Suomi-loma

Pistäydyinpäs tuossa huhti-toukokuun vaihteessa Vappu-lomalla Suomessa. Reissuagendassa olivat polttarit, ristiäiset, vappukarkelot ja yksi tutkintokonsertti karonkkoineen. Eli kiirettä piti.
Ennen matkaa tulin mukavasti jonkin asteiseen flunssaan, jee! Ilmeisesti kehoni joutuu käymään läpi kaikenlaiset taudit ennen kuin se tottuu uuteen ympäristöönsä. Ensin lähti ääni ja tuli yskä, sitten alkoi nenä vuotaa ja oli yskä ja matkallelähtöiltana kaikki huipentui korvatulehdukseen. Korvatulehdukseen! En edes muista milloin minulla olisi viimeksi ollut korvatulehdus...

Jotta riemu oli täydellinen, minulla ei ollut suoraa lentoa vaan yksi välilasku. Täytyy myöntää, että en ole ihan hetkeen tuntenut sellaista kipua, minkä lentokoneen laskut saivat aikaiseksi. Se ei ollut sietämätöntä, mutta jotain outoa ja uutta... Eikä Dublinin lentokentällä tietenkään myyty ibuprofeiinia(buranaa), sillä se on "apteekkituote", mutta kemppari myi kuitenkin Aspiriiniä ja Panadolia. Oli kyllä kuitenkin helpotus saada edes jotain kipulääkettä, ja kun viimeinkin pääsin Helsinkiin ja äitin autoon, varasin ajan Lahden terveystaloon. Lääkärikäynti ja antibioottikuuri 110€. Se siitä lomakassasta...
Antibioottikuuri oli helpotus, mutta faktahan oli se, että tiedossa oli 3 hipat sen viikon aikana. Lääkäri tunsi tuskani, mutta onneksi kyseinen antibiootti ei yhdistettynä alkoholiin vaikuttanut mitenkään radikaalisti olemukseeni vaan pystyin nauttimaan juhlinnasta. Onneksi missään vaiheessa ei ollut kyseessä mitkään ryyppäjäiset. Ollaan kai kasvettu aikuisiksi.

Ja perjantai-iltana äitin lämmittämä sauna helli myös flunssan ja koko yön ja päivän matkustamisen runtelemaan minua. Uni tuli kyllä nopeasti.

Lauantai alkoi melko aikaisella aamulla, kun kello 9 piti olla koolla yllättämässä polttarisankari. Päivän juhlakalun häitä tanssitaan huomenna, 19.5. Onnea Jaana&Juuso!
Oli kyllä kaikin puolin onnistunut ja iloinen päivä, kiitos järjestäjille! Yllättämisen jälkeen morsian pakkasi ohjeiden mukaan laukun ja me muut siemailimme kuohuviiniä. Tämän jälkeen suuntasimme kolmen auton karavaanina kohti Pornaisia ja Mil-Safaria. Retken kohokohta oli, kun morsian pääsi ajamaan aivan oikeaa panssarivaunua ja me muut heiluimme kyydissä. Aurinko paistoi, rapa roiskui ja tytöillä oli kivaa. Ennen matkan jatkamista saimme paistella makkarat kotatulilla. Tästä suuntasimme takaisin Lahteen, jossa meitä odotti paratiisi kaupungin keskellä. Meidän automme toki teki pienen kiertoajelun Mäntsälä Cityyn, jossa hankimme hieman matkaevästä(juotavaa), ja minun oli pakko saada Haribon Matador- mix karkkipussi. Ei ole parempaa. Kiitos sen, olen ollut kuukauden sokeri/karkkikoukussa!

polttareiden pukukoodi oli "suit up"

Lahden keskustan paratiisi osottautui Las Palmas- nimiseksi karaokebaariksi. Legendaarista. Karaokea n.klo 15 lauantai-iltapäivällä. Siinä on todellakin aivan oma tunnelmansa. Laulaa luikautettuamme mm. Volgan ja Pure korvaan mua- karaokeklassikot, suuntasimme päivälliselle ravintolaan. Syömisosuuden jälkeen minun päiväni alkoi olla lopuillaan, sillä muiden jatkaessa Kuhmoisiin mökkeilemään illaksi ja yöksi minulla oli seuraavana päivänä ohjelmassa kummipojan ristiäiset Espoossa. Yhdet caipiroskat ehti vielä jälkiruoaksi nauttia ja kuunnella, kuinka juhlakalu luennoi mm. trigonometriasta, derivoinnista ja ehkäisystä. Tämän jälkeen oli aika sanoa kiitos ja näkemiin ja toivottaa ystäville riemullista loppuviikonloppua. Itse vietin illan rauhakseen äitin kanssa kotosalla. Myös pikkuveli oli käymässä.

Sunnuntain retki kohti ensimmäistä kummin tehtävääni eli kastejuhlaa alkoi bussimatkalla Hämeenlinnaan ja pikkuveljen kanssa vuokravarastolleni rohmuamaan muutama laatikko matkaan.Tämän jälkeen vaatteiden vaihto vielä heidän kämpillä ja sitten lähdimme Elmon ja Jennan kanssa kohti Otaniemeä. Ristiäset alkoivat kello 14. Olimme paikalle n.14:02. Ei siitä sen enempää.
Kastetilaisuus meni nopeasti, ja omasta vauva sylissä- jännityksestäni huolimatta päivänsankari otti homman aika rennosti. Hänestä tuli komeasti Alvar Tapio ja uskon, että on nimensä mittainen mies! Koska kyseessä on perheenjäsenen vauva, normaaleissa olosuhteissa näkisin tuoretta kummipoikaani useammin, mutta nyt näin etätätinä, on varmasti nähtävä vähän enemmän vaivaa suhteen ylläpitämiseksi. Mikä lienee vain hyvä asia! En vain oikein tiedä suunnitelman toteutuksesta, sillä vihaan skypettelyä eivätkä Alvarin vanhemmat varmaan arvosta kauhean kauaa kaikenmaailman irlantiaiheisia lahjuksia :D
Ristiäisten jälkeen ilta sujui leppoisasti iskän ja Tuulan luona Nurmijärvellä saunoen ja varastosta rohmuamiani laatikoita läpi käyden.

Vappuaattona ohjelmassa oli käydä mummua moikkaamassa Karkkilassa, mikä oli ilmeisen mieluisa yllätys hänelle. Eikä varmaan pelkästään siksi, että veimme vappupizzaa yhteiseksi lounaaksi. Minustakin oli ihana nähdä häntä, tiedä taas, koska seuraavan kerran pääsemme tapaamaan.
Kyläilyn jälkeen iskä nakkasi minut Helsinkiin Puistolaan, jossa vietinkin loppulomani yksien parhaimpien ystävieni, Christan ja Mikon luona. Ensimmäisten kuulumisien jälkeen suuntasimme yhdessä Helsingin keskustaan ystävien luokse viettämään isommalla porukalla vappua. Laura oli järjestänyt melkoiset tarjoilut ja sivistyneesti nautimme kuohuviiniä ja herkuttelimme hyvällä ruualla. Oli kyllä rentouttavaa ja mahtavaa nähdä niin paljon ystäviä yhdellä kertaa!
Ja sama meno jatkui Vappupäivänä. Christa jäi kotiin leputtamaan ääntään ja me Mikon kanssa suuntasimme Munkkiniemeen vappusimalle ja -munkeille, ja jälleen pääsin viettämään laatuaikaa ystävieni kanssa. Totesin, että tuon kolmen päivän aikana, jonka Helsingissä vietin näin kyseisiä ystäviä enemmän kuin varmaan kuluneiden kahden vuoden aikana yhteensä! Munkkiniemessä munkkeilun jälkeen palasimme kotosalle tekemään tortilloja ja vain olemaan. Seuraavana päivänä Christalla oli tärkeä päivä tiedossa.

Keskiviikkona suuntasimme Christan kanssa yhdessä kohti Helsingin keskustaa, hän menossa valmistelemaan tulevaa tutkintokonserttiaan, minä vaihtaakseni junan bussiin mennäkseni moikkaamaan uudelleen Ninaa ja Alvaria Espoon Tapiolaan. Vietin heidän seurassaan hetkisen ennen kuin suuntasin LÄNSI-METROLLA (luit oikein!) takaisin Helsinkiin moikkaamaan Veeraa ja Topi-koiraa, joiden kanssa kävimme kahvittelemassa ennen Christan konserttia.
Konserttiin tuli vaikka ja ketä tuttuja ja rakkaita naamoja paitsi Christalle myös minulle. Keikka oli menestys niin kuin odottaa saattoi siitä huolimatta, että Christalla oli ääni poissa jonkin verran. Eipä tuntunut tuota ammattilaista haittaavan vaan täräytti itselleen tutkinnosta 5/5!
Lähdimmekin joukoulla juhlimaan jälleen kerran hyvin syöden ja juoden ja toistemme seurasta nauttien. Ilta venähti pikkutunneille asti, ja itselläni oli kentälle lähtö n. 5:30 aamulla.
Koneeseen päästyäni seuraava muistikuva oli siitä, kun laskeuduimme Oslon kentällä. Uni tuli siis melko nopeasti.

Reissu oli mitä parhain täynnä ihania ihmisiä ja tapahtumia, ja sain siitä energiaa pitkäksi aikaa. Kiitos rakkaat!Kunnes seuraavan kerran tapaamme!