Dublin&Killarney

Näistä keskiviikoista on alkanut muodostua ikään kuin se virallinen "blogin kirjoitus- päivä". Tänään on vika päivä antibioottikuuria. Flunssa alkaa olla melkein selätetty, mutta sitkeästi se vain pysyttelee minussa. Limaköhää ja tukkoisuutta on vielä, alkaa kyllästyttää tämä tämmöinen! Onneksi on suklaakookos Ben&Jerry's ;) Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun puhdas paniikki ja epätoivo alkoivat muodostua pääni sisällä tunneilla istuessa. Tuijotin opettajaa, mutta en vain saanut kiinni siitä mitä hän sanoi. Osa muistiinpanoista oli täynnä vierahkoja sanoja niin kokonaisuuden muodostaminen on hieman hankalaa. Hotellin rakennusta ja feedback controllia... Tarvitsee ehkä pitää yksi sellainen "hengitäsyväänjaluemuistiinpanot"- päivä.. Olin tänään joogassakin, oli melkoisen hankalaa hengittää oiiiiiikein syvään, kun nenä on täynnä räkää :D jäi vähän pinnalliseksi, mutta tunnin jälkeen oli varsin hyvä olo. Siellä on tosi kiva käydä, vaikka aina sinne lähtiessä tulee sellainen ähh- fiilis. Tiedä sitten mistä tai minkä takia.

Viikonloppuna tosiaan oltiin Dublinissa musiikkimessuilla. Selvisi siis sekin. En tosin ehtinyt nähdä koko messuista kuin kolme etummaista kojua, sillä suuntasimme ensin syömään ja sen jälkeen kuuntelemaan Bressie:tä. Kyseessä on irlantilainen pop/rock- muusikko (ex-rugby pelaaja), joka nykyään myös tuomaroi Voice of Irelandissa. Ei mitenkään paha, jos sen tyyppisestä tykkää. Musiikista siis ;)

Bressie

Kuuntelemisen jälkeen suuntasimme suoraan Dublinin keskustaan, joten minulta menivät messut ohi. Tykästyin niin bassorummun kuminaan, että halusin jäädä vielä pariksi biisiksi kuuntelmaan, kun muut lähtivät kiertämään. Kun itse olin lähdössä kiertämään kojuja, muut totesivat, että ei täällä ole oikein mitään, lähdetään keskustaan. Minulta jäi siis messut näkemättä, mutta sain rahalleni vastineen; maksoinhan koko reissusta vähemmän kuin tavallisesti pelkästä bussimatkasta Dubliniin. Enkä ollut aikeissa ostaa kitaraa tai saksofonia, niin en kuulemma mitään pahemmin menettänytkään. En voi myöskään valittaa. Aurinkoisessa säässä oli ihastuttavaa kävellä keskustaan. Matkaan meni noin tunti. Keskustassa me Hannan kanssa lähinnä kiertelimme ja kaartelimme katsellen ympärillemme. Minusta oli hauska huomata, kuinka paljon oikeastaan muistin Dublinista viime vierailun jälkeen. Jäätävin fiilis tuli ehkä siitä, että "piipahdin" Trinity Collegen lahjatavarakaupassa ostamassa uuden hopeisen kelttiristin. Edelliseltä reissulta ostamani tippui viime talvena jonnekin Pasilan messukeskukseen matkamessujen aikana, joten nyt sain hankittua uuden, samanlaisen tilalle. Törmäsimme myös kävellessämme suomalaiseen julkkispariskuntaan: Kari-Pekka Toivonen&Merja Larivaara. Hanna ei tainnut tunnistaa enkä minäkään kehdannut pysäyttää, mutta uskoisin heidän tajunneen meidän olevan suomalaisia: meikäläinen ainakin hölötti suomea oikein KOVAAN ÄÄNEEN! :D no, ei poikinut nimmaria, mikä olisi ollut melkosta; saada suomalaisen huippunäyttelijän nimmari keskellä Dublinia!

Liffey- joki, Dublin

Hostellimme oli melko mukava tai ainakin mukavalla paikalla. Nukuimme 12hlö huoneessa lähes kaikkien muiden mukana olleiden vaihtareiden kanssa. Aika moni oli melkoisen pöyristynyt ja huolissaan lakanoiden kunnosta. Itsehän en mitään "hajuja" huomannut, kun olin vielä sen verran tukkoinen. Plus, olen saanut oman osuuteni hostelleista kiitos kuoromatkojen eikä mikään ole niin kammottavaa kuin Taizén viltit. Näen niistä edelleen painajaisia! Sunnuntaina bussi takaisin kotiin lähti puolenpäivän aikaan, joten meillä oli vielä aamu aikaa tutkiskella Dublinia. Kävimmekin sellaisissa paikoissa, joissa emme Tiinan kanssa seikkailleet ja vieläkin jäi paljon näkemättä, mm. Croke Park ja Guinness Storehouse, mutta ne voi käydä sitten seuraavalla kerralla. Söin kuitenkin täällä oloni ensimmäisen Beef&Guinness- padan ja oli muuten herkkua! Lauantai-iltana oli tarkoitus lähteä kuuntelemaan live- musiikkia lähikuppilaan ja nauttia tuoppi pitkän päivän päätteeksi. Aamulla oli ollut herätys n. klo 06:00, ja itse tulin nukkuneeksi kutakuinkin kolme tuntia, sillä en malttanut jättää kesken vanhaa televisiosarjaa, josta löytyi kaikki jaksot Youtubesta.. Noo, ennen musiikkia ja tuoppia päädyimme kuitenkin kävelemään reilu puoli tuntia. Se oli ihan päätön kävelyretki. Melko outo tarina, yritän selittää nopeasti. Yksi mukaanlähteneistä on melko vahvasti uskonnollinen ja vaikka tiesi meidän menevän pubiin eikä itse niissä oikeastaan käy, lähti mukaan. Koska bändi aloitti vasta vähän myöhemmin, lähdimme kävelemään ympäriinsä, sillä tämä yksi ei halunnut jäädä pubiin vaikka tiesi, että lähdimme ulos vain stä pubia varten jne jne, näette ehkä kuvion. Tuli vähän tyhmä olo kävellä ympäriinsä ja tuntui, että lähinnä yhden ihmisen oikun vuoksi.. Saimme kuitenkin tuoppimme ja kuulimme vähän perinteistä musiikkiakin, joten me was happy!

Killarney. Ensi lauantaina olisi suunnitelmissa lähteä käymään ihanassa Killarneyssä. Mukaan lähtevästä porukasta ei ole vielä tietoa, mutta tarkoitus on lähteä melko aikaisin aamulla (9:30 ;) Ainakin minä ja Hanna mennään. Olin aikonut itse joka tapauksessa lähteä käymään Killarneyssä, jossen tänä viikonloppuna niin sitten seuraavana, vaikka yksinkin. Ajattelin käydä Killarneyn kansainvälisessä hostellissa kysymässä harjoittelupaikkaa. Totta puhuakseni, niin kivaa kuin porukassa onkin ja vaikka olen maannut koko viime viikon yksin kämpässä, kaipaan sellaista hengitystaukoa. 24/7 ihmisten kanssa on melko raskasta.. Vaikka tietysti on oman huoneen rauha, mutta kuitenkin. Ja nämä ei ole minun ihmisiäni, vaikka ovatkin kivoja ja ihania tyyppejä ei niihin ole samanlaista suhdetta kuin teihin siellä. Vaikka en ikävöi kotiin (asia, jota nämä irlantilaiset ihmettelevät) eikä minulla ole niin sanotusti koti-ikävä, koska ystävät ja perhe kulkevat aina mun mukana sydämessä ja ajatuksissa olin missä tahansa, välillä kaipaan sitä yhteyttä, joka oman perheen ja ystävien välillä on. Sen merkitys vain korostuu, kun on oman maan rajojen ulkopuolella. Jottei mene liian henkeväksi, sanon suoraan: mulla on halipula!! :D Mutta sekin saattaa johtua vain siitä, että meidän kaveripiirissä halaillaan yltiöpaljon. Mutta varautukaa tytöt ja pojat, kissat ja koirat, kun tuun takas niin olen hyvin yltiöhalailija! Koska Irlannissa on perinteenä, että karkauspäivänä naiset kosivat, niin minusta tähän sopii vielä todeta, että tahdon viettää loppuelämäni teidän kanssa!

Viime viikolla kipeänä ollessani minulla oli hyvin aikaa ajatella. Mikä on varsin vaarallista. Olen miettinyt tätä harjoittelupaikkaa aika paljon, enkä aio tehdä tästä liian vaikeaa itselleni. Jos alkaa tuntua siltä, että mielekästä paikkaa ei löydy, en ala väkisin sellaista etsiä (tosin täällä kesätyöt haetaan vasta huhtikuussa..). On eri asia saapua jonnekin uuteen ja vieraaseen uutena ja vieraana kuin jäädä yksin jonnekin, josta kaikki muut lähtevät. Siksi olenkin miettinyt, että jos tulisinkin kotiin kesäksi, niin minulle jäisi vielä Erasmus- harjoittelu ns. käyttämättä ja voisin lähteä jonnekin muuallekin päin muailmaa suorittamaan sitä esim. kesällä 2013. Mutta tässä on vielä aikaa ja mahdollisuuksia keksiä vaikka mitä, paitsi että Suomen kesätyöpaikat menee tai on mennyt jo.. Ottaisikohan Hällä mut takas.. Äiti saanko asua sun luona jos tuunkin Suomeen ja vaikka en saiskaan töitä? :D
No, minulla on vielä aikaa miettiä ja pyöritellä tätä kaikkea mielessä. Olen saavuttanut yhden unelman vain tulemalla tänne. Unelmia minulla kuitenkin riittää, mihin lie sitten vievät.