Lovely Killarney

Eilen käytiin Hannan kanssa Killarneyssä, kauniissa kylässä vuorten juurella. Se on n. 1,5h bussimatkan päässä Corkista, ja menopaluu- lippu maksoi opiskelijalta 23e. Melko kallista, mutta on se kyllä hintansa arvoinenkin nähdä. Ja pakkohan se on maksaa, jossei kävellen sinne halua suunnata. Pyörällä se voisikin oikeastaan olla aika jännä ja kaunis retki. Kuitenkin, nousimme aikaisin aamulla toteamaan, että vettä satoi kaatamalla, mutta että taivas oli kirkastumaan päin. Ei siis peruta matkaa. Mukaan ei lähtenyt muita juurikin sääennusteiden vuoksi (epävaikaista, todennäköisesti sadetta) ja Nichole, joka olisi ollu lähdössä, heräsi huonovointisena ja joutui perumaan. No, onneksi Killarneyyn tullaan tekemään vielä retki jos toinenkin.
Bussimatka meni musiikkia kuunnellessa ja maisemia ihaillessa. Koulussa kun on, ei oikeasti ehdi nauttimaan siitä Irlannista, jota tulin tänne katsomaan, mutta onneksi viikonloppuisin on aikaa toteuttaa maisemamatkailua :) Maaliskuun lopussa alkava kahden viikon pääsiäislomakin mahdollistaa varsin paljon...
Aurinko paistoi lähes koko matkan ja mitä lähemmäs Killarneyta saavuimme sitä jylhemmiksi ja kauniimmiksi maisemat muuttuivat. Kerryn maakunnan ei turhaan sanota olevan Irlannin kauneinta seutua- ja vielä ei ole edes lehdet puissa! Perille päästyämme itselläni oli varsin odottavainen olo; olinhan paikassa, jossa olen viettänyt eräät elämäni onnellisimmistä hetkistä. Kiertelimme keskustan ihaillen ympärillemme, ja kertoilin Hannalle kaikennäköistä mitä viime reissulla teimme tai missä kävimme. Sää suosi meitä sen aikaa, kun kiersimme kaupunkia.

 Kävellessämme kansallispuistoon vievän polun viertä, haistoimme hullaannuttavan tuomen tuoksun ja peipponenkin lennähti kiviaidalle. Järkyttävää! :D En ole varma oliko kasvi tuomi, kukkaset ainakin muistuttivat voimakkaasti sitä ja tuoksu oli tunnistettavissa, mutta se ei näyttänyt aivan samalta kuin tuomet tai syreenit meillä kotona. Oli miten oli, se oli mahtavaa! Päätimme, että käymme hakemassa tourist officesta kansallispuiston kävelyretkikartan, ostamme eväät ja lähdemme ihailemaan luontoa ja pidämme picnicin jossain kohtaa puistoa. Ostimme kartan ja eväät ja kun olimme suuntaamassa puistoon, huomasin että tummia pilviä oli kerääntynyt ja alkoi tuulla huolestuttavasti.. 100 metrin jälkeen vettä alkoikin sataa kaatamalla ja kastuimme läpimäriksi vain muutamassa minuutissa. Suuntasimme suuren puun alle, jossa oli lehdet oksissa ja jäimme sinne pitelemään sadetta yhdessä parin muun epäonnisen kävelijän kanssa. Totesimme, että palataan keskustaan ja hypätään jonnekin kahvilaan tai pubiin teelle/kahville ja kuivatellaan hetki ja odotetaan sateen loppumista, yritetään sitten uudestaan. Suuntasimme ravintolaan sisälle ja tilasimme teet ja pienen pohdiskelun jälkeen päätimme myös nauttia lounaan. Hetken mietittyäni tunnistin paikan samaksi, jossa Tiinan kanssa kävimme. Silloin maistoin jumalaisen hyvää suklaamantelijuustokakkua, joten nytkin oli pakko kokeilla. Tällä kertaa se tosin oli Baileys&Chocolate chip- kakkua. Ja hyväähän se oli, mutta osa oli jätettävä lautaselle. Ei vain jaksanut, enkä halunnut itselleni pahaa oloa kävelymatkan ajaksi.

Ravintolasta suuntasimme tielle, joka veisi meidät Ross Castle:lle. Suunnitelmana oli kävellä sinne ja sieltä sitten kansallispuiston polkuja pitkin takaisin keskustaan ja sitten bussilla takaisin kotiin. Kävellessä oli pakko pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan hiljaisuutta. Sateen tuoma raikkaus tuoksui eikä ketään muuta näkynyt missään. Olo oli mielettömän rento ja huoleton. Ja juuri ennen linnalle tuloa vettä alkoi taas sataa kaatamalla. Tällä kertaa pääsimme linnan muurien suojaan ja katselimme kuinka vuoret katosivat sadeverhon taakse niin, että vain pätkä rinteen ääriviivaa näkyi välillä. Vartin verran odottelimme sateen taukoamista niin, että olisi mukava lähteä kävelemään takaisin päin. Sade hellittikin, muttei lakannut täysin. Täällä ollessa on alkanut ottaa sellaisen rennon asenteen sateeseen. Kun sataa kaatamalla, sataa, mutta kun pilvet eivät ole enää tumman harmaat ja tihkuaa enää vähän, on se jo lähes pouta silloin.

pari turistia pitämässä sadetta.

Lähdimme kävelemään suorinta tietä takaisin emmekä lähteneetkään puistoon seikkailemaan. Hannan kengät olivat läpimärät ja molemmilla oli muutenkin varsin märkä olo. Hetken päästä aurinko tuli taas esiin, vaikka vettä satoikin vielä. Lehdettömät oksat kimaltelivat vesipisaroista, oli upeaa. En tiedä mikä siinä on, mutta viime kerrallakin Killarneyssä ollessani en meinannut lakata hymyilemästä. Siinä paikassa on jotain, joka vain tekee pienen ihmisen onnelliseksi. Voi kun tekin voisitte kokea Killarneyn!

Tänään on pidettävä siivouspäivä, sillä huomenna tulee tupatarkastus. Asuntolassamme on käytäntö, että asunnot tarkastetaan aina välillä. Meille ilmoitetaan siitä hyvissä ajoin, jolloin opiskelijat saavat aikaa heittää tyhjät tölkit pois ja siivota. Mutta ensin nauttimaan aurinkoisesta sunnuntaista kävelyretken merkeissä!