiaisella oli vain 5 asiakasta, joten aloitin vasta 8:30. Otimme Joy2:n kanssa tänäkin aamuna hoitaaksemme huoneet, sillä niitä oli vain kolme ja kyseessä oli vain huoneiden siistiminen, sillä asiakkaat eivät ole vielä lähteneet hotellista kokonaan. Joy ja Paul lähtivät Tobermoryyn, sillä Joylla oli hammaslääkäriaika. Me jäimme siis Tonyt, Joy2:n ja Obin kanssa Pennyghaeliin. Kävin Obin kanssa lenkillä ja samalla etsimme sunnuntain pitkällä lenkilläni pudonnutta hansikasta. Löytyi. Tämän jälkeen pesin pyykkiä ja katselin Prometheus- leffan ja äkkiä kello olikin jo sen verran että tarvitsi laittaa itseni iltakuntoon. Söimme illallisen ja aloimme valmistautua ravintolan avaamiseen. Avasimme eilen poikkeuksellisesti puolisen tuntia aiemmin. Illan aikana oli kaikenkaikkiaan 17 asiakasta, joka oli jo ihan kohtalaisen kiireinen ilta, mikä oli ihan jees! Ilta meni ihan suhteellisen hyvin, tiski vähän ehti kasaantua, koska salissa riitti kuitenkin puuhaa kahdelle, ja Tony kokkasi. Myös yksi pieni lipsus, alkuruokien unohdus, aiheutti pienen ylimääräisen viivytyksen ja vähän stressiä, mutta kaiken kaikkiaan minusta se oli hyvä ilta!
Tämä päivä on ollut aika leppoisa tähän asti eikä ainakaan vielä ole kuin muutama asiakas illaksi. Nyt taidan ottaa päiväunet!
Kuvien lataaminen ottaa nytkin iäisyyden, joten lisäilen niitä joskus erikseen..
Alkaa kuulostaa pelottavan mukavalta! No, aloittelijan onnea, kyllä se arki koittaa kun loma-kausi alkaa toden teolla. Eikä sitten sotkeuduta mihinkään epämääräisiin lomavieras-romansseihin! Niistä ei työnantaja tykkää.Eikä ne jää sinne kuitenkaan asumaan, joten hukkaan menis...;)
VastaaPoistaOlipa kiva lukea taas sun kuulumisia! Yritän vältellä esseen kirjoittamista (deadline ylihuomenna...) joten tällainen pitkä teksti oli omiaan viemään ajatuksia vähän muille raiteille ;)
VastaaPoistaTosi mielenkiintoinen tuo asuntotilanne siellä! Onko siellä sitten niin paljon työpaikkoja nuorille, että heillä sen puolesta olisi mahdollisuus jäädä asumaan sinne? Koulutus pitänee ainakin hankkia jostain muualta, eikö?
Oon kanssa tässä viimeisten parin viikon aikana jatkanu taas lenkkeilyä, mulla jäi juoksut meinaan syksyllä Finlandia-kymppiin. Oli ilahduttavaa huomata, ettei se juoksukunto ollutkaan ihan rapistunu ja kehitystä tuntuu tapahtuvan koko ajan. Mulla motivoi ehdottomasti nähdä oma liikkuminen lukuina. Tuntuukin vähän hullulta täällä mökillä lähteä lenkille keskellä autioitunutta maaseutua kun ensin pitää saada musiikit soimaan, sitten Endomondo laskemaan matkaa ja sykemittari vielä tarkkailemaan omaa jaksamisa. Mutta on ehdottomasti motivoivaa nähdä kuinka vauhti kasvaa ja matkat pitenee, sillä esimerkiksi eilen arvioin oman lenkin menneen tosi huonosti vaikka mittarit todistikin sitten muuta.
Mutta tosiaan, kyllä yksinkertaiseen elämäänkin voi olla tyytyväinen, ainakin joskus. Täällä mökillä olen ollut aika erakoituneena, mutta lintujen kuuntelu, pihatyöt, lukeminen, lenkkeily ja saunominen ovat riittäneet virikkeiksi. Nyt kun vain saisi tämän lomatunnelman loppumaan ja sen esseen valmiiksi... Taitaa olla siis aika siirtyä takaisin akateemisten artikkeleiden ja eteläaasialaisten naisten aseman pariin.