Kevättä kohti

Hups, tovi taas vierähtänyt.

Edellisen tekstin ja tämän väliin on mahtunut paljon ja toisaalta taas ei oikein mitään. 

Emma- myrskystä ja lumesta Tralee selvisi kolhuitta, yhtenä päivänä oli vähän lunta maassa, mutta siinä kaikki. Koko kylä, ja koko maa oli kyllä aivan sekaisin siitä. Mikä tietysti ymmärrettävää, kun ei sellaisiin olosuhteisiin ole totuttu ja varauduttu. Työt jatkuivat kyllä normaalisti. 

Hyvää st. Patrickin päivää!

Nyt tosiaan on tullut jo 5 viikkoa töitä. Tosin minulta jäi koko viime viikko väliin sairaana olon vuoksi. Iski ehkä kamalin vatsatauti, mikä ikinä on ollut. Gastroenteriitiksi sen nimesivät ja antibioottikuurin lykkäsivät, mikä onneksi auttoi eli jonkinmoinen paha bakteeri minulla oli suolistossa, yök. Oli jokseenkin lohduton ja toivoton olo, kun sattui niin hemmetisti. Mutta kämppikset olivat onneksi tsemppaamassa ja onneksi viestittely sinne Suomeen on nykyään aika helppoa ja nopeaa. Tänään ensimmäistä päivää töihin taudin jälkeen ja olo on kuin olisin menossa ensimmäistä kertaa. Tajusin ennen kipeäksi tuloani, että olin ollut vasta kolme viikkoa töissä, mikä on lopun kaiken aika lyhyt aika. Mutta se tuntui paljon pitemmältä ja ruoskin itseäni, miksi en osaa ja miksi en ole jo oppinut. Toivottavasti en ehtinyt ihan unohtaa kaikkea tämän lähes puolentoista viikon poissaolon aikana. Toinen syy siihen, miksi tuntuu kuin olisin ensimmäistä päivää menossa on se, että sain vihdoinkin tilaamani polkupyörän! Enää ei tarvitse olla pyytelemässä kyytiä kotiin tai makselemassa taksia. Eli ensimmäistä päivää polkien töihin! Irlantilainen liikenne on ihan oma lukunsa, joten nyt vaan toivotaan parasta! :D

Nimesin sen "Freedom":ksi eli vapaudeksi liikkua itsenäisesti.

Pyhän Patrickin päiväkin 17.3. tuli ja meni. Satuin olemaan aamuvuorossa, jolloin olisin voinut lähteä illalla humpalle, mutta käveltyäni töihin, juostuani töissä ja käveltyäni osan matkaa kotiin ja kauppaan olin sen verran poikki kotiin päästyäni, että se juhlapyhä meni minulla illallisen ja elokuvan parissa itsekseni. Pääsiäinen meni myös vuoteessa, mutta onneksi lähes kivutta pitkääperjantaita lukuun ottamatta.

Mutta oli maaliskuussa iloisiakin tapahtumia. Saimme vihdoinkin neljännen asukin taloon. Hän on herttainen nuori irlantilaistyttö, opiskelija ja työskentelee aivan talomme vieressä, mikä on kätevää hänen kannaltaan. 

Minusta myös tehtiin kummitäti ensimmäistä kertaa elämässäni, kun perheeseen syntyi seuraava sukupolvi!

Muuta ei ole tainnut näihin kolmeen viikkoon ole tainnut kuuluakaan. Ehkäpä tämä tästä alkaisi luistaa pikkuhiljaa. Kevättä kohden mennään täälläkin, keltavuokkoja, leskenlehtiä, voikukkia ja narsisseja on näkynyt jo tovin. Vihdoinkin alkaa oikeasti vihertää kevään merkeistä. Ei muuta kuin eteenpäin ja uusia tuulia haistellen!

Ihanaa kevättä rakkaat siellä Suomessa (ja muualla)!