1. Luku

Jaaaaahas, täällä taas! Mistähän sitä alottaisi...
Olen ollut Irlannissa ja Traleessa nyt jo kolme viikkoa. Minulla on asunto kolmen kämppiksen kanssa, joista kolmas muuttaa sisään huomenna. Töissäkin olen ehtinyt olla jo yli viikon. On aika alottaa elämänrytmin löytäminen. Mitä ikinä se sitten onkin.

Työ Ballyseede Castlessa on mielenkiintoista, jännittävää ja erilaista. Kaikki työkaverit, jotka olen tähän mennessä tavannut ovat kannustavia ja ystävällisiä. Ikäjakauma on vähän erikoinen: suurin osa tarjoilijoista on college-ikäisiä eli 19-23- vuotiaita nuoria naisia. Loppuosa onkin sitten hieman vanhempaa ikäryhmää, perheellisiä naisihmisiä. Keittiöhenkilökunta on ikäjakaumaltaan erilainen, kaikki miehiä. Eli tunnen oloni vähän väliinputoajaksi. Olen kouluni jo tältä erää käynyt ja nyt kiinnostunut kehittämään ammatillisuuttani. Eli oman paikan löytäminen on vielä vähän työn alla. Työyhteisössä iällä ei niinkään ole merkitystä kunhan hommat hoituu ja kemiat pelaa jotenkuten, mieluiten hyvin tietysti. Ystäväpiiriin muodostaminen on haaste tässä tapauksessa, koska en samaistu kenenkään elämänvaiheeseen, ja asun kimppakämpässä Traleen keskustassa, kun taas muut asuvat vanhempiensa luona ympäryskylissä. Mutta kyllä tämä kai tästä. Toisaalta vielä on niin paljon tutkittavaa ja nähtävää, että nautin yksin "turreilusta" . Myöskin englanniksi eläminen ja uusien asioiden oppiminen ja asiakkaiden kanssa puljaaminen ovat omalla tavallaan rasittavia, joten toistaiseksi nautinkin vapaa-ajalla yksin olemisesta. Mutta kunhan työt alkavat luistaa ja asettuvat uomaansa, ehkä alan etsiä harrastusjuttuja. Vaikka vuorotyössä onkin haasteellista mitään vakinaista harrastusta hommata.

Olen tosiaan saanut tehdä töitä ravintolassa, häissä, ja ensi lauantaina teen ensimmäisen aamiaisvuoroni. Nautin vaihtelevuudesta, vaikka se onkin raskasta, kun joutuu oppimaan paljon asioita melko lyhyessä ajassa. Ja osa kollegoista puhuu jokseenkin epäselvästi ja suurin osa paitsi työkavereista myös ihan vain irlantilaisista puhuu todella nopeasti, joten moni asia menee pikkkkasen ohi, kun on melua ja melskettä ympärillä. Varsinkin häissä. Mutta häät ovat kivoja! Yksityiskohdissa on vielä hiomista. "Mitä" on jo selvillä, mutta "missä" ja "miten" ovat vielä hakusessa :D
Tästä voi käydä vilkaisemassa missä oikeastaan olenkaan töissä: Ballyseede Castle

Irlantiin asettumisessa on ollut omat haasteensa. Vaikka luulin olevani varautunut siihen, että moni

Asun yhdessä noista taloista :)

asia tehdään erilailla, niin osa niistä asioista on tullut lähes järkytyksenä, kuinka erilailla ne tehdäänkään :D Asuminen on yksi niistä. Talomme on melko vanha. Kaunis ja ihanalla paikkaa, huoneeni on iso ja valoisa. Mutta kylmä kuin mikä! Ennätyslämpötila makuuhuoneessani on ollut 18 astetta, kylppärissä noin 12. Normaalisti ne ovat about 15 ja 10... Asiat hoidetaan hitaasti, jos lainkaan. Korjaaja kävi melkein kaksi viikkoa sitten juuri ennen Emma- myrskyä katsomassa paria vetoisaa ikkunaa, joista hakaset olivat kaiken lisäksi rikki. Vielä ei ole mitään kuulunut siitä, koska ne tultaisiin korjaamaan ja tullaanko. Vuokraisäntäni on myös omalaatuinen kaveri. En oikein tiedä, onko hän vähän epäilyttävä ja hämärä, pihi vai vaan saamaton. Todennäköisesti kaikkea näitä. Olen melko varma, että talossamme ei ole kaikki tehty niin kuin säännöissä seisoo. Minulla on vuokrasopimus elokuun puoleenväliin saakka. Puolessa vuodessa ehtii nähdä, mihin suuntaan tämä elämä täällä lähtee pyörimään. Ehkä lähden kesällä etsimään muuta asumismuotoa, kun elämä on asettunut uomiinsa ja tunnen seutua paremmin. Tiedän, mitä palveluita käytän eniten, joten tiedän millä suunnalla haluan asua. Toki nykyinen sijaintini on ihana, lenkkimaastot aivan vieressä ja ikkunasta näkee vuorilla. Tai ainakin melkein.
Mutta ainakin vielä päivä kerrallaan. Ja kevät etenee vääjäämättä, mikä on ihanaa.

Blennerville, n.2km päässä oleva kylä

On ollut upeita aurinkoisia päiviä, ja Emma- myrskyn tuomasta lumesta ei ole tietoakaan ainakaan Traleessa. Olenkin onnistunut nauttimaan maaliskuisen lämpöisestä auringosta työmatkoillani. Olen kävellyt sen melkein 7km hotellille, ja sitten illalla saanut kyydin tai ottanut taksin. Työkaverit pitävät minua hulluna, kun kävelen, mutta eipä tässä paljon vaihtoehtoja ole ennen kuin saan tilaamani pyörän. Ei ole varaa laittaa 10-12 euroa suuntaansa takseihin neljä tai viisi kertaa viikossa. Nyt vain pitää löytää hyvä hieroja alueelta. Kosmetologin löysin jo Killarneystä.

Käväsinkin tuossa naistenpäivänä ihailemassa rakastamaani kylää, Killarneytä. Jos koskaan tulette Irlantiin, menkää sinne. Vaikka se saattaakin olla kliseinen paikka ja turisteille suunnattu kiertoajeluineen ja päiväretkineen ja matkamuistomyymälöineen ja lukuisine hotelleineen, niin asuu siellä paljon ihan paikallisiakin. Ja eräs työkaverini kertoi, että he ystävineen käyvät enimmäkseen ulkona Killarneyssa, jos lähtevät juhlimaan. Killarneyllä on erityinen paikka sydämessäni, sillä siellä minulle viime kesänä tarjoutui tämä mahdollisuus tulla Irlantiin töihin. Saa nähdä millaiseksi tämä tarjottimella annettu tilaisuus tulee osottautumaan. Ja siitä tämä Vierahilla Mailla vol. 3 suurimmaksi osin kertookin: uskomattomalla tavalla tarjoutuneesta tilaisuudesta työskennellä ja kehittyä omalla alallani, kokea millaista on elää Irlannissa vakituisesti. Millaisia asioita opin työstä ja ehkä myös elämästä ja itsestäni. Millaisia asioita kohtaankaan, kun tartuin tähän tilaisuuteen peloista ja perheen ja ystävien jättämisen hirveydestä huolimatta. En tiedä vielä, olenko unelmatyössäni, mutta tämä on tilaisuus päästä tutkimaan, mitä ainakin yksi haaveeni pitääkään sisällään, ja kohtaanko kenties muita haaveitani täällä ollessani. On ihana päästä jakamaan tämä teidän kanssanne, ja tällä tavoin tuoda teidät lähelleni tänne Vihreälle Saarelle. Cheers to life! Sláinte!